Edgar Allan Poe: Makaaberin mestarin mystiikka puree yhä

Edgar Allan Poe syntyi Bostonissa vuonna 1809, ja hänen vanhempansa olivat kierteleviä näyttelijöitä. Poen elämään astui jo varhain synkkä varjo, joka seurasi häntä koko hänen elämänsä ja joka heijastuu hänen kauhutarinoissaan.

Poen äiti kuoli tuberkuloosiin vuonna 1811. Poen alkoholisoitunut isä oli jo tuolloin jättänyt perheensä, joten kaksivuotias Edgar Poe jäi yksin maailmaan.

Äidin teatteriystävien suhteiden avulla hän pääsi kuitenkin tupakkakauppias John Allanin ja tämän vaimon Francesin hoiviin Richmondiin. Elämä näytti taas kirkastuvan Poelle. John Allanin liike menestyi hyvin, eikä perheessä kärsitty puutteesta.

Poen varttuessa suhde kasvattivanhempiin kuitenkin alkoi vähitellen rakoilla. John Allan olisi halunnut Poen tulevan yritykseensä töihin, mutta Poe ei tuntenut siihen vähäisintäkään kiinnostusta. Häntä kiinnostivat vain runous ja kirjallisuus.

Poe aloitti 17-vuotiaana kielten ja kirjallisuuden opinnot Virginian yliopistossa. Hänen opiskelutoverinsa tulivat osavaltion varakkaimmista perheistä, ja Poe alkoi pelata uhkapelejä voidakseen viettää yhtä hulppeaa opiskelijaelämää kuin he.

Jo vuoden päästä Poe joutui lähtemään yliopistosta pelivelkojensa vuoksi. John Allan raivostui ja kieltäytyi enää rahoittamasta Poen opintoja.

Epätoivoissaan hän värväytyi vuonna 1827 armeijaan nimellä Edgar A. Perry häivyttääkseen velkojat kannoiltaan. Palvellessaan Charlestonissa Etelä-Carolinassa hän joutui jälleen kohtaamaan surun, kun hänen kasvattiäitinsä Frances kuoli.

Kaksi vuotta kasvattiäitinsä kuoleman jälkeen Poe kirjoitti runon Yksin, jossa hän puki murheensa ja yksinäisyytensä sanoiksi. Myöhemmin Poe kuvaili Francesin kuolemaa muun muassa ”menetyksenä, josta ei voi koskaan päästä yli.”

Tuolloin Poe armeijaura oli jo tullut päätökseensä, sillä hänet oli erotettu armeijasta sääntörikkomuksen takia. John Allan, joka oli heltynyt ja maksanut Poen opiskelun West Pointin sotilasakatemiassa, katkaisi nyt välinsä häneen kokonaan.

Vuonna 1833 Poen novelli Pullosta löytynyt käsikirjoitus voitti Baltimore Saturday Visitor -lehden kilpailun, ja hän sai siitä 50 dollarin palkinnon. Vuonna 1835 hän pääsi toimittajaksi Southern Literary Messengeriin, johon hän kirjoitti kirjallisuusarvosteluja, runoja ja tarinoita.

Hän kuitenkin menetti työnsä – luultavasti ajoittain ongelmallisen alkoholinkäyttönsä vuoksi. Edgar Allan Poe muutti New Yorkiin, missä hänestä alkoi kehittyä se kirjailija, jollaisena hänet tunnemme.

Edgar Allan Poen Rue Morguen murhat -novellissa esittelemää C. Auguste Dupinia pidetään kirjallisuuden ensimmäisenä salapoliisihahmona.

Dupin on älykäs yksityisetsivä, joka löytää rikkumattomalla logiikallaan ja loistavalla huomiokyvyllään todisteet rikollista vastaan. Rikosnovelli julkaistiin vuonna 1841 Poen toimittamassa Graham’s Magazinessa, ja sitä voidaan pitää maailman ensimmäisenä salapoliisitarinana.

Kirjailija Arthur Conan Doyle ihastui etsivähahmoon niin paljon, että hän kehitti myöhemmin Dupinin esikuvan mukaan kaikkien aikojen tunnetuimman yksityisetsivän, Sherlock Holmesin. Conan Doyle kirjoitti, että ”Edgar Allan Poe on muokannut rikosgenreä enemmän kuin kukaan muu”.

Poen innoittajana toimi todennäköisesti yksi aikansa värikkäimmistä persoonallisuuksista, Eugène-François Vidocq.

