Sarah Grimké: ”Monien naisten elämä on joutilasta ja ylellistä”

Esitän seuraavassa muutaman huomion naisten tilanteesta kotimaassani.

Aiemmassa elämässäni minunkin osanani oli liihotella perhosen tavoin seurapiireissä.

Siinä maailmassa naiset opetetaan pitämään avioliittoa ainoana kunniakkaana päämääränä, ja miesten huomion kiinnittäminen ulkoisilla avuilla on heidän elämänsä tärkein tehtävä.

Ne naiset, jotka eivät liiku seurapiireissä – joko koulutuksen puutteen vuoksi tai muista syistä – muodostavat luonnollisesti valtavan enemmistön.

Silti niissäkin piireissä naiset tuntuvat uskovan absurdiin ajatukseen siitä, että heidän olemassaolonsa tarkoitus on taloudenhoito ja aviomiehen elämän tekeminen mahdollisimman mukavaksi.

Tämä ajattelu näkyy tyttöjen saamassa puutteellisessa koulutuksessa sekä niissä rajallisissa ärsykkeissä, joita heidän aivoilleen kouluajan jälkeen tarjotaan.

Useimmissa perheissä leipovaa tai ruokaa valmistavaa tyttöä häiritään vain pakon edessä, kun taas opiskelevan tytön häiritseminen ei aiheuta perheenjäsenille minkäänlaisia tunnontuskia.

Älä kuitenkaan luule, etten arvostaisi perheenäitien työtä. Pois se minusta! Uskon, että taloudenhoito on välttämätön osa naisten koulutusta.

Viittaan siihen, että koulutuksemme keskittyy vain ruuanlaittoon ja käsitöihin.

Toivottavasti joskus tulevaisuudessa koittaa aika, jolloin naisten ei enää tarvitse uhrata tuntikausia ”kauniisti katetun ja runsaan pöydän” valmisteluun.

Toivon, että miehet joskus vielä pystyvät joustamaan hieman sellaisesta ja kannustavat sen sijaan vaimojaan käyttämään aikaansa myös henkiseen kasvuun – vaikka se tarkoittaisikin ajoittain sitä, että illallispöydässä olisi tarjolla vain uuniperunoita tai leipää ja voita.

Yhdyn mielipiteissäni kirjoittajaan, joka esitti, että naisilla pitäisi olla mahdollisuus osallistua parhaaseen opetukseen siinä missä miehilläkin, poikkeuksena toki matematiikka ja antiikin klassikot.

Kuten hän asian ilmaisi: ”Antakaa minulle joukko hyvän koulutuksen saaneita ja hurskaita äitejä ja sisaria, niin toteutan maassamme moraalisen ja uskonnollisen vallankumouksen nopeammin kuin jos komennossani olisi kaksin- tai kolminkertainen määrä saman koulutuksen saaneita miehiä.”

Käsitys naisista miehiä alempiarvoisina olentoina heijastuu merkittävällä tavalla myös työtätekevän luokan elämään ja toden totta kaikkien niiden elämään, jotka joutuvat tavalla tai toisella ansaitsemaan leipänsä riippumatta siitä, onko kyseessä henkinen vai ruumiillinen työ.

Viittaan tällä luonnollisestikin siihen epätasa-arvoiseen tapaan, jolla miesten ja naisten työtä arvotetaan. Esimerkiksi miespuolinen opettaja saa aina työstään parempaa palkkaa kuin naisopettaja.

Sama pätee muihinkin ammatteihin; esimerkiksi miespuolinen räätäli veloittaa liivistä tai housuista naispuoliseen ompelijaan verrattuna kaksin- tai kolminkertaisen hinnan, vaikka molemmat tekevät yhtä hyvää jälkeä.

Naisvaltaisissa ammateissa uurastavien naisten aikaa arvostetaan puolet vähemmän kuin miesten.

Pyykkärinainen raataa yhtä kovasti kuin sahuri tai hiilenkantaja, mutta ansaitsee päivässä puolet miestä vähemmän.

Kirjeeni lopuksi haluan vielä sanoa muutaman sanan tasa-arvon hyödyistä sekä miehille että naisille.

Monien naisten elämä on joutilasta ja ylellistä – heidän aviomiestensä, isiensä ja veljiensä kustannuksella.

Miesten on pakko raataa koko elämänsä kirjanpitäjinä, kirjanpainajina tai muissa raskaissa ammateissa. Vaimot ja tyttäret eivät millään tavalla osallistu perheen elättämiseen.

Päinvastoin! Naiset pitävät miesten vaivalla ansaitsemien rahojen kuluttamista työnään.

Olen varma, että jos naiset olisivat omalta osaltaan vastuussa perheen elannosta, se kehittäisi heidän luonnettaan ja omanarvontuntoaan.

Se saisi heidät varmasti myös tuntemaan enemmän aitoa myötätuntoa miehiään kohtaan, mikä näkyisi sekä tekoina että sanoina.

Veljemme torjuvat kenties nämä mielipiteeni, koska ne sotivat yleisiä käsityksiä vastaan ja loukkaavat heidän ylpeyttään.

Olen kuitenkin varma, että hekin tulisivat hyötymään sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja päätyisivät ajan mittaan siihen tulokseen, että tasa-arvoiset naiset ovat huomattavasti alistettuja naisia arvokkaampia.

Sarah Grimké

Jälkikirjoitus

Sarah Moore Grimkén kirjeet ja artikkelit loivat perustan Yhdysvaltojen naisasialiikkeen ”perustamisasiakirjalle”, Seneca Fallsin manifestille, joka laadittiin vuonna 1848.

Feministinen korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg (1933–2020) piti Grimkéä esikuvanaan ja lainasi tätä usein.