Tanskalaisesta prinssi Hamletista kertovassa William Shakespearen näytelmässä on runsaasti vaikutteita tanskalaisen kronikoitsijan Saxo Grammaticuksen teoksesta Gesta danorum eli ”Tanskalaisten teot” ja siihen sisältyvästä tarinasta Vita Amlethi.
Saxo kirjoitti tarinan latinaksi 1200-luvun taitteessa, ja se tunnettiin Shakespearen ajan Englannissa laajalti.
Runoilija ei mainitse Saxoa lähteenään, eivätkä tutkijat tiedä, oliko hän itse lukenut Gesta danorumin vai käyttikö hän ehkä lähteenään kronikan ranskankielistä versiota vuodelta 1570.
Ei varmuutta Amletin olemassaolosta
Shakespearen Hamletin tavoin Saxon prinssi Amletkin menettää isänsä, jonka tämän veli murhaa.
Sitten setä nai Amletin äidin päästäkseen valtaistuimelle ja Amlet esittää tulleensa hulluksi. Sopivalla hetkellä Amlet paljastaa olevansa järjissään ja tappaa setänsä.
Saxon kertomus perustuu vanhoihin skandinaavisiin tarinoihin ja 1100-luvulla kirjoitettuun Chronicon Lethrenseen, joka kertoo Tanskan myyttisistä kuninkaista, kuten Amletista.
Tutkijat eivät tiedä varmuudella, oliko Amlet historiallinen henkilö.