Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Joka neljäs ihminen maailmassa oli kuningatar Viktorian alamainen

Hän oli Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar sekä Intian keisarinna. Hänen hallintoaikanaan brittiläinen imperiumi kasvoi niin suureksi, että joka neljäs ihminen maailmassa oli hänen alamaisensa. 64 vuotta valtaistuimella istunut Viktoria vaikutti vuosisataansa enemmän kuin kukaan muu.

Ensimmäistä kertaa 300 vuoteen Ison-Britannian kuningatar menisi naimisiin. Sitä ei ollut tapahtunut ”Bloody Maryn” vuonna 1554 pidettyjen häiden jälkeen. Hääjuhla pidettiin upeassa St. James Palacessa.

Morsian Viktoria oli pukeutunut valkoiseen mekkoon, joka oli koristeltu timanteilla ja oransseilla kukilla – värivalinta symboloi hedelmällisyyttä. Albert-sulhasella oli brittiläinen univormu hänen saksalaisuutensa hälventämiseksi.

He olivat molemmat 21-vuotiaita ja kaikesta päätellen hyvin onnellisia. Päiväkirjassaan Viktoria kuvaili päivää ”elämäni onnellisimmaksi” ja hääyötä ”erittäin miellyttäväksi”.

Viktoria kruunattiin Ison-Britannian kuningattareksi vain 18-vuotiaana.

© Getty

Yllättävä kruununperillinen

Kun Alexandrina Victoria saapui maailmaan kylmänä toukokuisena aamuna Lontoossa vuonna 1819, ei ollut ollenkaan varmaa, että hänestä tulisi Yhdistyneen Kuningaskunnan kuningatar.

Hän oli tosin Yrjö III:n lapsenlapsi, mutta hänen isänsä oli neljäs kuninkaan seitsemästä pojasta. Kukaan kolmesta vanhemmasta veljestä ei onnistunut kuitenkaan tuottamaan laillista perillistä valtaistuimelle.

Itse asiassa yksikään kuninkaan seitsemästä pojasta ja viidestä tyttärestä ei ollut kuninkaallisten perimyssääntöjen mukaan synnyttänyt sopivaa lasta ennen vuotta 1819.

Joten kun Viktoria osoittautui normaaliksi ja terveeksi tytöksi, koko suku huokaisi helpotuksesta. Oli lopulta syntynyt laillinen perijä, josta tuli Ison-Britannian kuningatar, kun hänen setänsä kuoli vuonna 1837.

Vaikka Viktoria oli vasta 18-vuotias, hän tunsi olevansa valmis tehtävään.

Serkukset Viktoria ja Albert vihittiin 1840.

© Getty

Järjestetty avioliitto

Pian nousi esille kysymys siitä, kenelle Viktoria tulisi naittaa. Valinta osui hänen saksalaiseen sukulaiseensa Albertiin. Avioliitto oli järjestetty, mutta Viktoria tykästyi Albertiin jo toisessa tapaamisessa (ensimmäistä kertaa he olivat tavanneet 15-vuotiaina).

He olivat serkuksia, ja kummankin synnytyksessä oli auttanut sama kätilö, joka palveli sukua monta vuotta ja matkusti synnytyksestä toiseen Englannista Saksaan.

Avioliitto nähtiin käytännöllisenä järjestelynä, eikä ollut tietenkään mitenkään selvää, että nuoret olisivat tyytyväisiä toisiinsa. Mutta sitä he olivat.

Viktoriasta tuli syvästi omistautunut miehelleen, jota hän melkein palvoi, vaikka oli kuningatar.

Albertilla oli tärkeä vaikutus hänen näkemyksiinsä, mutta hänellä ei ollut lupaa lukea salaisia valtiollisia asiakirjoja, joita Viktorialle jatkuvasti toimitettiin, koska ne uskottiin vain kuningattarelle.

Albert ei myöskään saanut valita omaa saksalaista sihteeriään, vaan hänelle määrättiin englantilainen sihteeri.

Saksalaisuus taakkana

Viktoria yritti turhaan järjestää virallisen aseman miehelleen. Poliitikot väittelivät pitkään, millainen nimike ja taloudellinen ylläpito Albertille tulisi järjestää.

