Salvador Dalí: Seksiä pelännyt surrealisti oli itsekorostuksen mestari
Salvador Dalí eli elämäänsä kuin surrealistisessa taideteoksessa: halujen vallassa ja täynnä ristiriitoja. Hän vapautti mielikuvituksensa mutta oli Hitlerin lumoissa ja tuki Francoa ennen kuolemaansa omassa museossaan.
Salvador Dalí tuijotti syvälle omaan alitajuntaansa ja loi näkemänsä uudelleen taiteessaan.
Salvador Dalí (1904–1989) lumosi maailman fantastisilla maalauksillaan sulavista kelloista sekä arvoituksellisilla unimaisemillaan, jotka olivat täynnä seksuaalisia sävyjä.
Dalí elvytti 1920-luvulla yksin surrealistisen liikkeen, joka uhkasi hiipua, ja hänen ainutlaatuiset teoksensa kiehtovat ja kummittelevat edelleen kaikkia, jotka niihin törmäävät.
Taidemaalarin tuki Espanjan diktaattorille Francolle ja hänen ihastuksensa Hitleriin toivat hänelle lopulta monia vastustajia taidemaailmassa, ja hänen kylmä liike-miehen vaistonsa rasitti myös miehen mainetta.
Tässä kerrotaan Dalín ristiriitaisesta elämästä (ja seksielämästä) Espanjassa, Pariisissa ja Yhdysvalloissa – kunnes hän kuoli yksinäisenä ja halveksittuna mausoleumissaan kotikaupungissaan Figueresissa.
32-vuotias espanjalainen taidemaalari Salvador Dalí vieraili keväisenä päivänä vuonna 1936 sukellusvarusteita myyvässä kaupassa. Hän pyysi myyjää etsimään sukelluspuvun syvänmeren sukellusta varten.
"Kuinka syvälle aiot sukeltaa?" myyjä kysyi.
"Syvälle ihmisen alitajuntaan", taiteilija vastasi.
Muutamaa kuukautta myöhemmin 11. kesäkuuta 1936 Dalí saapui Lontoossa järjestettävän kansainvälisen surrealisminäyttelyn avajaisiin.
Surrealismi oli valloittanut Espanjaa ja Ranskaa 1920-luvulta lähtien, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun avantgardistisella taidesuuntauksella oli oma näyttely Englannissa.
Dalí, jolla oli yllään juuri hankitut sukellusvarusteet, aloitti maksaville vieraille suunnatun luennon surrealismista. Toisella kädellään hän piti kahta isoa koiraa hihnassa, ja toisessa kädessä lepäsi biljardikeppi.
Sanat jäivät jättimäisen sukelluskypärän uumeniin, ja jossain vaiheessa Dalí melkein pyörtyi, koska ei saanut henkeä. Taiteilijatoverit irrottivat kypärän Dalín päästä biljardikeppiä käyttäen.
Dalí jatkoi hämmentyneenä luentoaan diaesityksellä, joka esitettin – luonnollisesti – ylösalaisin.
Dalí oli todella tehnyt numeron omasta ja samalla surrealismin saapumisesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, ja pian eksentrinen taidemaalari sai Yhdysvallat lakoamaan jalkoihinsa kiistanalaisella taiteellaan ja ainutlaatuisella itsensä korostamisen taidollaan.
Dalí halusi olla lapsena Napoleon
Dalín perhe vuonna 1910 lähellä kotiaan Figueresin pikkukaupungissa. Kuusivuotias Salvador Dalí istuu isänsä ja äitinsä kanssa. Äärimmäisenä vasemmalla on hänen tätinsä Maria Teresa, jonka isä nai myöhemmin Salvador Dalín äidin kuoltua syöpään vuonna 1921.
Salvador Dalí on surrealistisen maalaustyylin tunnetuin taiteilija, ja se johtuu yhtä lailla hänen omituisesta käytöksestään kuin hänen teoksistaan.
Dalí eli elämänsä kävelevänä taideinstallaationa. Kuten hän itse tunnetusti sanoi:
"Minä olen surrealismi!"
