Baz Luhrmannin elämäkertaelokuva Elvis Presleystä on kuin mussuttaisi valtavaa hääkakkua popmusiikin pauhatessa kaiuttimista ja ilotulitteiden räiskyessä taivaan täydeltä. Kaikkea hyvää siis vain on kerta kaikkiaan aivan liikaa, vaikka se toki viettelee ja viihdyttää niin kauan kuin sitä kestää.
Australialainen Luhrmann on jo elokuvissaan Moulin Rouge!, Australia ja The Great Gatsby – Kultahattu luonut valkokankaalle pikemminkin historiallista melodraamaa kuin kuvittanut todellisia tapahtumia – ja sama pätee vahvasti myös Elvikseen.
Vuoden 2022 Elvis-elokuvan traileri
Elokuva maalailee Elvis-myyttiä
Nyt HBO Nordicilla esitettävä Elvis käy hengästyttävään tahtiin läpi Elvis Aaron Presleyn taipaleen köyhistä oloista Yhdysvaltojen etelän Tupelosta rock’n’rollin kuninkaaksi.
Elokuvassa nähdään Elviksen musiikillinen herääminen nuorena poikana gospelkirkossa ja aistitaan kohahdus Sun Records -levy-yhtiössä vuonna 1954 hänen nauhoittaessaan läpimurtosinglensä That’s All Right, joka toi hänelle levytyssopimuksen.
Siinä lumoudutaan miljoonat naiset hulluuden partaalle hurmanneista liukkaista lanteista, seurataan uran räjähtävää nousua ja katkeroidutaan manipuloivan managerin Tom Parkerin (lihava, oudolla aksentilla puhuva Tom Hanks) hoidellessa pelivelkojaan kultapoikansa kustannuksella. Siinä riemuitaan comeback-konsertista vuonna 1968, surraan Elviksen viimeisiä vuosia ylipainoisena entisenä tähtenä Las Vegasissa sekä lopulta itketään hänen kuolemaansa lääkkeiden yliannostukseen vuonna 1977.
Kaikki tämä on toki sinänsä totta, mutta elokuvasta löytyy myös varsin paljon historiallisia epätarkkuuksia. Elokuvan mukaan esimerkiksi nuori Elvis ja musta blues-muusikko B.B. King olivat läheisiä ystäviä ja hengailivat yhdessä ennen Elviksen läpimurtoa.
Todellisuudessa miehet kyllä tunsivat toisensa, mutta useiden Elvis-tuntijoiden mukaan elokuva liioittelee vahvasti heidän ystävyyttään.
Elvis ei myöskään taipunut palkkaamaan Tom Parkeria managerikseen miesten istuessa keskustelemassa sopimuksesta maailmanpyörässä – eikä Elvis antanut managerilleen potkuja yleisön edessä yhdellä viimeisistä esiintymisistään Las Vegasissa.
Yhdessä elokuvan keskeisistä kohtauksista Elvis järkyttää manageriaan vaihtamalla sovitun joululaulun television jouluohjelmassa viime hetkellä protestilauluun If I Can Dream silloin vastikään murhattujen Robert Kennedyn ja Martin Luther King juniorin kunniaksi. Todellisuudessa Elvis oli ilmoittanut aikovansa laulaa protestilaulun jo kolme viikkoa ennen televisiointia ja sekä televisiotuottajat että Parker olivat hyväksyneet sen.
Cadillacin sävy on väärä
Elokuva: Elvis kruisailee pinkillä Cadillacilla
Elviksen kuuluisin auto on varmasti vaaleanpunainen vuoden 1955 Cadillac Fleetwood Series 60. Se nähdään elokuvassa useasti, ja sillä alleviivataan kuvaa Elviksestä näyttävänä supertähtenä.
Fakta: Auto oli paljon vaaleampi
Elviksen vaaleanpunainen Cadillac oli oikeasti paljon pehmeämmän sävyinen kuin elokuvassa. Elviksen naapuri oli maalannut Elviksen sinisenä ostaman auton vaaleanpunaisella värillä, joka sai nimen ”Elvis Rose”.
Elvis on kuin kuumehoure
Elokuvan historiallista uskottavuutta ei paranna se, että se on viimeisen päälle tyylitelty. Siinä hypitään niin ajassa kuin paikassa räiskyvien värien ja nopeiden leikkausten sekametelisopassa elokuvan soundtrackin yhdistellessä mielipuolisesti Elvis-klassikoita ja nykymusiikkia.
Tositapahtumien sijaan kaikki tuntuu keinotekoiselta, laskelmoidulta ja lopulta falskilta. Kuten yhdysvaltalainen Elvis-historioitsija Alanna Nash kommentoi elokuvaa Variety-lehdelle:
”Elvis on Baz Luhrmannin kuumehoure. Se sekoittaa menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta kuin 1950-luvun pirtelö, joka tarjoillaan tuhansin pillein.”
Priscilla tiesi, ettei voinut ohjailla ex-miestään
Elokuva: Priscilla yrittää saada Elviksen vieroitukseen
Elviksen lääkkeidenkäyttö lisääntyi hänen erottuaan vaimostaan Priscilla Presleystä. Priscilla yrittää taivutella ex-miestään vieroitukseen, mutta Elvis kieltäytyy ottamasta apua vastaan.
Fakta: Ex-vaimo ei puuttunut Elviksen riippuvuuteen
Priscilla Presley ei koskaan yrittänyt saada Elvistä vieroitukseen. Elviksen kuoleman jälkeen tehdyssä haastattelussa Priscilla kertoi, että Elvis olisi nauranut moisille yrityksille.
Pohjimmiltaan Luhrmann manipuloi jatkuvasti historiaa sovittaakseen sen omaan näkemykseensä legendaarisesta laulajasta.
Elokuva esittää Parkerin roistona, joka käyttää Elvistä hyväkseen niin, ettei tämä koskaan saa unelmiensa uraa vaan päätyy lopulta ylipainoiseksi entiseksi tähdeksi Las Vegasiin, kunnes kuolee vuonna 1977 lääkkeiden yliannostukseen.
Parkeria kuullaan elokuvassa myös kertojana, minkä vuoksi elokuvan nimihenkilö jää lopulta vain kanssamatkustajaksi omalle matkalleen. Elvis pysyy myyttinä eikä näyttäydy oikeana ihmisenä – ja sille ei edes loistavan roolisuorituksen Elviksenä tekevä näyttelijä Austin Butler voi mitään.
