Davison oli kiihkeänä naisten äänioikeuden puolustajana osallistunut radikaaleihin mielenilmauksiin tunnuslauseenaan ”Tekoja, ei sanoja”.
Hän sytytti postilaatikoita tuleen, rikkoi ikkunoita, heitteli rahaministeriä kivillä ja ryhtyi vankilaan jouduttuaan syömälakkoon.
Välttyäkseen pakkoruokinnalta hän linnoittautui selliinsä. Vartijat pumppasivat jääkylmää vettä selliin, mutta vaikka selli oli jo lähes veden peitossa, hän ei antautunut. Lopulta vartijoiden täytyi murtaa ovi.
Davisonin aikaan naisilta estettiin pääsy moniin julkisiin virkoihin ja asemiin. Vaikka Davison sai Oxfordin yliopistossa huippuarvosanoja, hän ei sukupuolensa takia saanut suorittaa akateemista tutkintoa.
Viisi vuotta Davisonin kuoleman jälkeen hänen taistelutoverinsa lopulta saavuttivat voiton, kun Britannian naiset saivat äänioikeuden. Se tosin koski aluksi vain yli 30-vuotiaita.