Dalí syntyi 11. toukokuuta 1904 Figueresissa, Gironan maakunnan pikkukaupungissa, joka sijaitsee vajaan 120 kilometrin päässä Barcelonasta.
Jo hyvin nuorena Dalí tiesi, että hänestä tulisi jotain merkittävää.
"Kuusivuotiaana halusin tulla kokiksi. Seitsemänvuotiaana halusin olla Napoleon – ja kunnianhimoni on siitä lähtien vain kasvanut", hän kirjoitti omaelämäkerrassaan Salvador Dalín salainen elämä.
Dalín eksentrinen ja suuruudenhullu käytös oli ilmeistä jo varhain. Hän kaipasi niin epätoivoisesti huomiota, että oli valmis tekemään mitä tahansa tullakseen nähdyksi.
Kuusivuotiaana hän työnsi ystävänsä sillalta, jolloin tämä löi päänsä kiviin ja loukkaantui vakavasti. Pilan motiivina oli yksinkertaisesti se, että Salvador halusi tulla huomatuksi.
"Onnettomuus sai minut mainiolle tuulelle eikä aiheuttanut pienintäkään häpeän tai syyllisyyden tunnetta", Dalí kirjoitti myöhemmin väkivaltaisesta tapauksesta.
Hän tunsi kuitenkin syyllisyyttä ja häpeää, kun ajatukset kääntyivät seksiin.
Kun Dalí oli lapsi, hänen isänsä näytti hänelle kuvitetun kirjan sukupuolitaudeista – ja sukupuoliyhteyden kauheista seurauksista.
Kuvat herättivät Dalíssa perustavanlaatuisen sukupuoliyhteyden pelon. Se vaivasi häntä koko loppuelämän ajan ja tuli leimaamaan suurta osaa hänen taiteellisesta työstään.
Dalí heijasteli omaa elämäänsä taiteessaan
Sulavat kellot ja hummeripuhelin
Salvador Dalí ei vain luonut surrealismia, vaan hän oli omien sanojensa mukaan surrealismi, ja hänen yksityiselämänsä, henkilökohtaiset neuroosinsa ja eksentrinen käytöksensä heijastuvat valtaosaan hänen taiteestaan.
Älkää kysykö, mitä se tarkoittaa
Salvador Dalí loi vuonna 1931 ehkä kuuluisimman teoksensa, salaperäisen maalauksen sulavista kelloista nimeltään Muistin pysyvyys. Dalí ei koskaan selittänyt teoksen syvempää merkitystä. Hän jopa ehdotti, että yleisön pitäisi lakata yrittämästä ymmärtää sitä, "koska en itsekään tiedä, mitä se tarkoittaa".
Adolf Hitlerin ihailu
Maalauksessa Hitlerin arvoitus vuodelta 1939 on keskellä pieni kuva Hitleristä. Dalín ihastuminen Hitleriin provosoi surrealisteja. Ryhmän epävirallinen johtaja André Breton oli jo vuonna 1934 pakottanut Dalín maalaamaan natsien hihamerkin keskeiselle hahmolle toisessa maalauksessa. Dalín flirttailu natsismin kanssa oli lopulta liikaa surrealisteille, jotka erottivat hänet ryhmästään vuonna 1939.
Kaupallinen hummeripuhelin
Dalín Hummeripuhelin on yksi taiteilijan ikonisimmista teoksista. Se syntyi Dalín ollessa rahapulassa. Miljonääriystävä tarjosi Dalílle kiinteää kuukausipalkkiota kaikesta hänen luomastaan taiteesta. Teos on hyvä esimerkki siitä, miten Dalí omaksui kaupallisuuden oleskellessaan Yhdysvalloissa.
Dalí elvytti surrealismia
Dalí maalasi ensimmäisen teoksensa kuusivuotiaana, ja hänen lahjakkuutensa näkyi heti.
Vuonna 1921 17-vuotias Dalí pääsi Madridin Real Academia de Bellas Artes de San Fernando -akatemiaan. Siellä hän kokeili eri tyylejä, kuten kubismia ja pointillismia.
Oman tyylinsä Dalí löysi kuitenkin vasta matkustaessaan Pariisiin vuonna 1926. Siellä hän tutustui surrealistiseen liikkeeseen, johon kuuluivat muun muassa Max Ernst, André Breton ja Paul Éluard.
