1910: ”On ihanaa lentää kuin lintu!” Marie Marvingt kirjoitti esseessä vuonna 1910.

© Polfoto/Corbis
Kulttuuri - Kulttuurihenkilöt

Elämä oli seikkailua supernainen Marie Marvingtille

”Kukaan ei ole pystynyt samaan kuin minä”, Marie Marvingt kehuskeli ja oli aivan oikeassa. Hän oli loistava urheilija, taisteli rintamalla ensimmäisessä maailmansodassa ja kehitti lentoambulanssia.

Marie Marvingt kierteli koneellaan saksalaisen sotilastukikohdan yllä Metzissä. Viisi kilometriä pohjoisempana hän näki lapsuudenkaupunkinsa, jossa hänet oli pakotettu tekemään läksynsä saksaksi, vihatun miehitysvallan kielellä.

Nyt ensimmäinen maailmansota oli syttynyt, ja saksalaiset olivat kiristäneet otettaan. Ranskan puhuminen julkisesti oli kielletty, ja vahingossa päässeestä bonjourista sai sakot.

Marvingt pudotti pomminsa tukikohtaan maailman ensimmäisenä naispuolisena pommituslentäjänä. Hän oli tuolloin 40-vuotias monitaituri, jolle tavallinen tylsä arki ei koskaan riittänyt.

Urheilullinen nuoruus

Marie Marvingt syntyi Ranskassa Aurillacissa vuonna 1875 Elisabeth ja Felix Marvingtin kolmantena lapsena. Perheeseen oli aiemmin syntynyt kaksi poikaa, mutta he olivat olleet sairaalloisia ja kuolleet jo pieninä.

Äiti Elisabeth oli myös sairaalloinen, isä Felix taas innokas uimari, biljardin pelaaja ja urheilun ystävä. Isä tutustutti Marien erilaisiin urheilulajeihin, joissa tyttö osoitti jo varhain lahjakkuutensa.

Kun Marie oli kolmevuotias, hänelle syntyi pikkuveli, Charles. Charles oli sisarensa vastakohta, arka ja heiveröinen, mutta eroavaisuuksistaan huolimatta sisaruksista tuli läheiset.

Marien lapsuutta leimasi kahtiajakoisuus: hän oli itse terve ja vahva ja vietti isänsä opastuksella urheilullista elämää, mutta kotona äiti ja veli sairastelivat. Se sai Marienkin kiinnostumaan sairaanhoidosta.

Kun muut tytöt leikkivät nukeilla, Marie hoiti sairaita perheenjäseniään ja luki yhdessä äitinsä kanssa Florence Nightingalen elämäkertaa. Nightingalen kertomukset tekivät suuren vaikutuksen Marieen, ja hän haaveili, että voisi jonakin päivänä itsekin pelastaa ihmishenkiä.

Äiti kuoli Marien ollessa 14-vuotias. Murheen murtama perhe muutti pois Saksan miehittämästä Metzistä ja asettui asumaan Nancyyn.

Isä jäi eläkkeelle työstään postilaitoksessa ja omistautui sen jälkeen Marien kehittämiseen ja kouluttamiseen.

15-vuotiaana tyttö ihastui kiertelevän sirkuksen taitaviin esityksiin ja halusi itsekin kokeilla temppuja, jolloin isä palkkasi sirkustaiteilijoita opettamaan tyttöä. Marie oppikin kaikenlaista, muun muassa trapetsilla taiteilua sekä taitoratsastusta. Marie Marvingtin into ei rajoittunut sirkustaiteeseen, vaan hän harrasti myös muun muassa vuorikiipeilyä.

Hänestä tulikin ensimmäinen nainen, joka kiipesi useimmille Sveitsin ja Ranskan Alppien huipuille. Myös vesiurheilu kiinnosti häntä, ja opeteltuaan melomaan kanootilla hän voitti pian kansainvälisen melontakilpailun.

Yksi Marvingtin suurimmista intohimoista oli uiminen. Hän saarnasi kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, että uiminen oli keholle parasta liikuntaa.

Vuonna 1906 kuuluisa australialainen uimari Anette Kellerman voitti Pariisissa Seinellä pidetyn 12,5 kilometrin ammattilaiskilpailun uimalla matkan viiteen tuntiin ja 20 minuuttiin.

