Madame Tussaud: Bisnesnainen giljotiinilla
Ranskan vallankumouksen aikana Marie Tussaud oli vähällä menettää päänsä. Hänen kykynsä valmistaa giljotiiniuhrien kuolinnaamioita vahasta – näistä monet olivat hänen entisiä ystäviään hovista – pelasti kuitenkin naisen hengen.
Marie Tussaud valmistaa naamiota Marie Antoinetten päästä. Kuva Lontoon Madame Tussauds -vahakabinetista.
On yö Pariisissa. Ulkoa kaikuvat verenhimoisten väkijoukkojen huudot, kun kansa on kerääntynyt giljotiinin ympärille Place de la Revolutionille. Yhtäkkiä oveen hakataan. Nuori Marie Grosholtz avaa oven, ja samassa sotilaat vievät hänet ja hänen äitinsä ja tätinsä pois. Kolmikko lukitaan pahamaineisen vankilan La Forcen naistenosastolle. Kauhuissaan olevat naiset saavat tietää, että heidän epäillään olevan kuninkaan kannattajia. Näinä levottomina aikoina syytös saattaa riittää kuolemantuomioon. Hiukset leikataan edessä olevan mestauksen helpottamiseksi. Marien myöhemmän väittämän mukaan sellissä oli muiden muassa myös kaunis Joséphine, josta myöhemmin tuli keisarinna Bonaparte.
Vasta muutamien pelottavien päivien jälkeen kolme naista saavat tietää olevansa vapaita lähtemään. Vallankumoukselliset ovat nimittäin oivaltaneet voivansa hyödyntää nuoren naisen taitoja vahamallien teossa.
Asuinpaikkana Versailles
Tunnetumman sukunimensä Tussaud Marie Grosholtz sai vasta astuttuaan avioon ranskalaisen insinöörin kanssa vallankumouksen jälkeen. Marien ei käynyt kieltäminen hyviä suhteitaan kuninkaalliseen perheeseen Versailles'ssa. Jo 17-vuotiaana hänet palkattiin taideopettajaksi Ludvig XVI: n siskolle. Marie asui kuninkaanlinnassa ja pääsi todistamaan kuningasperheen outoa ja dekadenttia luksuselämää.
Marie Tussaud 42 vuoden iässä vahanukeksi ikuistettuna. Vasemmalla juliste vuodelta 1854.
Kuolinnaamioita tekemään
Vallankumouksen syöstyä kuningasperheen vallasta Marie joutui luopumaan aiemmista kontakteistaan hoviin mitä sairaalloisimmalla tavalla: vallankumoukselliset pakottivat hänet tekemään kuolinnaamioita monista aristokraateista ja kuninkaallisista, joita Marie oli näiden eläessä tuntenut. Naamioita tehdessään hän laski syliinsä katkaistuja päitä, joiden joukossa oli hänen mukaansa kuningatar Marie Antoinette, hänen ystävänsä, prinsessa de Lamballe ja kuninkaan sisar Elisabeth.
Taito tehdä vahamalleja pelasti hänet giljotiinin terältä, mutta se loi lisäksi pohjan hänen uralleen maailmanhistorian tunnetuimpana vahanukentekijänä.
Marie Grosholtz kasvoi Bernissä Sveitsissä ilman isää. Hänen äitinsä oli taloudenhoitajana lääkäri Philippe Curtiuksen luona, jota Marie kutsui sedäksi. Miehen muuttaessa Pariisiin molemmat seurasivat mukana. Curtius omistautui lääkärin ammatin ohella luonnollista kokoa olevien ihmisvahamallien tekemiseen. Marie pääsi hänen oppiinsa, ja jo teini-ikäisenä hän teki mallin yhdestä tuon ajan tunnetuimmista miehestä, ranskalaisesta filosofi Voltairesta. Myöhemmin hän teki malleja muistakin kuuluisuuksista, kuten amerikkalaisesta Benjamin Franklinista ja monista vallankumouksen johtajista.
Kumouksen jälkeen
Vallankumouksen jälkeen hänen töitään oli esillä vasta-avatussa vahakabinetissa. Ihmiset matkustivat kaukaa katsomaan entisen kuningattaren pelottavaa muotokuvamaista kuolinnaamiota.
Curtiuksen kuoltua 1794 hän testamenttasi kokoelmansa Marielle. Vaikka hän sai seuraavana vuonna avioliiton myötä nimen Tussaud, näyttely jatkui edellisen omistajan nimellä.
