Tanskalaisesta prinssi Hamletista kertovassa William Shakespearen näytelmässä on runsaasti vaikutteita tanskalaisen kronikoitsijan Saxo Grammaticuksen teoksesta Gesta danorum eli ”Tanskalaisten teot” ja siihen sisältyvästä tarinasta Vita Amlethi.
Saxo kirjoitti tarinan latinaksi 1200-luvun taitteessa, ja se tunnettiin Shakespearen ajan Englannissa laajalti.
Runoilija ei mainitse Saxoa lähteenään, eivätkä tutkijat tiedä, oliko hän itse lukenut Gesta danorumin vai käyttikö hän ehkä lähteenään kronikan ranskankielistä versiota vuodelta 1570.
Ei varmuutta Amletin olemassaolosta
Shakespearen Hamletin tavoin Saxon prinssi Amletkin menettää isänsä, jonka tämän veli murhaa.
Sitten setä nai Amletin äidin päästäkseen valtaistuimelle ja Amlet esittää tulleensa hulluksi. Sopivalla hetkellä Amlet paljastaa olevansa järjissään ja tappaa setänsä.
Saxon kertomus perustuu vanhoihin skandinaavisiin tarinoihin ja 1100-luvulla kirjoitettuun Chronicon Lethrenseen, joka kertoo Tanskan myyttisistä kuninkaista, kuten Amletista.
Tutkijat eivät tiedä varmuudella, oliko Amlet historiallinen henkilö.
25 kuoli Shakespeare-mellakassa
William Macready ja Edwin Forrest olivat 1800-luvun ehkä suosituimmat yhdysvaltalaisnäyttelijät.
Kummankin ihailijat vihasivat toisiaan ja väittivät, että juuri heidän suosikkinsa esitti Shakespearea parhaiten.
Toukokuussa 1849 kiista kärjistyi, kun tuhannet Forrestin ihailijat rynnistivät newyorkilaiseen teatteriin, jossa Macreadyn piti esiintyä.
Armeija kutsuttiin hillitsemään mellakkaa, jossa kuoli lopulta 25 ja loukkaantui 120 ihmistä.
Riita parhaasta Shakespeare-näyttelijästä ajoi tuhansia ihmisiä riehumaan New Yorkin kaduilla.
Shakespeare on tuottanut tutkijoille päänvaivaa
Yli 400 vuotta Shakespearen kuoleman jälkeen epäilijät väittävät edelleen, että kuuluisa kirjailija ei kirjoittanut itse nimeensä pantuja teoksia. He ihmettelevät, miten 13-vuotiaana koulun jättänyt ilmeisesti lukutaidoton työläisen poika pystyi muka kirjoittamaan niin kauniisti ja sulavasti?
