Jane Austen: Romantiikan mestari kuoli naimattomana

Jane Austen syntyi 16. joulukuuta 1775 pienessä Steventonin kylässä Etelä-Englannin Hampshiren kreivikunnassa. Hänen vanhempansa, kirkkoherra George Austen ja Cassandra Leigh, saivat kaikkiaan kahdeksan lasta – kuusi poikaa ja kaksi tyttöä.

Janen lapsuus oli turvallinen ja onnellinen. George Austen oli kasvattajana poikkeuksellisen avarakatseinen, ja hän ohjasi lapsiaan löytämään itse omat vahvuutensa.

Jane Austen tapasi jo lapsena livahtaa isänsä kirjastoon ja uppoutua tuntikausiksi kirjojen maailmaan.

Lukemisen lisäksi nuori Austen tutki mielellään isänsä karttapalloa ja haaveili tutustuvansa maailman eri kolkkiin. Hän saattoi myös tutkia päiväkausia isänsä mikroskoopilla hyönteisiä ja keräämiään kasveja.

Jane Austen kirjoitti isänsä kirjastossa myös ensimmäiset omat tekstinsä – lyhyitä runoja, novelleja ja kokonaisen romaaniluonnoksen, jonka nimeksi hän antoi Elinor ja Marianne.

Romaani valmistui vuonna 1795, ja se kertoi kahdesta siskoksesta, Elinorista ja Mariannesta. Marianne, nuorempi siskoista, on tunteidensa vietävissä, Elinor puolestaan perustaa päätöksensä järjelle ja velvollisuudelle. Kirjasta tuli Austenin uran kannalta käänteentekevä.

Jane Austen asui koko elämänsä ajan perheensä kodissa Hampshiressa, ja hän matkusti harvoin kotiseutuaan kauemmas. Kirjailijalle turvallisuuden tunne oli tärkeää, ja vaikka hänet tunnetaan ympäri maailmaa yhtenä historian kuuluisimmista kirjailijoista, meni vuosia, ennen kuin kukaan hänen perheensä ulkopuolella sai tietää hänen töistään.

Austen kirjoitti nimittäin tarinoitaan aluksi vain perheen kesken päivällisen jälkeen ääneen luettavaksi viihdykkeeksi.

Austenin sisar Cassandra on myöhemmin kuvaillut, miten perhe kokoontui aina iltaisin takan eteen malttamattomana odottamaan, että Jane asettuisi lukemaan heille tarinoitaan.

Romantiikkaa huokuvista kirjoistaan tunnettu Austen koki tiettävästi itse ensirakkautensa 20-vuotiaana, kun Irlannista saapunut nuorukainen Tom Lefroy tuli vierailulle läheiseen pappilaan.

Jane Austen kuvaili kirjeissään sisarelleen Cassandralle ihastustaan Lefroyhin. Hän kertoi myös odottavansa tämän pian kosivan.

Kosintaa ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Austenilla ja Lefroylla ei ollut kummallakaan omaisuutta, eikä avioliittoa pidetty täten sopivana. Lefroyn perhe lähetti Tomin pois, ennen kuin liittoa mainittiinkaan.

Kirjallisten lähteiden niukkuudesta huolimatta historioitsijat uskovat, että tapaus särki Austenin sydämen, eikä hän toipunut siitä koskaan.

Austen uppoutui pian jälleen kirjoittamiseen ja aloitti uuden romaanin, joka sai työnimekseen ”Ensivaikutelmia”. Se kertoo muun muassa nuoresta Elizabeth Bennetistä, joka saa muuan herra Darcysta varsin kopean ensivaikutelman.

Luettuaan käsikirjoituksen Janen isä kirjoitti vuonna 1796 kustantaja Thomas Cadellille Lontooseen. Tämä ei kuitenkaan koskaan vastannut, ja Jane Austen luopui haaveesta saada teoksiaan julkaistuksi.

Menetettyään elämänsä rakkauden ja tultuaan kustantamon torjumaksi Jane Austen keskittyi ajoittain vähemmän kirjoittamiseen. Hän kuitenkin muokkasi aiempaa käsikirjoitustaan Elinor ja Marianne, jolle hän oli antanut nyt uudeksi nimeksi Järki ja tunteet.

Neljätoista vuotta myöhemmin, vuonna 1810, hän rohkaistui ja antoi veljensä lähettää käsikirjoituksen nimettömänä Egertonin kustantamoon Lontooseen.

Perheen suureksi iloksi kustantamosta ilmoitettiin, että Järki ja tunteet oli päätetty julkaista.

Ehtona oli kuitenkin se, että Austen esiintyisi anonyyminä ja että kirjaa myytäisiin provisiolla. Tämä tarkoitti, että Austenin olisi maksettava painatus itse. Kirjojen kappalehinnaksi määritettiin 15 shillinkiä.

Kun kirja lopulta julkaistiin, se sai hyvän vastaanoton.

”Ensimmäiseksi julkaisuksi tämä teos on mielestämme merkittävän laadukas, ja se sisältää joitakin omaperäisiä ja osuvia havaintoja elämästä ja tavoista”, Critical Review -lehdessä todettiin.

Kirjasta tuli pian niin suosittu, että siitä otettiin toinenkin painos.

Menestys valoi itseluottamusta 36-vuotiaaseen Jane Austeniin. Hän oli ansainnut kirjallaan yli sata puntaa (noin 11 400 nykyeuroa) ja ryhtyi työstämään seuraavaa romaaniaan Ylpeys ja ennakkoluulo.

Austenin elinaikana hänen romaanejaan ei katsottu kirjallisiksi mestariteoksiksi – kriitikot pitivät niitä ensisijaisesti naisille suunnattuna viihteenä.

Sittemmin Austen on kuitenkin tunnustettu yhdeksi historian merkittävimmistä kirjailijoista.

1800-luvun alun kirjallisuudessa hahmot olivat usein yksiulotteisia – joko hyviä tai pahoja – mutta Austen osasi kuvata ihmisluontoa ja sen ulottuvuuksia poikkeuksellisen herkästi ja tarkasti monisyisissä ja tarinan myötä kehittyvissä henkilöhahmoissaan.

Austenin proosa oli eläväistä, ja tarina eteni dialogin kautta. Austen kuvaili melko niukasti luontoa, tapahtumapaikkoja ja ihmisiä, ja sen sijaan tarina tuli eläväksi hahmojen keskusteluissa. Hänen kirjansa muistuttavatkin monin tavoin elokuvakäsikirjoituksia.

Historioitsijat ovat arvelleet, että Austenin poikkeuksellinen dialogin kirjoittamisen taito juontuu siitä, että hän kirjoitti tarinansa alun perin luettavaksi ääneen perheelleen.

Austen tunnetaan myös vahvoista naishahmoistaan, jotka haastoivat 1800-luvun perinteisiä sukupuolirooleja. Hänen romaaninsa käsittelevät usein naisia, jotka etsivät paikkaansa maailmassa, niin taloudellisesti kuin rakkaudessakin, ja yrittävät luovia yhteiskunnan odotusten paineissa.

”Mitä enemmän tiedän maailmasta, sitä vakuuttuneempi olen siitä, etten tule koskaan tapaamaan miestä, jota voisin todella rakastaa.”

Austen kirjoitti nämä sanat romaaniinsa Järki ja tunteet, mutta ne olisivat voineet tulla myös hänen omasta suustaan.

Austen ei koskaan mennyt naimisiin, eikä nykypäivään ole säilynyt juurikaan lähteitä, jotka valottaisivat hänen rakkauselämäänsä.

Yksi harvoista on Austenin sisarelleen Cassandralle lähettämä kirje, jonka Austen kirjoitti Tom Lefroyn ollessa vielä vierailulla läheisessä pappilassa.

Kirje on päivätty 9. tammikuuta 1796, ja Austen kirjoittaa siinä seuraavasti:

”Tulen olemaan kovin onneton siitä, ettei hän palaa, ja vielä onnettomampi, koska en näe häntä huomenna tai tänään.” Myöhemmin hän palasi vielä aiheeseen:

”Olen perin kyllästynyt kirjoittamaan hänestä enempää: en ole uskoakseni viikkoon muusta kirjoittanutkaan, ja siitä syystä luulen, että mainitse hänen nimeään enää koskaan.”

Austenin teoksille leimallista ovat vahvat naishahmot, ja kirjallisuuskriitikot ja feministit ovatkin nimenneet Austenin yhdeksi historian ensimmäisistä feministeistä.

Austenin kirjoissa onkin piirteitä, joiden vuoksi niitä voidaan pitää feministisinä – naishahmot on kuvattu niissä usein älykkäinä, osaavina ja aikaansaavina. Nämä piirteet olivat naisilla harvinaisia 1800-luvun alun kirjallisuudessa.

Esimerkiksi Elizabeth Bennet Ylpeydessä ja ennakkoluulossa ja Elinor Dashwood teoksessa Järki ja tunteet ottavat itse aktiivisesti vastuuta elämästään ja siitä, kenen kanssa he haluavat avioitua, ja hahmot ovat näin vahvoja vastapareja kirjojen miespuolisille henkilöhahmoille.

Jane Austenilla oli kuusi veljeä ja vanhempi sisko, Cassandra, jonka kanssa hän oli hyvin läheinen ja joka oli hänen tärkein ystävänsä ja tukijansa.

Austen ammensi kirjoihinsa inspiraatiota perheestään ja sisarustensa suhteista. Hänen tunnetuimmissa teoksissaan, kuten Ylpeys ja ennakkoluulo ja Järki ja tunteet, keskeisiä teemoja ovat juuri perhe, rakkaus ja avioliitto.

Austenin sisarusten kirjeenvaihdon perusteella Jane Austenilla oli lämmin suhde perheeseensä – he kuvailivat tätä ”nopeaälyiseksi, tarkkanäköiseksi ja huumorintajultaan teräväksi”.

Eräässä Austenin kuoleman jälkeisessä kirjeessä hänen sisarensa Cassandra kertoo, että Austen oli ”olento, jonka älylle, huumorille ja huomiokyvylle ei ollut vertaa”.

Myös Austenin veljet ja vanhemmat uskoivat hänen lahjoihinsa ja rohkaisivat häntä toteuttamaan kirjallisia tavoitteitaan. He tukivat häntä myös taloudellisesti, jotta hän sai julkaistua ensimmäiset teoksensa.

Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon herra Darcy kuuluu kirjallisuuden historian tunnetuimpiin hahmoihin.

Vauras ja kopea hienostoperheen vesa Darcy on yksi romaanin romanttisen juonen päähenkilöistä.

Herra Darcy kuvaillaan aluksi arroganttina snobina, joka ei tee vaikutusta sosiaalisilla taidoillaan. Hän käy kuitenkin kirjan aikana läpi merkittävän kehityskaaren, mikä oli 1800-luvun kirjallisuudessa varsin epätavallista.

Vuonna 1816 Jane Austen sairastui vakavasti. Hän kärsi väsymyksestä, kuumeesta ja selkäkivuista, ja sairaus vei hänen voimansa siinä määrin, ettei hän pystynyt kirjoittamaan valmiiksi aloittamaansa uutta romaania.

Austenin vointi huononi huhtikuussa 1817, ja hän kirjoitti testamenttinsa arvaten lopun olevan jo lähellä. Oletettavasti rintasyöpää sairastanut Jane Austen kuoli 18. heinäkuuta 1817. Hän oli kuollessaan 42-vuotias.

Cassandara oli paikalla Austenin viimeisinä hetkinä. Hän sulki siskonsa silmät ja leikkasi kiehkuroita hänen hiuksistaan muistoksi.

”Olen menettänyt aarteen, sellaisen sisaren, sellaisen ystävän, jota kukaan ei voi koskaan ylittää. Hän oli elämäni aurinko, hän kultasi jokaisen ilon ja lievitti jokaista surua. En salannut häneltä yhtäkään ajatusta, ja nyt tuntuu, kuin olisin menettänyt osan itsestäni”, hän kirjoitti surun murtamana. Jane Austen on haudattu Winchesterin katedraaliin.