Vasta myöhäisessä iässä hän sai virallisen nimityksen Prince Consort (prinssipuoliso).

Alamaisen aseman ja ulkomaisen taustan vuoksi Albert jätettiin aina niiden huoneiden ulkopuolelle, jossa tärkeitä päätöksiä tehtiin. Hän oli kuitenkin hyvin lahjakas ja otti hoitaakseen monia tehtäviä, kuten esimerkiksi Buckinghamin palatsin hovielämän järjestämisen.

Hän lanseerasi uusia säädöksiä, velvollisuuksia ja vastuualueita sekä hoiti hovin talout­ta. Lisäksi hän valvoi, että palatsiin asennettiin vesiklosetit – upouusi keksintö tuolloin.

Ajan myötä Albertista tuli kuningattaren henkilökohtainen sihteeri, ja hänellä oli myös mahdollisuus vaikuttaa poliittisiin kysymyksiin. Ulkopoliittisissa kriiseissä hän kuitenkin joutui usein keskustelujen ulkopuolelle.

Hänen saksalainen taustansa aiheutti epäluottamusta monissa. Albert ei myöskään koskaan oppinut hallitsemaan englantilaisia seurustelutapoja, kuivaa huumoria ja itseironiaa.

Vihatut ja rakastetut pääministerit

Viktoria ei toiminut suoraan poliittisesti, mutta hän ei myöskään peitellyt sitä kenestä piti ja ketä ei voinut sietää. Nuorena hänellä oli luottamuksellinen suhde Lordi Melbourneen (1835-41), ja Viktoria itki tämän erotessa hävittyään luottamusäänestyksen parlamentissa.

Huomattavasti etäisemmät olivat välit Lordi Palmerstoniin (1855-58 ja 1859-65), joka ei pelännyt sanoa kuningattarelle vastaan.

Kun Viktoria vastusti sitä, että Palmerston aikoi tavata unkarilaisen vapaussankarin Lajos Kossuthin tämän vieraillessa Englannissa, Palmerston vastasi:

”Olen vapaa henkilö vapaassa maassa ja saan tavata kenet haluan.”

Huonoin suhde oli Lordi Gladstonen kanssa (1868-74, 1880-85, 1886, 1892-94), jota Viktoria ei voinut sietää. Kuningatar ei pyytänyt häntä edes istuutumaan, kun hän tuli käymään.

Hän hallitsi vuorotellen kuningattaren suuren suosikin Benjamin Disraelin kanssa (1868, 1874-80). Disraeliin Viktorialla oli sydämelliset välit.

Parin yhteiselämä

Viktoriaaninen aikakausi on jälkikäteen liitetty seksuaaliseen pidättyvyyteen ja kaksinaismoraaliin. Yksityisesti Viktoria ei kuitenkaan ollut niin niuho kuin monet ovat luulleet.

On vain myytti, että hän olisi kuvannut kuningasparin kanssakäymistä ilmauksella ”sulje silmäsi ja ajattele isänmaata”.

”Antoi miehelleen kuvia alastomista ihmisistä”

Päinvastoin, Viktorialla näyttää olleen suurempi seksuaalinen ruokahalu kuin miehellään. Tiedetään, että hän antoi miehelleen paljon kuvia alastomista ihmisistä.

Ajatus siitä, että seksuaaliset ajatukset olisivat vaivanneet kuningatarta, on virheellinen, ainakin hänen nuoruudessaan.

Toisaalta hän ei ollut erityisen kiinnostunut siitä, mihin seksi johtaa, eli lapsista. Viktoria inhosi synnyttämistä eikä ollut lääpällään lapsiinsa edes näiden kasvaessa.

Silti hän synnytti niinkin monta kuin yhdeksän lasta, aluksi lähes joka vuosi. Viktoria oli tiukka äiti, mutta valtaosan lasten kasvatuksesta hoiti Albert.

Albert leikki heidän kanssaan, suunnitteli koulutusta ja tulevaisuutta.