Vidocq oli nuoruudessaan lisänimen Villisika saanut seikkailija ja pikkurikollinen, joka vietti yhtä paljon aikaa telkien takana kuin vapaalla jalalla. 35-vuotiaana hän kuitenkin kyllästyi rikollisen elämään, ja seuraavina vuosina hän valjasti älynlahjansa hyödyllisempään käyttöön ja nousi Ranskan johtavaksi kriminologiksi ja rikostutkijaksi – ja fiktiivisen Dupinin esikuvaksi.

Edgar Allan Poe oli tuottoisa kirjailija, joka hallitsi monia kirjallisuudenlajeja: runot, kaunokirjallisuuden, analyyttiset esseet ja kirjallisuuskritiikin.

Kirjallisuusarvostelijana hän sivalteli aikansa kirjailijoita, kuten Charles Dickensiä ja Nathaniel Hawthornea, sellaisella armottomuudella, että sai siitä hyvästä lisänimen ”Tomahawk Man”, ’kirvesmies’.

Poe oli kuitenkin muutakin kuin kitkerä arvostelija. Hän oli myös avarakatseinen toimittaja, joka ymmärsi kirjallisuutta syvällisesti ja antoi mielellään uusille lahjakkuuksille palstatilaa.

Hänen oma läpimurtonsa koitti vuonna 1845, jolloin hänen eeppinen runonsa Korppi julkaistiin. 29. tammikuuta New York Evening Mirror -lehdessä julkaistu runo kertoo miehestä, joka velloo surussa menetettyään rakastettunsa Lenoren.

Eräänä pitkänä unettomana yönä miehen luokse saapuu puhuva korppi, joka vastaa kaikkiin hänen toiveikkaisiin kysymyksiinsä sanomalla ”nevermore” – ”ei milloinkaan”. Väkevästä ja tunnelmallisesta runosta tuli välittömästi menestys, ja se varmisti Poen paikan kirjallisuuden historiassa.

Kuuluisuus ei kuitenkaan tuonut mukanaan vaurautta. Poe myi Korppi-runonsa alun perin vain 9 dollarilla, mikä vastaa noin 250:tä nykyeuroa.

Vieläkin surullisempaa on se, että runo enteili lähes profeetallisesti vielä yhtä traagista tapahtumaa Poen elämässä: hänen vaimonsa kuolemaa.

Järjestetyt serkusavioliitot eivät olleet Poen aikana lainkaan epätavallisia, sillä tietyissä piireissä niiden avulla varmistettiin, että omaisuus ja maat pysyivät suvussa.

Edgar Allan Poen avioliitto serkkunsa Virginia Clemmin kanssa sai kuitenkin monet kohottelemaan kulmiaan. Virginia oli vasta 13-vuotias, Poe taas 27-vuotias. Siksi Virginia valehteli vihkijälle ikänsä, ja vihkitodistuksessa hänen iäkseen on ilmoitettu 21 vuotta.

Jotkut Poe-tuntijat ovat arvelleet, että suhde oli vain käytännön järjestely ja että pariskunta eli platonisessa suhteessa veljen ja siskon tapaan. Joidenkin lähteiden mukaan Edgar Allan Poe oli kuitenkin silmittömän rakastunut Virginiaan ja tämä oli hänen elämänsä suuri rakkaus.

Ainakin Edgar Allan Poe suhtautui vaimoonsa äärimmäisen hellästi. Kirjeissään Poe kuvailee häntä ”rakkaimmakseen” ja ”ainoaksi rakkaudekseen”, ja kun Virginia alkoi 1840-luvun puolivälissä yskiä verta, Poen huoli oli riipaisevaa. Musertava sairaus, tuberkuloosi, oli jo kolmatta kertaa riistämässä Poelta rakkaan ihmisen.

Poe kuvaili myöhemmin, miten Virginia kärsi lähes päivittäin keuhkojen verenvuotokohtauksista.

Virginia tulii vähitellen yhä pahemmin riippuvaiseksi morfiinista ja muista kipulääkkeistä, ja hän kuoli 30. tammikuuta 1847 vain 24-vuotiaana. Poe kirjoitti myöhemmin kirjeessään, että Virginian sairaus ajoi hänet ”hulluuteen, jonka vain pitkät, hirvittävän järjen ajanjaksot katkaisivat.”

