Ensimmäistä kertaa 300 vuoteen Ison-Britannian kuningatar menisi naimisiin. Sitä ei ollut tapahtunut ”Bloody Maryn” vuonna 1554 pidettyjen häiden jälkeen. Hääjuhla pidettiin upeassa St. James Palacessa.
Morsian Viktoria oli pukeutunut valkoiseen mekkoon, joka oli koristeltu timanteilla ja oransseilla kukilla – värivalinta symboloi hedelmällisyyttä. Albert-sulhasella oli brittiläinen univormu hänen saksalaisuutensa hälventämiseksi.
He olivat molemmat 21-vuotiaita ja kaikesta päätellen hyvin onnellisia. Päiväkirjassaan Viktoria kuvaili päivää ”elämäni onnellisimmaksi” ja hääyötä ”erittäin miellyttäväksi”.
Viktoria kruunattiin Ison-Britannian kuningattareksi vain 18-vuotiaana.
Yllättävä kruununperillinen
Kun Alexandrina Victoria saapui maailmaan kylmänä toukokuisena aamuna Lontoossa vuonna 1819, ei ollut ollenkaan varmaa, että hänestä tulisi Yhdistyneen Kuningaskunnan kuningatar.
Hän oli tosin Yrjö III:n lapsenlapsi, mutta hänen isänsä oli neljäs kuninkaan seitsemästä pojasta. Kukaan kolmesta vanhemmasta veljestä ei onnistunut kuitenkaan tuottamaan laillista perillistä valtaistuimelle.
Itse asiassa yksikään kuninkaan seitsemästä pojasta ja viidestä tyttärestä ei ollut kuninkaallisten perimyssääntöjen mukaan synnyttänyt sopivaa lasta ennen vuotta 1819.
Joten kun Viktoria osoittautui normaaliksi ja terveeksi tytöksi, koko suku huokaisi helpotuksesta. Oli lopulta syntynyt laillinen perijä, josta tuli Ison-Britannian kuningatar, kun hänen setänsä kuoli vuonna 1837.
Vaikka Viktoria oli vasta 18-vuotias, hän tunsi olevansa valmis tehtävään.
Serkukset Viktoria ja Albert vihittiin 1840.
Järjestetty avioliitto
Pian nousi esille kysymys siitä, kenelle Viktoria tulisi naittaa. Valinta osui hänen saksalaiseen sukulaiseensa Albertiin. Avioliitto oli järjestetty, mutta Viktoria tykästyi Albertiin jo toisessa tapaamisessa (ensimmäistä kertaa he olivat tavanneet 15-vuotiaina).
He olivat serkuksia, ja kummankin synnytyksessä oli auttanut sama kätilö, joka palveli sukua monta vuotta ja matkusti synnytyksestä toiseen Englannista Saksaan.
Avioliitto nähtiin käytännöllisenä järjestelynä, eikä ollut tietenkään mitenkään selvää, että nuoret olisivat tyytyväisiä toisiinsa. Mutta sitä he olivat.
Viktoriasta tuli syvästi omistautunut miehelleen, jota hän melkein palvoi, vaikka oli kuningatar.
Albertilla oli tärkeä vaikutus hänen näkemyksiinsä, mutta hänellä ei ollut lupaa lukea salaisia valtiollisia asiakirjoja, joita Viktorialle jatkuvasti toimitettiin, koska ne uskottiin vain kuningattarelle.
Albert ei myöskään saanut valita omaa saksalaista sihteeriään, vaan hänelle määrättiin englantilainen sihteeri.
Saksalaisuus taakkana
Viktoria yritti turhaan järjestää virallisen aseman miehelleen. Poliitikot väittelivät pitkään, millainen nimike ja taloudellinen ylläpito Albertille tulisi järjestää.
Vasta myöhäisessä iässä hän sai virallisen nimityksen Prince Consort (prinssipuoliso).
Alamaisen aseman ja ulkomaisen taustan vuoksi Albert jätettiin aina niiden huoneiden ulkopuolelle, jossa tärkeitä päätöksiä tehtiin. Hän oli kuitenkin hyvin lahjakas ja otti hoitaakseen monia tehtäviä, kuten esimerkiksi Buckinghamin palatsin hovielämän järjestämisen.
Hän lanseerasi uusia säädöksiä, velvollisuuksia ja vastuualueita sekä hoiti hovin taloutta. Lisäksi hän valvoi, että palatsiin asennettiin vesiklosetit – upouusi keksintö tuolloin.
Ajan myötä Albertista tuli kuningattaren henkilökohtainen sihteeri, ja hänellä oli myös mahdollisuus vaikuttaa poliittisiin kysymyksiin. Ulkopoliittisissa kriiseissä hän kuitenkin joutui usein keskustelujen ulkopuolelle.