Etenkin jälkimmäisessä hän onnistui. Kaikki yhdeksän vihittiin Euroopan hienoimpiin aatelisukuihin ja kuninkaallisiin perheisiin.

Britit hallitsivat maailmaa Viktorian aikana

”Niin suuri valtakunta, että siellä ei aurinko koskaan laske” on lause, jota monet historian imperiumit ovat käyttäneet. Viktoriaanisena aikana tämä piti brittien kohdalla paikkansa. Lontoosta hallittu imperiumi kasvoi jatkuvasti ajanjaksolla 1815–1914.

Näistä sadasta vuodesta Viktoria hallitsi 63. Jo hänen kruunajaistensa aikaan 1837 Ison-Britannian siirtomaat olivat levittäytyneet ympäri maailmaa, mutta pian valtakunta alkoi laajentua suuresti entisestään.

Viktorian kuollessa 1901 Britannian kruunu hallitsi viidesosaa maapallon pinta-alasta.

1800-luvulla britit kolonisoivat alueita kaikkialla maailmassa, muun muassa Uuden-Seelannin ja Australian ja useita Afrikan alueita pohjoisen Egyptistä etelän Etelä-Afrikkaan.

He vahvistivat myös valtaansa Intiasta, johon tuolloin kuuluivat myös nykyiset Pakistan, Bangladesh ja Myanmar.

Britit hallitsivat myös osia Arabian niemimaasta ja Etelä-Amerikasta sekä koko Kanadaa, Malesiaa ja useita Tyynenmeren saaria.

Valtakunta laajentui usein kuin suunnittelematta erilaisten sopimusten myötä, mutta joskus vuosi verikin.

Siirtomaista käytiin sotia, esimerkiksi Krimin sota 1853–56, joka käytiin venäläisten, ranskalaisten ja brittiläisten imperiumien kesken.

Ison-Britannian siirtomaajoukot tukahduttivat monia kapinoita, kuten Intiassa 1857–58 sepoykapinan, jossa menetettiin paljon henkiä kaikilta osapuolilta.

Viktorian aikana käytiin myös kaksi buurisotaa Etelä-Afrikassa.

Maailmannäyttely

Albertia kiinnosti teknologia ja tiede, ja hänellä oli visio siitä, että Britannian olisi järjestettävä maailmannäyttely, jossa esitellään kaikki teollisuusmaiden uusimmat saavutukset.

Tällainen näyttely olisi myös tilaisuus edistää rauhanomaista yhteistyötä eri valtioiden kanssa ympäri maailmaa.

Näyttely avattiin 1. toukokuuta 1851 Hyde Parkin vastavalmistuneessa Crystal Palacessa. Maailmannäyttelystä tuli välitön menestys ja henkilökohtainen voitto Albertille.

Yksi nähtävyyksistä oli Koh-i-Noor-timantti, jonka kuningatar Viktoria oli näyttelyyn lainannut. Viktoria kirjoitti päiväkirjaansa avajaisista:

”Ne olivat tuhat kertaa hienommat kuin oma kruunajaiseni. Se oli elämäni ylpein päivä, ja sen sai aikaan rakas Albert ja kaikki, mitä hän pystyi suurella sydämellään ja jalolla mielellään luomaan. Tämä on päivä, joka elää ikuisesti. Jumala siunatkoon rakasta Albertiani ja rakasta maatani sen suuruudesta, sillä tätä päivää en koskaan unohda.”

Albertin maailmannäyttelystä tuli niin suuri menestys, että vastaavia järjestelyjä on jatkettu säännöllisesti tähän päivään saakka.

Albert neuvoi Viktoriaa monissa kysymyksissä.

© Roger Fenton/Royal Collection Trust

Osallistui politiikkaan

Viktoria sai säännöllisesti tietoa hallituksen asioista ja saattoi tietyissä tilanteissa vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Hän oli tunneihminen, joka uhkasi joskus jopa erota, jos ei saanut tahtoaan läpi.

Kun hän oli jostain asiasta erityisen kiihtynyt, hän saattoi lähettää hallitukselle jopa 50 sähkettä päivässä. Jos hän ei saanut haluamaansa, hän purki turhautumista rikkomalla laseja ja posliinia.

