Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Miehet pukeutuivat pinkkiin ja sukkahousuihin

Moni nykyään naisellisena pidetty ammatti tai muoti-ilmiö oli ennen vanhaan miesten juttu – ja päinvastoin. Harva esimerkiksi tietää, että pinkkiä pidettiin aikoinaan miehekkäänä värinä.

Musée Louvre, Bridgeman, Shutterstock & Magnum/Polfoto

Pinkki oli miesten väri

Pinkkiin kukkakirjailtuun silkkipukuun sonnustautunut nuoru­kainen ei ollut 1700-luvulla lainkaan harvinainen näky, sillä pinkki tai vaaleanpunainen väri nähtiin tuolloin yhtenä miehisen, intohimoisen ja sotaisan punaisen sävynä.

Myös nuoret naiset saattoivat pukeutua vaaleanpunaiseen, sillä väri yhdistettiin nuoruuteen ja terveyteen.

Muodin ­historian professorin Jo B. Paolettin mukaan käsitys voi ainakin osaksi johtua englannin kielen ilmaisusta ”be in the pink” eli ”voida kaikin puolin hyvin”.

1700-luvulla vaaleanpunaista ei pidetty erityisesti kummankaan sukupuolen tunnusvärinä.

Paolettin ­mukaan se alettiin mieltää ”tyttöjen väriksi” vasta 1940-luvulla, kun vaatevalmistajat alkoivat markkinoida vaaleanpunaisia lastenvaatteita tytöille ja vaaleansinisiä vaatteita pojille.

Pikkupojat puettiin mekkoihin

Keskiajan miehet ja pojat pukeutuivat yleensä erilaisiin mekkoihin, tunikoihin tai kauhtanoihin.

1600-luvun alussa aikuiset miehet alkoivat vähitellen luopua pitkistä helmoista, mutta useimmat vanhemmat pukivat pienet poikansa silti yhä mekkoihin.

Mekko helpotti vauvojen vaipanvaihtoa, ja taaperoiden oli helppo käydä potalla, kun heidän tarvitsi vain vähän nostaa mekon helmaa.

Niinpä pojatkin käyttivät mekkoa yleensä kuusivuo­tiaiksi asti aina 1800-luvulle saakka, jolloin

housuista ja takista koostuvat kaksiosaiset asut, englanniksi skeleton suits, yleistyivät 3–6-vuotiailla pojilla.

1900-luvun alkupuolella helposti pestävien ja silitettävien valmiskankaiden valikoima lisääntyi. Tällöin myös pikkupoikien housut oli helppo pestä ja silittää, ja vähitellen hekin alkoivat käyttää yhä enemmän housuja.

Kun poika 1600-luvulla täytti kuusi vuotta, hänelle saatettiin järjestää juhlat, joissa hän sai ensimmäiset housunsa sekä pienen miekan.

© Getty images & Snaphaunce

Cheerleaderit olivat miehisyyden huippu

Kun cheerleading urheilulajina sai alkunsa 1800-luvun lopulla, yhdysvaltalaisnuorukaiset suorastaan kilpailivat pääsystä cheerleaderiksi.

Akrobaattista lajia pidettiin tuolloin yhtä miehekkäänä kuin amerikkalaista jalkapalloa.

Toisen maailmansodan aikana naiset valloittivat huutosakit, kun miehet olivat sodassa. Sodan jälkeen ennen miehisestä lajista tuli yhä naisvaltaisempi, ja mukaan tulivat lajille nykyään tunnusomaiset pom-pom-huiskat ja minihameet.

Miehinen mies osasi neuloa

Keskiajalla neulominen oli yksinomaan miesten ammatti.

Sen harjoittamista valvoivat ammattikillat, joiden jäsenet olivat arvostettuja käsityöläisiä, aivan kuten räätälit ja sepätkin.

Teollisen vallankumouksen aikana 1800-luvulla neulominen koneellistui ja miesten kiinnostus lopahti. Siitä lähtien neulomista on pidetty lähinnä naisten puuhana.

Neulomista pidettiin vielä 1800-luvulla miehekkäänä puuhana.

© Topfoto/Polfoto & Shutterstock

Kaakao oli karskien soturien juoma

Kaakaojuoma on peräisin Etelä- ja Väli-Amerikasta, jossa sitä joivat mayat, olmeekit ja etenkin asteekit.

1500-luvulla hallinneen asteekkikuningas Montezuma II:n kerrotaan nauttineen joka päivä 50 kultapikarillista kaakaota, jota hän ja muutkin asteekit pitivät yksinomaan raavaiden soturien juomana.

1500-luvulla asteekkien valtakunnan valloittaneet espanjalaiset toivat kaakaopapuja tuliaisina Espanjaan, ja uusi eksoottinen juoma saavutti Euroopassa ­nopeasti suuren suosion.