Hänen saksalainen taustansa aiheutti epäluottamusta monissa. Albert ei myöskään koskaan oppinut hallitsemaan englantilaisia seurustelutapoja, kuivaa huumoria ja itseironiaa.
Vihatut ja rakastetut pääministerit
Viktoria ei toiminut suoraan poliittisesti, mutta hän ei myöskään peitellyt sitä kenestä piti ja ketä ei voinut sietää. Nuorena hänellä oli luottamuksellinen suhde Lordi Melbourneen (1835-41), ja Viktoria itki tämän erotessa hävittyään luottamusäänestyksen parlamentissa.
Huomattavasti etäisemmät olivat välit Lordi Palmerstoniin (1855-58 ja 1859-65), joka ei pelännyt sanoa kuningattarelle vastaan.
Kun Viktoria vastusti sitä, että Palmerston aikoi tavata unkarilaisen vapaussankarin Lajos Kossuthin tämän vieraillessa Englannissa, Palmerston vastasi:
”Olen vapaa henkilö vapaassa maassa ja saan tavata kenet haluan.”
Huonoin suhde oli Lordi Gladstonen kanssa (1868-74, 1880-85, 1886, 1892-94), jota Viktoria ei voinut sietää. Kuningatar ei pyytänyt häntä edes istuutumaan, kun hän tuli käymään.
Hän hallitsi vuorotellen kuningattaren suuren suosikin Benjamin Disraelin kanssa (1868, 1874-80). Disraeliin Viktorialla oli sydämelliset välit.
Parin yhteiselämä
Viktoriaaninen aikakausi on jälkikäteen liitetty seksuaaliseen pidättyvyyteen ja kaksinaismoraaliin. Yksityisesti Viktoria ei kuitenkaan ollut niin niuho kuin monet ovat luulleet.
On vain myytti, että hän olisi kuvannut kuningasparin kanssakäymistä ilmauksella ”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”.
”Antoi miehelleen kuvia alastomista ihmisistä”
Päinvastoin, Viktorialla näyttää olleen suurempi seksuaalinen ruokahalu kuin miehellään. Tiedetään, että hän antoi miehelleen paljon kuvia alastomista ihmisistä.
Ajatus siitä, että seksuaaliset ajatukset olisivat vaivanneet kuningatarta, on virheellinen, ainakin hänen nuoruudessaan.
Toisaalta hän ei ollut erityisen kiinnostunut siitä, mihin seksi johtaa, eli lapsista. Viktoria inhosi synnyttämistä eikä ollut lääpällään lapsiinsa edes näiden kasvaessa.
Silti hän synnytti niinkin monta kuin yhdeksän lasta, aluksi lähes joka vuosi. Viktoria oli tiukka äiti, mutta valtaosan lasten kasvatuksesta hoiti Albert.
Albert leikki heidän kanssaan, suunnitteli koulutusta ja tulevaisuutta.
Etenkin jälkimmäisessä hän onnistui. Kaikki yhdeksän vihittiin Euroopan hienoimpiin aatelisukuihin ja kuninkaallisiin perheisiin.
Maailmannäyttely
Albertia kiinnosti teknologia ja tiede, ja hänellä oli visio siitä, että Britannian olisi järjestettävä maailmannäyttely, jossa esitellään kaikki teollisuusmaiden uusimmat saavutukset.
Tällainen näyttely olisi myös tilaisuus edistää rauhanomaista yhteistyötä eri valtioiden kanssa ympäri maailmaa.
Näyttely avattiin 1. toukokuuta 1851 Hyde Parkin vastavalmistuneessa Crystal Palacessa. Maailmannäyttelystä tuli välitön menestys ja henkilökohtainen voitto Albertille.
Yksi nähtävyyksistä oli Koh-i-Noor-timantti, jonka kuningatar Viktoria oli näyttelyyn lainannut. Viktoria kirjoitti päiväkirjaansa avajaisista:
”Ne olivat tuhat kertaa hienommat kuin oma kruunajaiseni. Se oli elämäni ylpein päivä, ja sen sai aikaan rakas Albert ja kaikki, mitä hän pystyi suurella sydämellään ja jalolla mielellään luomaan. Tämä on päivä, joka elää ikuisesti. Jumala siunatkoon rakasta Albertiani ja rakasta maatani sen suuruudesta, sillä tätä päivää en koskaan unohda.”
Albertin maailmannäyttelystä tuli niin suuri menestys, että vastaavia järjestelyjä on jatkettu säännöllisesti tähän päivään saakka.
Albert neuvoi Viktoriaa monissa kysymyksissä.
Osallistui politiikkaan
Viktoria sai säännöllisesti tietoa hallituksen asioista ja saattoi tietyissä tilanteissa vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Hän oli tunneihminen, joka uhkasi joskus jopa erota, jos ei saanut tahtoaan läpi.