Dalí loi ainutlaatuista surrealistista taidetta omalaatuisella sekoituksella Vermeerin ja Velázquezin kaltaisista esikuvista tunnettuja klassisia tekniikoita sekä unenomaista, absurdia kuvakieltä, ja hän itse kutsui maalauksiaan ”käsin maalatuiksi unikuviksi".
Hänen työnsä oli kaivattu piristysruiske surrealistiselle liikkeelle, joka oli uutuudenviehätystään 1920-luvun lopulla.
Kuten surrealisti Paul Éluard kuvaili: "Juuri kun surrealistinen liike alkoi pysähtyä, Dalí ilmestyi villin energiansa, elinvoimansa ja provokaatioidensa kanssa ja elvytti liikkeen".
Kissoja ja vettä heitettiin 28 kertaa ilmaan ennen kuin Dalí ja valokuvaaja Philippe Halsman olivat tyytyväisiä yhteiseen kuvaansa Dalí Atomicus.
Taisteluun järkeä vastaan!
Surrealismi syntyi ensimmäisen maailmansodan kauhujen jälkeen, ja se sai vaikutteita Sigmund Freudin teorioista unien ja alitajunnan merkityksestä.
Taiteellinen liike surrealismin kasvoi 1920-luvun Pariisissa merkittäväksi, ja se vaikutti sekä kuvataiteessa että kirjallisuudessa. Vuonna 1924 runoilija André Breton kirjoitti surrealistisen manifestin Manifeste du surréalisme.
Siinä hän määritteli surrealistien tarkoituksen: irrottautua yhteiskunnan säännöistä ja normeista ja unohtaa järkevyys, jotta uudelle ajattelulle saataisiin tilaa.
Surrealismi tarkoittaa "todellisuuden yläpuolista”, taidesuuntauksessa sekoitetaan unta ja todellisuutta yrittäessä tutkia ihmisen alitajuntaa abstrakteilla taideteoksilla ja performansseilla.
Surrealisteille taiteella oli vallankumouksellista potentiaalia. Sen oli tarkoitus luoda uutta tietoisuutta ja vapauttaa ihmiskunta ajattelutavoista, jotka olivat viitoittaneet tietä ensimmäisen maailmansodan kärsimyksille.
Surrealismi liittyi läheisesti kommunistiseen ideologiaan, ja se toi taiteilijoille monia vihollisia 1930-luvun Euroopassa syntyneissä fasistisissa hallintojärjestelmissä.
Toisen maailmansodan aikana surrealistinen liike hajosi, sillä monet taiteilijat joutuivat lähtemään maanpakoon esimerkiksi Yhdysvaltoihin.
Andalusian koira
Dalí sai vuonna 1929 aikaan skandaalin, kun hän liittoutui espanjalaisen Luis Buñuelin kanssa luodakseen surrealistisen elokuvan Andalusian koira. Elokuva tunnetaan kohtauksesta, jossa viilletään silmää veitsellä.
Dalí ja Gala
Matka Pariisiin vuonna 1929 ei ollut ainoastaan merkkipaalu Dalín taiteellisella uralla. Siellä hän myös tapasi ensimmäisen kerran venäläissyntyisen Elena Ivanovna Diakonovan, joka tunnettiin nimellä Gala.
Gala oli naimisissa surrealistisen runoilijan Paul Éluardin kanssa ja kymmenen vuotta Dalía vanhempi. 25-vuotias taiteilija kuitenkin rakastui korviaan myöten karismaattiseen naiseen, ja hänen kiihkeät tunteensa saivat vastakaikua.
Gala erosi Éluardista ja meni naimisiin Dalín kanssa vuonna 1934. Galasta tuli Dalín ainoa naismalli ja tärkein inspiraation lähde, ja hän esiintyi useissa hänen maalauksissaan.
"Hemmottelen Galaa tehdäkseni hänet mahdollisimman onnelliseksi ja huolehdin hänestä enemmän kuin itsestäni, sillä ilman häntä kaikki olisi ohi", Salvador Dalí kirjoitti Galasta.