Tussaudin pariskunta sai kaksi poikaa, mutta avioliitto ei ollut onnellinen. Marie oli alati huolissaan perheen taloudesta ja työskenteli kovasti elättääkseen perhettään. Mies oli parempi tuhlaamaan kuin tienaamaan.
Jo alussa, kun vahakabinetti oli Lontoon Baker Streetillä, tunnetujen ihmisten näköiset nuket houkuttelivat suurta yleisöä.
Muutti Englantiin
Vuonna 1802 hänet kutsuttiin Englantiin, jossa oli kuultu hänen hienosta vahakabinetistaan. Oli tuskin helppo päätös jättää taakseen äiti, mies ja vasta kaksivuotias poika. Silti hän lähti mukanaan vanhin poika ja valtavasti matkatavaroita, hänen kuuluisimmat vahanukkensa. Ajatuksena oli palata kotiin täyden kassan kanssa kuukauden kuluttua. Marie Tussaud ei kuitenkaan koskaan tullut takaisin Ranskaan. Englannissa vastaanotto oli hyvä, ja hän matkusti ympäri maata näyttelynsä kanssa lähes 33 vuotta. Suoritus oli upea, sillä suurin osa tuon ajan naimisissa olevista naisista ei koskaan työskennellyt kodin ulkopuolella.
Tussaud matkusti poikansa ja alati kasvavan nukkekokoelmansa kanssa epämukavia reittejä. Ensin hän puhui tuskin sanaakaan englantia, mutta kävi silti yli 75 suurkaupungeissa pitkällä kiertueellaan. Samaan aikaan hänellä oli aikaa luoda uusia nukkeja kokoelmaan. Näyttelyissä hänellä oli esillä muitakin esineitä, kuten vallankumouksessa käytetty giljotiinin terä. Napoleonin sotien puhjettua 1803 Ranskaan paluusta tuli vieläkin vaikeampaa. Samaan aikaan hänen näyttelynsä oli uskomattoman suosittu Britanniassa. Vuonna 1808 hän alkoi esitellä nukkeja omalla nimellään. Madame Tussaud oli loistava bisnesnainen ja visionäärinen yrittäjä. Väsymättä hän paransi jatkuvasti näyttelyään houkutellakaseen uutta yleisöä.
Kirjailija Agatha Christie ikuistettiin vahanukeksi vuonna 1972.
Loi myytin itsestään
Vasta vuonna 1835 Madame Tussaud asettui pysyvästi Lontooseen. Poikiensa avulla, jotka olivat nyt hänen luonaan, hän avasi näyttelyn eräässä talossa Baker Streetillä. Hän pysyi aktiivisena ja istui itse museon lipunmyynnissä kuolemaansa asti vuoteen 1850, jolloin hän oli lähes 90-vuotias. Hän teki myös pitkään uusia vahanukkeja, kuten amiraali Nelsonin ja kirjailija sir Walter Scottin. Viimeinen vahamalli oli kuitenkin hänen omakuvansa.
Tussaud vietti vanhuuden päiviä myös kirjoittamalla muistelmiaan, jotka julkaistiin kirjana 1838. Muistelmissaan hän loi itse myyttinsä – tarinan hovin taideopettajasta, joka pakotetaan tekemään kuolinnaamioita vallankumouksellisille, ja josta sittemmin tuli menestyvä liikenainen.
Monet historioitsijat ovat myöhemmin epäilleet hänen kuvaustaan. Ei esimerkiksi ole näyttöä siitä, että Tussaud olisi koskaan asunut Versailles’ssa. Myös hänen väittämänsä syntymäpaikka Bern on kyseenalaistettu, sillä kirkonkirjojen mukaan hän syntyi Strasbourgissa vuonna 1761. Charles Dickens, joka oli suosittu kirjailija Madame Tussaudin elinaikana, kirjoitti muun muassa Ranskan vallankumoukseen sijoittuvassa romaanissaan Kaksi kaupunkia Madame Tussaudin "suhtautuvan joustavasti totuuteen".
Joka tapauksessa Marie Tussaud onnistui tekemään nimestään vahvan brändin. Monet ihmiset Madame Tussauds -vahakabinetin jonossa uskovat varmasti hänen olleen fiktiivinen hahmo. Ei ole väliä sillä, kuinka totuudenmukainen kuva hänestä on, mutta juuri hän itse kertoi nuoresta naisesta, joka Ranskan vallankumouksen aikana teki kuolinnaamioita irtihakatut päät sylissään. Aivan kuten hänen vahanukkensakin, kuva hänestä on synkeän uskottava, mutta ei kitenkaan aivan aito.