Kun hän oli jostain asiasta erityisen kiihtynyt, hän saattoi lähettää hallitukselle jopa 50 sähkettä päivässä. Jos hän ei saanut haluamaansa, hän purki turhautumista rikkomalla laseja ja posliinia.
”Luokkaerot pysyivät valtavina”
Ajan myötä Viktoria ymmärsi, että hänen oli valittava taistelunsa ja annettava välillä periksi. Etenkin Albert opetti hänelle tätä.
Myöhemmin elämässä hänen oli helpompi hyväksyä, että toimeenpanovalta oli hallituksella, ja hän osallistui poliittisiin päätöksiin yhä harvemmin.
Viktoria näytti poliittiset kantansa vaihtelevissa suhteissa, joita hänellä oli hänen elämänsä aikana vaikuttaneisiin pääministereihin.
Palmerstonia ja Gladstonea hän hädin tuskin sieti, mutta Melbournea ja Disraelia rakasti.
Kerjäläinen lapsenlapsineen Lontoon kaduilla.
Yhteiskunnan kehitys
Viktorian aika valtaistuimella oli Britannian historian optimistisin ja yritteliäin. Koko maa kihisi edistystä ja uusia mahdollisuuksia.
Kehitys oli viktoriaanisena aikakautena nopeaa ja eräs harvoista asioista, joka pysyi samana koko ajan, jonka Viktoria oli maan hallitsijana.
Kuningatar, joka sai tiedon kaikista hallituksen päätöksistä ja antoi myös neuvoja hallitukselle, sai seurata maan poliisin ja postipalvelujen rakentumista ja sitä, kuinka kaupungit saivat katuvalaistuksen ja Lontoo metron.
Joitakin lakeja liberalisoitiin, esimerkiksi kuolemanrangaistus kävi yhä harvinaisemmaksi.
Työntekijät, naiset ja lapset saivat vähitellen paremmat olosuhteet. Samaan aikaan luokkaerot pysyivät brittiläisessä yhteiskunnassa valtavina.
Brittiläinen teollisuus säilytti teknisellä kehityksellä etulyöntiasemansa 1800-luvulla.
Rauhaa ja kasvua
Teollinen vallankumous oli antanut Isolle-Britannialle etumatkaa kaikkiin muihin maihin, ja sen hedelmistä britit saivat Viktorian aikana nauttia.
Monet muut valtiot kärsivät tänä aikakautena verisistä vallankumouksista ja sisällissodista, mutta briteille aika oli rauhanomaista.
Kasvava siirtomaaimperiumi ajoi brittiläiset joukot toisinaan taisteluihin, mutta se ei juuri koskettanut brittejä kotona.
Kun mantereella valtataistelut Ranskan ja vuonna 1871 yhdistyneen Saksan välillä kiihtyivät, Britannia jatkoi vaikutusvaltansa laajentamista Euroopan ulkopuolelle.
Judy Dench esittää Viktoriaa elokuvassa Victoria & Abdul.
Viktoria valkokankaalla
Kuningatar Viktoriaa on kuvattu monesti elokuvissa ja tv-sarjoissa, viimeksi Victoria & Abdulissa, joka kuvaa hänen intialaista muslimipalvelijaansa Abdul Karimia, jota esitti Ali Fazal.
Viktoriaa näytteli Judy Dench, joka esitti samaa roolia elokuvassa Mrs. Brown (1997), joka kuvaa Viktorian suhdetta palvelijaan, skotlantilaiseen John Browniin.
Viktorian rakkautta aviomies Albertiin kuvattiin vuoden 2001 televisiosarjassa Victoria & Albert ja elokuvassa Nuori Victoria, joka on vuodelta 2009.
TV-sarja vuodelta 2016 perustuu Daisy Goodwinin romaaniin Victoria.
Kirjallisuudessakin kuningatarta on käsitelty monesti.
Erikoisin esimerkki lienee A. E. Mooratin 2009 ilmestynyt romaani Queen Victoria: Demon Hunter, jossa kuningatar taistelee zombeja vastaan.
Herättivät kunnioitusta
Viktoria ja Albert herättivät aivan uudenlaisen kunnioituksen Britannian kuningashuonetta kohtaan. Albert oli järkevä ja järjestelmällinen, Viktoria arvokas ja viileä. Mitään negatiivista ei heistä ulospäin heijastunut.
Heidän porvarilliset hyveensä levisivät ylä- ja keskiluokkaan. Viktorian edeltäjää sen sijaan oli kuvattu ”hulluksi naistenmieheksi ja juopoksi”.
Viktorian ja Albertin korkea moraali katkoi huonoja perinteitä heidän kuningassuvuissaan, joissa monet heidän edeltäjistään olivat olleet tunnetusti uskottomia.