”Luokkaerot pysyivät valtavina”

Ajan myötä Viktoria ymmärsi, että hänen oli valittava taistelunsa ja annettava välillä periksi. Etenkin Albert opetti hänelle tätä.

Myöhemmin elämässä hänen oli helpompi hyväksyä, että toimeenpanovalta oli hallituksella, ja hän osallistui poliittisiin päätöksiin yhä harvemmin.

Viktoria näytti poliittiset kantansa vaihtelevissa suhteissa, joita hänellä oli hänen elämänsä aikana vaikuttaneisiin pääministereihin.

Palmerstonia ja Gladstonea hän hädin tuskin sieti, mutta Melbournea ja Disraelia rakasti.

Kerjäläinen lapsenlapsineen Lontoon kaduilla.

© John Thomsom/Getty

Yhteiskunnan kehitys

Viktorian aika valtaistuimella oli Britannian historian optimistisin ja yritteliäin. Koko maa kihisi edistystä ja uusia mahdollisuuksia.

Kehitys oli viktoriaanisena aikakautena nopeaa ja eräs harvoista asioista, joka pysyi samana koko ajan, jonka Viktoria oli maan hallitsijana.

Kuningatar, joka sai tiedon kaikista hallituksen päätöksistä ja antoi myös neuvoja hallitukselle, sai seurata maan poliisin ja postipalvelujen rakentumista ja sitä, kuinka kaupungit saivat katuvalaistuksen ja Lontoo metron.

Joitakin lakeja liberalisoitiin, esimerkiksi kuolemanrangaistus kävi yhä harvinaisemmaksi.

Työntekijät, naiset ja lapset saivat vähitellen paremmat olosuhteet. Samaan aikaan luokkaerot pysyivät brittiläisessä yhteiskunnassa valtavina.

Brittiläinen teollisuus säilytti teknisellä kehityksellä etulyöntiasemansa 1800-luvulla.

Getty

Rauhaa ja kasvua

Teollinen vallankumous oli antanut Isolle-Britannialle etumatkaa kaikkiin muihin maihin, ja sen hedelmistä britit saivat Viktorian aikana nauttia.

Monet muut valtiot kärsivät tänä aikakautena verisistä vallankumouksista ja sisällissodista, mutta briteille aika oli rauhanomaista.

Kasvava siirtomaaimperiumi ajoi brittiläiset joukot toisinaan taisteluihin, mutta se ei juuri koskettanut brittejä kotona.

Kun mantereella valtataistelut Ranskan ja vuonna 1871 yhdistyneen Saksan välillä kiihtyivät, Britannia jatkoi vaikutusvaltansa laajentamista Euroopan ulkopuolelle.

Judy Dench esittää Viktoriaa elokuvassa Victoria & Abdul.

© All over press

Viktoria valkokankaalla

Kuningatar Viktoriaa on kuvattu monesti elokuvissa ja tv-sarjoissa, viimeksi Victoria & Abdulissa, joka kuvaa hänen intialaista muslimipalvelijaansa Abdul Karimia, jota esitti Ali Fazal.

Viktoriaa näytteli Judy Dench, joka esitti samaa roolia elokuvassa Mrs. Brown (1997), joka kuvaa Viktorian suhdetta palvelijaan, skotlantilaiseen John Browniin.

Viktorian rakkautta aviomies Albertiin kuvattiin vuoden 2001 televisiosarjassa Victoria & Albert ja elokuvassa Nuori Victoria, joka on vuodelta 2009.

TV-sarja vuodelta 2016 perustuu Daisy Goodwinin romaaniin Victoria.

Kirjallisuudessakin kuningatarta on käsitelty monesti.

Erikoisin esimerkki lienee A. E. Mooratin 2009 ilmestynyt romaani Queen Victoria: Demon Hunter, jossa kuningatar taistelee zombeja vastaan.

Herättivät kunnioitusta

Viktoria ja Albert herättivät aivan uudenlaisen kunnioituksen Britannian kuningashuonetta kohtaan. Albert oli järkevä ja järjestelmällinen, Viktoria arvokas ja viileä. Mitään negatiivista ei heistä ulospäin heijastunut.