Yhdysvallat oli kuin tehty Dalílle
Penkki sulavine kelloineen Dalí-museon edessä St. Petersburgissa, Floridassa, Yhdysvalloissa. Teosta ei ole tehnyt Dalí, vaan se on hänen aiheensa innoittama.
Espanjan sisällissota syttyi vuonna 1936 ja tasoitti tietä diktaattori Francolle, joten Dalí ja hänen vaimonsa Gala lähtivät maanpakoon Yhdysvaltoihin.
Dalí oli tuolloin jo erotettu surrealistisesta liikkeestä, koska hän kieltäytyi ottamasta julkisesti etäisyyttä Francoon.
Dalí ja Gala jäivät Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan ajaksi, ja siellä syntyi todellinen Dalín brändi.
Omituinen käytös teki miehestä valtavan tähden, ja saapuessaan maahan vuonna 1936 Dalí oli jo arvostetun Time-lehden kannessa.
"Ainoa ero minun ja hullun välillä on se, etten ole hullu". Salvador Dalí.
Dalí ja Yhdysvallat kapitalismin kotipesänä olivat kuin luotuja toisilleen.
Eksentrinen taiteilija tajusi, että amerikkalaisen median ihastuminen provokatiiviseen taiteelliseen neroon tarjoaisi mahdollisuuden tienata huimia summia.
Dalí vakiinnutti vuonna 1941 asemansa amerikkalaisten eurooppalaisena suosikkitaiteilijana, kun hänen teoksiaan esiteltiin menestyksekkäästi New Yorkin Museum of Modern Artissa (MoMA).
Sodan päättymiseen ja Dalín paluuseen Espanjaan vuonna 1945 asti surrealisti teki omaisuuksia hämärtämällä taiteen ja kaupallisuuden välistä rajaa.
Dalí suunnitteli koruja ja hajuvesipulloja, ja hänestä tuli muoti- ja huonekalusuunnittelija. Vuonna 1945 hän kehitti osan lavasteista Alfred Hitchcockin trilleriin Noiduttu.
Hitler ja Franco olivat Dalín pakkomielteitä
Dalín lompakon täyttyessä myös hänen maineensa kasvoi Euroopassa ja erityisesti kotimaassaan Espanjassa. André Breton, joka oli ollut mukana perustamassa surrealismia, antoi Dalílle lempinimen "Avida Dollars" – anagrammi Salvador Dalísta, joka tarkoittaa "dollarien ahneutta".
Kaikkein pahinta oli kuitenkin Dalín ihastuminen fasismiin, joka oli piinannut Eurooppaa 1930- ja 1940-luvuilla.
Dalí ei onnistunut ottamaan etäisyyttä diktaattoreiden hirmuhallituksiin, kun Franco, Mussolini ja Hitler nousivat valtaan Espanjassa, Italiassa ja Saksassa. Dalí pysyi vaiti, kun hänen kilpailijansa Picassomaalasi kuuluisan teoksensa Guernica vastalauseena baskikaupungin pommituksille vuonna 1937.
Hän kieltäytyi ottamasta kantaa fasismin haamuun, joka oli riivannut Eurooppaa hänen asuessaan itse Yhdysvalloissa.
"En ole stalinisti enkä hitleristi. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan dalinisti kuolemaani asti", hän julisti.
Hänen ihastuksensa Hitleriin näkyy räikeästi useissa hänen 1930-luvun teoksissaan, joissa saksalainen diktaattori on kuvattu groteskissa, unenomaisessa muodossa.
"Hitler kiinnosti minua ainoastaan oman maniani keskipisteenä", Dalí sanoi kuitenkin pakkomielteestään Hitleriin.
Dalín seksielämän pelot ja halut
Seksin ja taiteen rajat hämärtyivät Dalín maailmassa.
Seksuaalisuus oli toistuva teema Dalín taiteessa. Motiivit liittyivät usein sukupuoliyhteyteen ja itsetyydytykseen, ja surrealistisen tyylin unenomaisesta suodattimesta huolimatta seksi kuulsi selvästi läpi Dalín maalauksista.
