Kuuluisuuksien vaietut salaisuudet
Elvis piti alaikäisistä tytöistä, Nostradamus himoitsi hilloja ja Castro unelmoi urasta Hollywoodissa. Monella puhtoisenakin tunnetulla julkkiksella on ollut omat, kiusallisetkin salaisuutensa.

Rita Hayworth, Elvis Presley ja John Lennon olivat tunnettuja omilla aloillaan, mutta oli heillä muutakin yhteistä: kaikilla oli hämäriä salaisuuksia.
Kuuluisa kirjailija uskoi keijuihin
Arthur Conan Doyle uskoi keijuihin niin järkähtämättömästi, että hän jopa kirjoitti kirjan noista pienistä yliluonnollisista olennoista.
Skotlantilainen kirjailija Arthur Conan Doyle tunnetaan parhaiten mestarietsivä Sherlock Holmesista kertovista romaaneistaan, mutta vuonna 1922 hän kirjoitti toisenlaisen teoksen, joka on sittemmin painunut unholaan – ja hyvä niin.
Kyseinen teos, nimeltään The Coming of the Fairies eli ”Keijujen tuleminen”, on tutkielma pienistä siivekkäistä olennoista.
Doyle julkaisi kirjan nähtyään Cottingleyn kylässä Englannissa otettuja valokuvia, joissa kaksi pikkutyttöä näyttää leikkivän keijujen kanssa.
Sherlock Holmes olisi varmasti oitis tajunnut, että valokuvien keijut olivat itse asiassa lastenkirjan piirroksia, jotka oli leikattu irti ja valokuvattu pikkutyttöjen kanssa.
Doyle sen sijaan uskoi huijauksen ja kirjoitti keijuista kirjan, jota hän itse piti vakavasti otettavana tutkimuksena.
Doylen mukaan keijukuvat ”todistavat kiistatta, että tällä planeetalla asuu keijukansaa, jota voi olla jopa yhtä paljon kuin ihmisiäkin”.
Ainoa syy siihen, että ihmiset eivät näe keijuja, oli Doylen mukaan se, että keijujen värähtelytaajuus on pitempi tai lyhyempi kuin ihmissilmän havaitsema spektri.
Vain harvat ja valitut voivat virittää silmänsä ja aivonsa havaitsemaan keijujen värähtelyä.
”Kyky virittäytyä havaitsemaan poikkeavia värähtelytaajuuksia erottaa selvänäkijän muista, eikä mielestäni ole mahdotonta, että jotkut ihmiset voivat nähdä sellaista, jota muut eivät näe”, Doyle kirjoitti.
Pikkutyttöjen jekku onnistui
Vuonna 1920 Arthur Conan Doyle sai postissa valokuvia, jotka esittivät kahta tyttöä poseeraamassa keijujen kanssa.
Doyle vakuuttui kuvien aitoudesta ja sisällytti ne vuonna 1922 ilmestyneeseen kirjaansa. Kirjan julkaisu synnytti kohun, jonka aikana tytöt väittivät sitkeästi kuvia aidoiksi.
Vasta vuonna 1983 tuolloin jo iäkkäät tytöt myönsivät leikanneensa keijujen kuvat suositusta lastenkirjasta.
Heidän mukaansa keijukuvien oli ollut tarkoitus olla vain harmiton jekku, joka oli kuitenkin riistäytynyt käsistä ja mennyt liian pitkälle.