Europassa kaakao kuitenkin menetti miehisyytensä, ja täällä sitä nauttivat lähinnä yläluokan naiset.

Sukkahousut olivat miehen kaunistus

Myöhäiskeskiajan miehet pukeutuivat lyhyeen tunikaan, mikä edellytti käyttäjältään sorjia sääriä.

Se oli usein hienoinen ongelma, sillä harvat pitivät miesten karvaisia sääriä kauniina. Ratkaisuksi ­keksittiin ihonmyötäiset trikoot, jotka muistuttivat ­hiukan nykyajan sukka­housuja tai leggingsejä.

Kun ohuet ihonmyötäiset sukat palasivat muotiin 1930-luvulla, ne olivat ­yksinomaan naisten vaate. ­Sukkahousut keksittiin vuonna 1956.

Keskiajalla trikoot olivat villaa, silkkiä tai samettia.

© Kunsthistorisches Museum Wien

Naiset ohjelmoivat tietokoneita

Kun Pennsylvanian yliopistoon etsittiin 1940-luvulla ­tieto­koneohjelmoijia käyttämään maailman ensimmäistä elektronista tieto­konetta ENIACia, valinta kohdistui kuuteen naiseen.

ENIAC oli miespuolisten matemaatikkojen suunnittelema ja rakentama, mutta sen ohjelmoimista pidettiin niin helppona ja kevyenä työnä, että se annettiin naisten huoleksi,

Tietojenkäsittelyn tutkija ja Yhdysvaltojen laivaston ­amiraali Grace Hopper perus­teli ratkaisua Cosmopolitan-lehden haastattelussa vuonna 1967 näin:

”Ohjelmointi on kuin ruuan valmistusta. Siinä pitää suunnitella ja valmistella etukäteen niin, että kaikki on tarvittaessa valmiina. Siksi naiset ovat kuin luotuja tietokoneohjelmoijiksi.”

Ohjelmoijien enemmistö oli naisia 1960-luvulle asti, jolloin työhönotossa alettiin suosia miehiä.

Yhden teorian mukaan tämä johtui siitä, että kun työnan­tajille alkoi valjeta, miten monimutkaista ja ­haastavaa työtä ohjelmointi itse asiassa oli, sitä ei pidetty enää naisille sopi­vana puuhana.

Maailman ensimmäisestä elektronisesta tietokoneesta ENIACista huolehtivat naiset.

© Getty Images & Shutterstock

Mieskin sai itkeä – tai sitten ei

Antiikin ajan miehet eivät hävenneet kyyneleitä. Esimerkiksi Homeroksen Ilias-eepoksen mukaan ylijumala Zeus itki verisiä kyyneleitä poikansa Sarpedonin kuoleman vuoksi.

Itkua pidettiin jo itsessään miehekkäänä, mutta lisäksi kyyneleet ilmaisivat, että itkevä mies oli ansainnut anomansa anteeksiannon.

1500-luvulta lähtien suhtautuminen miesten itkuun on vaihdellut suurestikin, ja usein siihen ovat vaikuttaneet erilaiset uskonnolliset suuntaukset.

  • 0–1500: Antiikin miehet eivät kainostelleet kyyneleitä, ja sama päti 1500-luvulle asti. Itkua pidettiin pikemminkin miehekkyyden osoituksena.

  • 1500–1680: Valtaapitäviltä edellytettiin itse­hillintää, sillä jos mies ei kyennyt hillitsemään tunteitaan, häntä ei pidetty kelvollisena hallitsemaan muita. Porvarismiehet saattoivat kuitenkin yhä itkeä, sillä Raamatussa kerrotaan Jeesuksenkin itkeneen.

  • 1680–1750: Englannin anglikaanit alkoivat karsastaa uskonnollisesta hurmoksesta johtuvaa itkua, jota he pitivät merkkinä kiihkomielisyydestä.

  • 1750–1800: Metodistien ansiosta itkusta tuli taas sallittua yläluokan miehille. He pitivät uskonnollisen kokemuksen aiheuttamaa itkua pyhänä.

  • 1800–1960: Miehekkään miehen ei sopinut itkeä, vaan hänen piti hillitä itsensä kuin Napoleonin sotien sotilas konsanaan.

  • 1960–: 1960-luvun hippiaatteen ja niin sanottujen pehmomiesten esiinmarssin ansiosta ­miehetkin saavat nykyään itkeä, kun siltä tuntuu.

Skottikirjailija Henry Mac­kenzie julkaisi vuonna 1771 kirjan The Man of Fee­ling, joka kertoo tunteensa hyvin avoimesti näyttävästä miehestä.

© Bridgeman & Shutterstock

Miehet veivät naisilta seksihalut

Antiikin aikana elänyt kreikkalainen lääkäri Galenos uskoi, että naiset tarvitsivat seksiä miehiä enemmän.