Vuonna 1861 Albert sairastui pilkkukuumeeseen, ja 14. joulukuuta hän kuoli lyhyen sairauden jälkeen vasta 42-vuotiaana. Hän oli ollut naimisissa Viktorian kanssa puolet elämästään.
Näyttää siltä, että eräs viimeisistä asioista, joita hän kuolinvuoteeltaan hoiti, oli selvittää Yhdysvaltojen ja Britannian hallitusten välisiä vakavia väärinkäsityksiä, jotka olisivat pahimmassa tapauksessa saattaneet johtaa maat sotaan keskenään.
Viimeisinä elinpäivinään hänen vointinsa oli niin huono, että hän alkoi puhua jälleen saksaa.
Viktoria oli surun murtama. Jotkut hänen lähipiirissään pelkäsivät, että hän menettäisi järkensä. Ensimmäisinä päivinä hän hoki vain haluavansa taas yhteen ”with my dear, dear Albert”.
Päiväkirjaansa hän kirjoitti, että ”vain tyhjyys on jäljellä”.
Vanhetessaan Viktoriasta tuli entistä pulskempi.
Suri loppuelämänsä
Miehensä kuoleman jälkeen Viktoria vetäytyi julkisista esiintymisistä. Kymmenen, kahdentoista vuoden ajan hän ei esiintynyt julkisissa tilaisuuksissa, ei edes parlamentin avajaisissa.
Hänestä alettiin puhua ”Windsorin leskenä”. Viktoria suri Albertia loppuikänsä. Hän pukeutui aina mustaan, ja joka yö Albertin vaatteet asetettiin sängyn vierelle.
Viktoria varmisti, että kaikkiin paikkoihin, joissa hänellä ja Albertilla oli yhteisiä kokemuksia, asennettiin muistolaatta.
Hänen työpöydällään oli niin paljon kuvia rakkaasta aviomiehestä, että sinne vaivoin mahtui asiakirjoja, joiden kanssa hänen piti työskennellä.
Windsorin linnaan pystytettiin mausoleumi, ja Lontooseen avattiin Albertin muistoksi Royal Albert Hall 1871.
Juhlavuonna 1896 lyöty mitali.
Globaali symboli
Vaikka Viktoria ei ollut Albertin kuoleman jälkeen kovin näkyvä hahmo, hän pysyi kollektiivisena symbolina.
Hän symboloi myös kasvavaa brittiläistä imperiumia, ja 1876 pääministeri Disraeli sai hänet julistetuksi Intian keisarinnaksi.
Lisäksi hänen mukaansa nimettiin uusia alueita, kuten Victoria Land Etelämantereella ja Victoria Falls ja Victoria Lake Afrikassa.
Hänen nimeään käytettiin myös laajalti pääkaupunki Lontoossa.
Uusi, 1862 avattu rautatieasema sai nimekseen Victoria Station ja kun yksi maailman suurimmista taidemuseoista vuonna 1899 muutti, se vaihtoi nimekseen Victoria & Albert Museum – nykyään se tunnetaan nimellä ”V&A”.
Lähes sokea
Victoria oli pienikokoinen (ilman kruunua vain 150 cm pitkä), mutta määrätietoinen ja energinen nainen. Hän selvisi vähintään seitsemästä attentaatista, joista useimpien takana olivat irlantilaiset nationalistit.
Victoria eli myös kolmea lastaan pitempään. Ylipainosta tuli hänelle ajan myötä yhä suurempi ongelma.
”Symboloi kasvavaa imperiumia”
Lääkäri määräsi hänelle dieettiruokavalion, mutta perui sen tajuttuaan, että kuningatar söi sen tavallisten aterioidensa lisäksi.
1880-luvulla polvivamman jälkeen Viktoria joutuu käyttämään kävelykeppiä, ja vähän myöhemmin voimanaista kuljetettiin pyörätuolissa. Palatsissa oli erityinen ramppi, jota hän käytti, kun hän lähti ulos vaunuajeluille.
Kaihi molemmissa silmissä teki hänestä lopulta lähes sokean, ja ikääntyessään hän kävi yhä väsyneemmäksi.
Kaksi juhlavuotta
Siitä huolimatta hän jaksoi osallistua kahteen valtavaan juhlaan.
Ensimmäistä vietettiin 1887, kun Viktoria oli istunut 50 vuotta valtaistuimella, ja toista 1896, kun hän ohitti isoisänsä Yrjö III:n Britannian pitkäaikaisimpana hallitsijana.
Viktoria pysyi valtaistuimella seuraavalle vuosisadalle ja menehtyi vasta 22. tammikuuta 1901 Osbourne Housessa lasten ja lastenlasten ympäröimänä.
Hänen kuolleessaan brittiläinen imperiumi oli valtansa huipulla niin poliittisesti, taloudellisesti kuin sotilaallisesti. Neljännes maailman väestöstä menetti hänessä hallitsijansa.
Koko perhe koolla.