Kaksi viikkoa myöhemmin Marvingt osallistui samalla matkalla amatöörikilpailuun ja löi Kellermanin ajan tunnilla ja 10 minuutilla. Hän oli siis todistetusti aikansa nopein naispuolinen pitkänmatkan uimari Ranskassa.

Marvingt lähti esiintymään uintinäytöksiin eri puolille Eurooppaa. Näytöksissä hänen menoaan säesti usein orkesteri – esimerkiksi kerran marssimusiikkia soittava italialainen sotilasorkesteri.

”En ikinä unohda sitä uintiretkeä tuolla lumotulla järvellä taianomaisessa kuunvalossa orkesterin soiton ja laineiden musiikin sekoittuessa toisiinsa”, Marvingt kuvaili myöhemmin.

1908: Marie Marvingt tyhjensi palkintopöydän lukuisissa talviurheilukisoissa ja pyöräili Ranskan ympäriajon reitin yksinään.

Ranskan ympäriajo

Kun Marvingt kiinnostui pyöräilystä, hän ei tyytynyt siinäkään vähään.

Pyöräilemistä pidettiin epänaisellisena, eivätkä naiset saaneet esimerkiksi osallistua Ranskan ympäriajoon, Tour de Franceen. Marvingt ei antanut sen kuitenkaan estää itseään.

Vuonna 1908 hän pyöräili varsinaisen kilpailun jälkeen koko 4 488 kilometrin reitin alusta loppuun itsekseen keskimäärin 150 kilometrin päivävauhtia. Reitin ankaruuden ja matkalla kilpailijoihin kohdistuneen sabotaasin vuoksi kilpailun 114 virallisesta osallistujasta vain 36 oli päässyt maaliin.

Vuosina 1908–1910 Marvingt kilpaili ahkerasti talvilajeissa ja voitti yli 20 kisaa. Vuonna 1910 Ranskan urheiluakatemia myönsi hänelle kultamitalin ”kaikissa urheilulajeissa” – ainoan laatuaan.

1909: Lensi ystävänsä Emile Garnierin kanssa ensimmäisenä naisena Pohjanmeren ja Englannin kanaalin yli vetypallolla.

Ilmojen sankari

Tour de Francen jälkeen Marvingtia alettiin kutsua lempinimellä ”La Marie”. Hän ei enää osallistunut pyöräilykilpailuihin mutta käytti pyörää kulkuvälineenään esimerkiksi taittaakseen 800 kilometrin matkan Pariisista Marseillehin.

Kun Marie Marvingt oli 23-vuotias, hänen pikkuveljensä Charles kuoli sydänkohtaukseen vain 20-vuotiaana. Suuresta surusta huolimatta Marvingt paneutui innokkaasti uusien kokemusten hankkimiseen. Hän oli näyttänyt kykynsä maalla ja vesillä ja käänsi nyt katseensa taivaalle.

Vuonna 1909 hän lensi vetypallolla 2 400 kilometriä Ranskasta Englantiin ystävänsä Emile Garnierin kanssa. Jo lähdössä sattui vahinko, jonka seurauksena pallon vedystä suuri osa pääsi karkuun, mutta pari jatkoi sinnikkästi matkaa.

Matka sujui hyvin Englannin kanaalille asti, mutta sitten sää yhtäkkiä muuttui. Lämpötila laski pakkasen puolelle ja alkoi pyryttää, ja pallon piti lentää vaarallisen matalalla. Kori osui veteen kymmeniä kertoja, ennen kuin myrsky viiden pitkän tunnin päästä hellitti otteensa ja pallo saattoi jälleen nousta turvalliseen lentokorkeuteen.

14 tunnin lennon jälkeen läpimärkä kaksikko pääsi jälleen tukevalle maalle, kun he kaikessa hiljaisuudessa laskeutuivat pallollaan Englantiin.

”Oli vielä pimeää. Laskimme valtaosan vedystä pois ja laskeuduimme pellolle puolen mailin päähän rannasta [lähelle Southwoldia]. Jaksoimme hädin tuskin kavuta ulos korista. Seuraavana päivänä matkustimme junalla Lontooseen, missä saimme sankarin vastaanoton”, Marvingt kertoi myöhemmin.

Marvingtin isä kommentoi tyttärensä saavutusta seuraavasti: ”Hyvin tehty, mutta miksette saman tien lentäneet Irlantiin asti?” Häneen ei ollut helppo tehdä vaikutusta, mikä vain ajoi tytärtä yrittämään entistä enemmän.