Edgar Allan Poe ei koskaan toipunut Virginian kuolemasta, ja hän etsi seuraavina vuosina jatkuvasti lohtua alkoholista ja alkoi myös käyttää runsaasti oopiumia sisältävää kipulääkettä, laudanumia.

Se heikensi hänen jo ennalta horjuvaa terveyttään. Edgar Allan Poella ei koskaan nykymielessä diagnosoitu mielisairautta, mutta hän kuvaili itse mieltään ”hauraaksi” ja luetteli kirjeissään ja päiväkirjoissaan monenlaisia vaivoja – hallusinaatioista ja paranoiasta yskään, hengenahdistukseen ja rintakipuihin.

Monet nykytutkijat ovat yrittäneet ”etädiagnosoida” Poeta hänen ja hänen aikalaistensa kuvailujen perusteella. He uskovat tunnistaneensa masennuksen oireita, ja jotkut epäilevät hänen sairastaneen kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Päihteiden liikakäytöllä oli todennäköisesti suuri rooli Edgar Allan Poen aivan liian varhaisessa ja traagisessa kuolemassa.

Kuolinsyyksi kirjattiin ”congestion of the brain”, mikä tuon ajan lääketieteessä tarkoitti ”kuolinsyy tuntematon”, joten Edgar Allan Poen kuolinsyystä ei voida sanoa mitään varmaa. Jälkikäteen mahdolliseksi syyksi on mainittu niin alkoholimyrkytys, aivoverenvuoto, kolera, lääkkeiden yliannostus kuin jopa vesikauhukin.

Poe löydettiin 3. lokakuuta 1849 tiedottomassa tilassa Baltimoren kaduilta rähjäisissä vaatteissa ja vailla lantin lanttia taskuissaan.

Sairaalassa lääkärit saivat Poelta vain sekavia ja epäjohdonmukaisia vastauksia yrittäessään kysellä hänen voinnistaan. Poe kuoli 7. lokakuuta 1849 vain 40-vuotiaana.

Vuonna 1999 tutkija Albert Donnay esitti uuden teorian, jonka mukaan Poe oli kuollut häkämyrkytykseen. 1800-luvulla kodeissa oli kaasukamiinoita ja -lamppuja, jotka saattoivat aiheuttaa häkämyrkytyksen.

Donnay toteaa, että Poen oireet hänen löytyessään Baltimoresta – sekavuus, hallusinaatiot ja tajuttomuus – vastasivat häkämyrkytyksen oireita. Donnaynkaan teoriaa ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan.

Edgar Allan Poe on haudattu Westminster Hall and Burying Ground -hautausmaalle, joka sijaitsee Baltimoressa Marylandin osavaltiossa osoitteessa 519 West Fayette Street. Siellä on myös hänen vaimonsa Virginia Clemmin hauta.

Edgar Allan Poe ei ainoastaan keksinyt kirjallisuuden ensimmäistä salapoliisia vaan hän kehitti myös muita rikos-, seikkailu- ja kauhutarinoiden klassisia elementtejä. Esiemrkiksi novellissa Kultakuoriainen vuodelta 1843 päähenkilön on ratkaistava salattuja viestejä ja koodeja löytääkseen kuuluisan merirosvon kapteeni Kiddin aarteen. Erilaisten arvoituksien ja vihjeiden käyttäminen kertomuksen kuljettajana oli Poen aikana uutta, ja siitä tuli myöhemmin suosittu elementti salapoliisi- ja seikkailugenressä.

Tarina Marie Rogêtin mysteeri perustuu todellisiin tapahtumiin, nuoren Mary Rogers -nimisen naisen murhaan. Hänen ruumiinsa löytyi joesta New Yorkissa vuonna 1841. Poe muokkasi tarinaa ja siirsi tapahtumat Pariisiin, missä hänen mestarietsivänsä Auguste Dupin selvittää rikoksen.

Tositapahtumien käyttö fiktion perustana yleistyi myöhemmin salapoliisi- ja jännityskirjallisuudessa.

Monet kirjailijat Jules Vernestä Fjodor Dostojevskiin ovat avoimesti tunnustaneet velkansa Edgar Allan Poelle. Vähemmän tunnettua on kenties se, että Poe jätti jälkensä myös klassiseen musiikkiin. Venäläisen pianistin ja säveltäjän Sergei Rahmaninovin vuonna 1913 kirjoittama kuorosinfonia Kellot perustuu Edgar Allan Poen saman nimiseen runoon vuodelta 1849.