Hän esitti 200-luvulla, että naisen kohtu oli luonnostaan kylmä ja että sen sisällä on siemen, joka näivettyy, jos sitä ei pidetä lämpimänä.

Jos nainen ei ollut säännöllisesti yhdynnässä, näivettynyt siemen ­saattoi tukahduttaa koko kohdun.

Galenoksen oppeja noudatettiin pitkälle keskiajalle asti, ja esimerkiksi 1300-luvulla elänyt englanti­lainen lääkäri John of Gaddesden neuvoi ­naisia näin:

”Jos näivettynyt siemen alkaa tukahduttaa kohtua, naisen on löydettävä itselleen mies. Jos hän ei löydä miestä, on nunna tai naimisissa kyvyttömän vanhuksen kanssa, hänen on matkustettava ulkomaille.”

Mikäli nainen ei pystynyt matkustamaan, hänen piti etsiä avukseen kätilö, joka voisi parantaa hänet työntämällä sormensa hänen emättimeensä.

Käsitys naisten seksihaluista muuttui 1530-luvulla, kun lääkäri ja anatomi Andreas Vesalius käänsi Galenoksen teoksia latinaksi ja totesi tämän erehtyneen muun muassa kohdussa majailevan siemenen osalta.

Näin ollen ei ollut ­mitään tieteellistä näyttöä siitä, että naiset olisivat luonnostaan ­halukkaampia seksiin kuin miehet. Tuoreiden tutkimusten perusteella onkin niin, että miehet haluvat seksiä keskimäärin enemmän kuin naiset.

Naiset panivat olutta

Oluen valmistus oli naisten työtä muinaisista ajoista keskiajalle asti, ja monet taloudet valmistivat itse olutta omaan tarpeeseen.

Naiset saattoivat myös omistaa ja pyörittää kaupallisia panimoita, ja esimerkiksi Englannissa naispuolisille oluenpanijoille oli omat nimityksensä alewife tai brewster.

1400-luvulla miehet syrjäyttivät naiset oluen­valmistuksessa ja järjestäytyivät ammatti­kiltoihin. Naisten paikka oli enää vain keittiössä.

Parantaminen oli naisten työtä

Muinaisessa Egyptissä ja antiikin Kreikassa naisetkin harjoittivat lääkärinammattia. Sama päti myös keskiajan Eurooppassa, jossa nunnat ja abbedissat huolehtivat usein sairaista.

Tilanne muuttui vuonna 1487, kun katolinen ­kirkko antoi julistuksen, jonka mukaan kouluttamattomat parantaja­naiset ovat noitia ja ansaitsivat kuoleman.

Julistus esti naisia toimimasta lääkäreinä, sillä heillä ei ollut asiaa Euroopan yliopistoihin opiskelemaan lääketiedettä.

Vain miehet sopivat sihteereiksi

Muinaisen Egyptin kirjureilla ja keskiajan sihteereillä oli paljon vastuuta, minkä vuoksi sihteerin ammattia pidettiin miesten työnä.

1800-luvulla sihteerien ­toimenkuva muuttui teollistumisen ja kasvavan ­kaupankäynnin myötä, ja tehtävään alettiin palkata myös naisia.

Moni työnantaja myös uskoi, että naisten ­kapeat sormet sopivat paremmin vastikään keksityn kirjoituskoneen käyttöön.

Naiset omivat korkokengät

Persialaiset ratsumiehet alkoivat 800-luvulla käyttää korkeakorkoisia kenkiä, jotta heidän jalkansa eivät lipeäisi täydessä vauhdissa jalustimista.

Läntiseen Eurooppaan korkeat korot saapuivat vasta 1500-luvulla, mutta ne saavuttivat nopeasti suuren suosion aatelismiesten keskuudessa, koska ne saivat heidät näyttämään pitemmiltä.

1600-luvulla ylhäisönaiset alkoivat korostaa ­asemaansa ja valtaansa jäljittelemällä miehiä ja miesten muotia, ja hekin alkoivat käyttää käyttää korkokenkiä. ­

Sadassa vuodessa korkokenkämuoti ­levisi vähitellen yläluokasta rahvaan keskuuteen, ja porvarisnaisetkin alkoivat sipsuttaa korkeilla koroilla.

Tämän seurauksena aatelis­naiset hankkivat yhä korkeampia korkoja erottuak­seen ­rahvaasta.

Miehet sen ­sijaan luopuivat vähitellen korkeista koroista 1700-luvun kuluessa.

Aurinkokuningas Ludvig XIV käytti jopa 10 sentin korkoja näyttääkseen pitemmältä.

© Getty Images & Ron Wood/Bata Shoe Museum

Lue myös:

Kulttuuri

Milloin naiset alkoivat käyttää housuja?

1 minuuttia
Urheilu

Autokauppias keksi hullun urheilulajin

1 minuuttia
Gastronomia

Kalakastike oli roomalaisten yleismauste

11 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota