Uusiseelantilainen haka kattaa monia tansseja, joita maan alkuperäisväestö maorit tanssii erilaisissa sosiaalisissa tilaisuuksissa.
Kuuluisin haka on sotatanssi, jonka tavoite oli luoda yhteishenkeä ja säikäyttää vihollinen ennen taistelua.
Soturit pyrkivät erilaisilla liikkeillä osoittamaan fyysistä voimaansa ja antamaan pelottavan vaikutelman.
He esimerkiksi ilmeilevät käsillään, vääntelevät naamaansa ja irvistelevät, polkevat maata ja pyörittelevät silmiään.
Eurooppalaiset järkyttyivät
Kun eurooppalaisia alkoi tulla Uuteen-Seelantiin 1700-luvun lopulla, he järkyttyivät maorien hurjista tansseista.
”Sotatanssi koostuu jäsenten vääntelystä eri tavoin ja irvistelystä – – Lyhyesti sanottuna siitä ei puutu mitään, mikä saa ihmiskehon näyttämään kauhistuttavalta ja epämuodostuneelta”, kirjoitti brittiläinen luonnontutkija Joseph Banks vuonna 1769.
Kristityt yrittivät tukahduttaa tanssin
Kun kristityt lähetyssaarnaajat saapuivat Uuteen-Seelantiin muutama vuosikymmen myöhemmin, he yrittivät sinnikkäästi saada pakanallisen hakaperinteen loppumaan muun muassa opettamalla maoreille virrenveisuuta.
Yritykset eivät tuottaneet hedelmää.
Nykyään hakatansseja tanssitaan lähinnä näytösmielessä.
Erityisen suosittua se on urheilijoiden keskuudessa, ja haka on muun muassa Uuden-Seelannin rugbyjoukkueen vakio-ohjelmistoa.