Keskinäisissä kilpailuissa isä ei koskaan antanut Marvingtille minkäänlaista tasoitusta tämän iän tai kokemattomuuden takia. Marvingt kertoi ymmärtäneensä miksi, kun hän vihdoin voitti isänsä tämän leipälajissa biljardissa.

Vuonna 1910 Marvingt lensi ensimmäisenä naisena yksin yksitasoisella, ja ilmailusta tuli hänelle intohimo. Hän oli muun muassa ambulanssilentojen kehittämisen edelläkävijä, ja hänen ansiostaan lentäviä sairaskuljetuksia käytettiin jo ensimmäisen maailmansodan aikana.

Sodan syttyessä Marvingt näki siinä uusia haasteita. Hän aloitti kenttäsairaanhoitajana, mutta se ei riittänyt hänelle. Kun eräs haavoittunut lentäjä kertoi kesken jääneestä tehtävästään pommittaa saksalaisten tukikohtaa Metzissä, Marvingt ilmoittautui vapaaehtoiseksi tehtävään.

Tehtävä onnistui, ja Marvingt jatkoi pommituslentäjänä. Hänen verensä veti kuitenkin rintamalle, mikä oli naiselle ennenkuulumatonta.

Erään ranskalaisen jalkaväenluutnantin avulla hän onnistui mieheksi pukeutuneena värväytymään sotilaaksi. Hän pitäytyi omissa oloissaan, puhui matalalla äänellä ja onnistui huijaamaan kaikkia kuukauden verran.

Eräässä joukkojentarkastuksessa Marvingt kuitenkin paljastui. Hän pääsi silti sotimaan, kun hänet värvättiin tarkka-ampujaksi Italian Alpeille.

1914: Taiteilija Émile Friant ikuisti Marie Marvingtin tälle ominaisessa ympäristössä.

Seikkailija eli saavutuksistaan

Marvingt hankki elantonsa pääasiassa hyödyntämällä kuuluisuuttaan.

Pitkillä pyörämatkoillaan hän pysähtyi hienoimpiin ravintoloihin ja odotti ovella, että paikan omistaja tunnisti hänet.

Yleensä näin kävikin, ja Marvingt sai ravintolasta parhaan pöydän ja ilmaisen aterian. Vastineeksi siitä hän viihdytti paikan muita vieraita tarinoillaan ja jakeli nimikirjoituksiaan.

Hän ei koskaan jättänyt tilaisuutta käyttämättä voidakseen mainostaa lentävää ambulanssia tai kertoakseen saavutuksistaan, ja hän osallistuikin puhujana yli kolmeentuhanteen konferenssiin ympäri maailmaa.

”Kukaan ei ole pystynyt samaan kuin minä”, Marvingt totesi usein, ja vuonna 1922 hän jopa heitti ilmaan haasteen: jos joku päihittäisi hänet hänen saavutustensa määrässä, hän maksaisi voittajalle 10 000 dollarin palkkion. Hänellä ei ollut moisia rahoja, mutta hän oli varma, että kukaan ei pystyisi vastaamaan haasteeseen, ja siinä hän oli oikeassa. Kukaan ei edes yrittänyt.

Ramppivalot sammuivat

Marvingtin ollessa 83-vuotias eräs toimittaja kehui hänen nuorekkuuttaan. Marie teki vaa’an ja tasapainotteli pulloa päänsä päällä 20:een laskien. ”Kokeilkaapa itse”, hän tokaisi hämmästyneelle toimittajalle.

86-vuotiaana Marvingt ajoi vielä pyörällä 280 kilometriä Nancystä Pariisiin 14 kiloa painava reppu selässään. Repussa oli varmaan myös lukuisia kuninkailta ja hallitsijoilta saatuja onnittelukirjeitä, joita hän aina halukkaasti esitteli.

Lopulta Marvingtkin kuitenkin rauhoittui. Hän kuoli rutiköyhänä 88-vuotiaana vanhainkodissa maailman jo unohtamana sankarina.

Lue myös:

Kulttuurihenkilöt

Paljastus: Charles Dickens halusi vaimostaan eroon hinnalla millä hyvänsä

2 minuuttia
Kulttuurihenkilöt

Josephine Baker nousi ilmiöksi Pariisissa

7 minuuttia
Kulttuurihenkilöt

Madame Tussaud: Teki verisestä todellisuudesta viihdettä

8 minuuttia
Suosituimmat

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!