Salvador Dalí näki lapsena kauhistuttavia kuvia sukupuolitaudeista. Kokemus sai nuoren Dalín pelkäämään sukupuoliyhteyttä ja naisen sukupuolielimiä – muttei itsetyydytystä.
Ei olekaan sattumaa, että yksi Dalín taideteoksista on suomennettuna nimeltään Mahtava masturboija. Hän masturboi usein ja tyydytti itsensä omien sanojensa mukaan jopa neljä kertaa päivässä – mieluiten suuren peilin edessä.
Sitä ei tiedetä, että harrastiko Dalí koskaan seksiä kenenkään muun kuin oikean kätensä kanssa. Eräässä vaiheessa hän kuitenkin sanoi:
"Olen harrastanut seksiä kerran naisen kanssa, ja se oli Gala (Dalín vaimo, toim.). Se oli yliarvostettua. Olen harrastanut seksiä kerran miehen kanssa, ja se mies oli Federico García Lorca (kuuluisa espanjalainen runoilija, toim.). Se oli kovin kivuliasta".
Useimmat taidehistorioitsijat arvelevat, että Dalí mieluummin katseli, kun hänen vaimonsa harrasti seksiä muiden miesten kanssa samalla, kun hän itse masturboi turvallisen välimatkan päästä.
Kolme vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1948 Dalí ja Gala palasivat Espanjaan, jossa he asuivat ja työskentelivät Dalín talossa lähellä Cadaquésin rannikkokaupunkia. Talvella pariskunta matkusti Pariisiin ja New Yorkiin.
Vuoden 1950 tienoilla Dalí ilmoitti kääntyneensä takaisin katolilaisuuteen. Hän alkoi maalata uskonnollisia aiheita, joita myöhemmin leimasi kasvava kiinnostus ydinfysiikkaa, holografiaa ja optisia illuusioita kohtaan.
Dalí itse sanoi tämän ajana taiteestaan, että hänen teoksensa pyrkivät heijastamaan todellisuutta ja olemaan samalla täydellisen arvoituksellisia.
Nuoruuden sosialismin ja myöhemmän epäpoliittisen ateismin hylännyt Dalí kuvasi itseään katolilaisuuden harjoittajaksi sekä Espanjan kirkollisen oikeiston ja Francon uskolliseksi kannattajaksi. Vuonna 1975 Salvador Dalí kutsui diktaattoria "Espanjan suurimmaksi sankariksi".
Hänen julkinen tukensa Francolle toi hänelle monia vihollisia diktatuurivaltiossa elävien espanjalaisten keskuudessa.
Dalín Cadaquésissa sijaitsevan talon ikkunoista heitettiin sisään kiviä, ja ikääntyvä taiteilija sai lukuisia tappouhkauksia.
Kuoli eristyksissä omassa museossaan
Dalí on haudattu kryptaan museossa, jonka hän suunnitteli kotikaupunkiinsa Figueresiin. Dalí itse asui museossa vuodesta 1984 kuolemaansa asti vuonna 1989.
Salvador Dalín ura päättyi, kun hänen vaimonsa ja taiteellinen muusansa Gala kuoli 87-vuotiaana 10. kesäkuuta 1982 . Seuraavana vuonna Dalí sai ensimmäiset Parkinsonin taudin oireet ja menetti kykynsä maalata.
Kansalaisten laajalti halveksima ja taiteilijaeliitin vihaama Dalí linnoittautui omaan museoonsa, jota hän oli ollut mukana rakentamassa Figueresiin vuodesta 1970 museon avaamiseen vuonna 1974.
Hän kuoli täysin eristyksissä muesossaan 23. tammikuuta 1989 kaikkien niiden teosten keskellä, jotka olivat nostaneet hänet yhdeksi 1900-luvun suurimmista taiteilijoista.
Hänen taiteensa elää kuitenkin edelleen, ja joka vuosi ihmisjoukot kaikkialta maailmasta vierailevat sekä hänen Figueresin museossaan että Yhdysvaltain suuressa Dalí-museossa St. Petersburgissa Floridassa.
"Minä elän ikuisesti. Nerot eivät kuole", Dalí julisti tavanomaisen itsetietoisesti. Kaikesta päätellen hän oli oikeassa.