Heidän porvarilliset hyveensä levisivät ylä- ja keskiluokkaan. Viktorian edeltäjää sen sijaan oli kuvattu ”hulluksi naistenmieheksi ja juopoksi”.

Viktorian ja Albertin korkea moraali katkoi huonoja perinteitä heidän kuningassuvuissaan, joissa monet heidän edeltäjistään olivat olleet tunnetusti uskottomia.

Vuonna 1861 Albert sairastui pilkkukuumeeseen, ja 14. joulukuuta hän kuoli lyhyen sairauden jälkeen vasta 42-vuotiaana. Hän oli ollut naimisissa Viktorian kanssa puolet elämästään.

Näyttää siltä, että eräs viimeisistä asioista, joita hän kuolinvuoteeltaan hoiti, oli selvittää Yhdysvaltojen ja Britannian hallitusten välisiä vakavia väärinkäsityksiä, jotka olisivat pahimmassa tapauksessa saattaneet johtaa maat sotaan keskenään.

Viimeisinä elinpäivinään hänen vointinsa oli niin huono, että hän alkoi puhua jälleen saksaa.

Viktoria oli surun murtama. Jotkut hänen lähipiirissään pelkäsivät, että hän menettäisi järkensä. Ensimmäisinä päivinä hän hoki vain haluavansa taas yhteen ”with my dear, dear Albert”.

Päiväkirjaansa hän kirjoitti, että ”vain tyhjyys on jäljellä”.

Vanhetessaan Viktoriasta tuli entistä pulskempi.

© De Agostini/Getty

Suri loppuelämänsä

Miehensä kuoleman jälkeen Viktoria vetäytyi julkisista esiintymisistä. Kymmenen, kahdentoista vuoden ajan hän ei esiintynyt julkisissa tilaisuuksissa, ei edes parlamentin avajaisissa.

Hänestä alettiin puhua ”Windsorin leskenä”. Viktoria suri Albertia loppuikänsä. Hän pukeutui aina mustaan, ja joka yö Albertin vaatteet asetettiin sängyn vierelle.

Viktoria varmisti, että kaikkiin paikkoihin, joissa hänellä ja Albertilla oli yhteisiä kokemuksia, asennettiin muistolaatta.

Hänen työpöydällään oli niin paljon kuvia rakkaasta aviomiehestä, että sinne vaivoin mahtui asiakirjoja, joiden kanssa hänen piti työskennellä.

Windsorin linnaan pystytettiin mauso­leumi, ja Lontooseen avattiin Albertin muistoksi Royal Albert Hall 1871.

Juhlavuonna 1896 lyöty mitali.

© Alamy/Imageselect

Globaali symboli

Vaikka Viktoria ei ollut Albertin kuoleman jälkeen kovin näkyvä hahmo, hän pysyi kollektiivisena symbolina.

Hän symboloi myös kasvavaa brittiläistä imperiumia, ja 1876 pääministeri Disraeli sai hänet julistetuksi Intian keisarinnaksi.

Lisäksi hänen mukaansa nimettiin uusia alueita, kuten Victoria Land Etelämantereella ja Victoria Falls ja Victoria Lake Afrikassa.

Hänen nimeään käytettiin myös laajalti pääkaupunki Lontoossa.

Uusi, 1862 avattu rautatieasema sai nimekseen Victoria Station ja kun yksi maailman suurimmista taidemuseoista vuonna 1899 muutti, se vaihtoi nimekseen Victoria & Albert Museum – nykyään se tunnetaan nimellä ”V&A”.

Lähes sokea

Victoria oli pienikokoinen (ilman kruunua vain 150 cm pitkä), mutta määrätietoinen ja energinen nainen. Hän selvisi vähintään seitsemästä attentaatista, joista useimpien takana olivat irlantilaiset nationalistit.

Victoria eli myös kolmea lastaan pitempään. Ylipainosta tuli hänelle ajan myötä yhä suurempi ongelma.

”Symboloi kasvavaa imperiumia”

Lääkäri määräsi hänelle dieettiruokavalion, mutta perui sen tajuttuaan, että kuningatar söi sen tavallisten aterioidensa lisäksi.

1880-luvulla polvivamman jälkeen Viktoria joutuu käyttämään kävelykeppiä, ja vähän myöhemmin voimanaista kuljetettiin pyörätuolissa. Palatsissa oli erityinen ramppi, jota hän käytti, kun hän lähti ulos vaunuajeluille.

Kaihi molemmissa silmissä teki hänestä lopulta lähes sokean, ja ikääntyessään hän kävi yhä väsyneemmäksi.

Kaksi juhlavuotta

Siitä huolimatta hän jaksoi osallistua kahteen valtavaan juhlaan.

Ensimmäistä vietettiin 1887, kun Viktoria oli istunut 50 vuotta valtaistuimella, ja toista 1896, kun hän ohitti isoisänsä Yrjö III:n Britannian pitkäaikaisimpana hallitsijana.

Viktoria pysyi valtaistuimella seuraavalle vuosisadalle ja menehtyi vasta 22. tammikuuta 1901 Osbourne Housessa lasten ja lastenlasten ympäröimänä.

Hänen kuolleessaan brittiläinen imperiumi oli valtansa huipulla niin poliittisesti, taloudellisesti kuin sotilaallisesti. Neljännes maailman väestöstä menetti hänessä hallitsijansa.

Koko perhe koolla.

© Royal Collection

Viktorian yhdeksän lasta

  • © Royal Collection

    1840

    syntyi tytär Victoria, jota perheessä kutsuttiin Vickyksi. Avioitui 18-vuotiaana Preussin prinssi Fredrikin kanssa. Kun tämän isä kuoli 1887, pariskunnasta tuli yhdistyneen Saksan keisari ja keisarinna, mutta Fredrik kuoli jo 99 päivää myöhemmin syöpään. Häntä seurasi valtaan parin vanhin poika Vilhelm, josta ensimmäisessä maailmansodassa tuli brittien vihollinen.

  • © Royal Collection

    1841

    syntyi Edward, ”Bertie”. Hän avioitui Tanskan prinsessa Alexandran kanssa, ja hänestä tuli Norjan kuningas Haakon VII:n appi. Viktorian mielestä veltto ja laiska mies nousi kuitenkin Ison-Britannian kuninkaaksi vuonna 1901.

  • © Royal Collection

    1843

    syntyi Alice, ”Lecky”. Nai Hessenin suurherttua Ludvig IV:n.

  • Royal Collection

    1844

    syntyi Alfred, ”Alfie”. Nai Venäjän tsaarin tyttären Marien 1893 ja seurasi appeaan Sachsen-Coburg-Gothan herttuana.

  • © Royal Collection

    1846

    syntynyt Helena avioitui Tanskan prinssin Christian Sleswig-Holsteinin kanssa.

  • © Royal Collection

    1848

    syntyi Louise, joka nai skottiherttua Lord Argyllin, joka oli 1878–83 brittien sijaishallitsija Kanadassa. Louise tunnettiin myös taitavana kuvanveistäjänä.

  • © Royal Collection

    1850

    syntyi Arthur. Hän nai preussilaisen prinsessan Luise Margaretan. Heidän tyttärensä Margareta nai Ruotsin prinssi Kustaa Aadolfin. Margareta oli Tanskan kuningatar Margrethen äidinäiti ja Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaan isänäiti.

  • © Royal Collection

    1853

    syntyi Leopold, joka nai saksalaisen prinsessan Helena zu Waldeckin. Kuoli vain 30-vuotiaana suvussa kulkeneeseen verenvuototautiin.

  • © Royal Collection

    1857

    syntynyt Beatrice avioitui saksalaisen prinssi Henrik von Battenbergin kanssa. Suvun brittihaara vaihtoi nimensä Mountbatteniksi.

Lue myös:

Kulttuurihenkilöt

Historian suurilla persoonallisuuksilla oli pimeät puolensa

8 minuuttia
Kuninkaalliset

Avioituiko kuningatar Viktoria palvelijansa kanssa?

1 minuuttia
Joulu

Pelastiko kuningatar Viktoria joulun?

2 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota