Ihmiset on suurimman osan historiasta laskettu joko lapsiksi tai aikuisiksi. Ajatus siitä, että lapsuuden ja aikuisuuden välillä on erityinen kausi, alkoi yleistyä vasta toisen maailmansodan aikoihin.
Monien tutkijoiden mukaan erillinen nuorisokulttuuri oli 1900-luvun koulutuksen, talouden ja teknologian kehityksen seurausta.
Esimerkiksi 1930-luvulla Yhdysvalloissa laman seurauksena monet nuoret jatkoivat koulunkäyntiä sen sijaan että olisivat menneet töihin.
Vuonna 1920 suunnilleen lukiota vastaavassa high schoolissa jatkoi 28 prosenttia nuorista mutta vuonna 1941 jo 80 prosenttia.
Koulussa nuorille kehittyivät omat normit esimerkiksi sosiaalisessa kanssakäymisessä, musiikissa, elokuvissa ja vaatteissa.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa koettiin suuri talouskasvu, ja nuorista kasvoi uusi kuluttajaryhmä.
Esimerkiksi vuonna 1944 alkoi ilmestyä nuorisolehti Seventeen, jossa oli nuoria kiinnostavia artikkeleita muista nuorista sekä muun muassa auto- ja finnivoidemainoksia.
Pian myös elokuvia ja musiikkia alettiin kohdentaa nuorille. Käsite teenager eli ”teini” yleistyi kielenkäytössä New York Timesin julkaistua vuonna 1945 artikkelin ”A Teen-Age Bill of Rights”.
Huomiota herättäneessä artikkelissa lueteltiin 10 oikeutta, joita teini-ikäisillä tulisi olla – muun muassa oikeus päättää omasta elämästään.