Piazza Santa Trinitalla Firenzessä vilisee juhlapukeisia ihmisiä tanssimassa ja viiniä juomassa. On toukokuun ensimmäinen päivä 1300, ja muiden Italian kaupunkien tapaan Firenzessä vietetään Calendomaggiota, vuotuista festivaalia kevään kunniaksi.
Torin yleisössä on joukko nuoria miehiä, jotka kuuluvat ”valkoiseen” guelfipuolueeseen. Juhla saa äkkilopun, kun joukko aatelisnuoria tulee paikalle ratsain miekat ojossa. He kuuluvat ”mustiin” guelfeihin, kaupungissa käynnissä olevan poliittisen valtataistelun vastapuolelle.
Dante Alighieri, joka kuoli 700 vuotta sitten vuonna 1321, on keskiajan ehkä merkittävin kirjailija.
Esijuhlittuaan kunnolla he ovat päättäneet antaa vihollisilleen kunnon selkäsaunan. Valkoiset guelfit käyvät vastaiskuun, ja pian veri virtaa piazzalla. Muun muassa eräs nuori mies johtavasta ”valkoisesta” perheestä saa nenänsä katkaistua.
Huhu tapahtuneesta leviää nopeasti, ja pian taistelu mustien ja valkoisten välillä on johtanut tulehtuneeseen poliittiseen konfliktiin.
Dante ajettiin maanpakoon
Taistelut poliittisten ryhmittymien välillä olivat Italian monissa kaupunkivaltioissa tähän aikaan pikemmin sääntö kuin poikkeus. Tämä riita kahden jengin välillä jäi historiaan, sillä se oli alkusoittoa tapahtumille, jotka pakottivat historian kaikkien aikojen kuuluisimman firenzeläisen, Dante Alighierien, pakenemaan kotikaupungistaan.
”Synnyin suuressa kaupungissa kauniin Arnojoen varrella.” Dante Alighieri
Juuri kiertävän elämänsä aikana maanpaossa hän kirjoitti tunnetuimman teoksensa, Jumalaisen näytelmän. Ensimmäisessä persoonassa kirjoitettu teos kuvaa fiktiivisen Danten vaellusta läpi helvetin yhdeksän piirin, kiirastulen vuorelle ja paratiisiin.
Teos heijastelee Danten näkemyksiä politiikasta, uskonnosta ja filosofiasta. Matkan varrella hän viittaa myös tärkeimpiin tapahtumiin oman maanpäällisen elämänsä aikana.
”Synnyin suuressa kaupungissa kauniin Arnojoen varrella”, kirjoittaa Dante. Hän kertoo myös, että hänet kastettiin hänelle ”rakkaassa San Giovannissa”, Firenzen kuuluisassa kappelissa, jonka katon koristemosaiikit kuvaavat viimeistä tuomiota. Ehkä Dante sai sieltä jo lapsena innoituksen helvetin kaikkien vitsausten yksityiskohtaisiin kuvauksiin.
Dante ihaili suuresti Firenzen kuulua kastekappelia ja sen mosaiikkeja, joissa oli mm. kuvauksia tuomiopäivästä.
Rakkaus Beatriceen
Durante Alighieri syntyi 1265 perheeseen, jolla oli pitkä historia mutta joka ei enää ollut rikas tai tärkeä. Isä työskenteli pankkivirkailijana, ja äiti kuoli, kun poika, lempinimeltään Dante, oli pieni.
”Hän eli ja seurusteli muiden nuorten miesten kanssa ja osoittautui niin kohteliaaksi, kokeneeksi ja rohkeaksi kaikissa urheilulajeissa kuin nuorelle miehelle sopii.” Historioitsija Leonardo Bruno 1400-luvulla
Dante kävi munkkien pitämää koulua useissa kaupungin luostareissa ja opiskeli myös mahdollisesti Bolognan yliopistossa. Koulutukseen sisältyi latinan, teologian, matematiikan ja oikeustieteen opintoja. Kahta jälkimmäistä pidettiin tarpeellisina nuorukaiselle, jolta odotettiin uraa Firenzessä kauppa- ja rahoitusalalla.
Danten teoksista ilmenee hänen laaja sivistyksensä, mutta ahkerista opinnoista huolimatta hän ei ollut vetäytyvä lukutoukka.
”Hän eli ja seurusteli muiden nuorten miesten kanssa ja osoittautui niin kohteliaaksi, kokeneeksi ja rohkeaksi kaikissa urheilulajeissa kuin nuorelle miehelle sopii”, kirjoittaa historioitsija Leonardo Bruno 1400-luvulla.
- piirissä Dante ja Vergilius näkevät, miten korruptoituneita paaveja rangaistaan polttamalla heidän jalkapohjiaan.
Dantesta tuli helvetin arkkitehti
Keskiajalla kaikki tiesivät helvetin kauhuista, mutta Dante oli ensimmäinen, joka kuvaili teoksessaan helvetin ominaisuuksia yksityiskohtaisesti.
Jumalaisessa näytelmässä Dante kuvailee matkaansa läpi helvetin, kiirastulen ja lopulta paratiisin. Matkalla runoilija tapaa tuhat kuollutta historiallista ja aikalaishenkilöä.
Ensimmäisessä osassa Dante kulkee helvetissä, jota kirjailija kuvaa suureksi suppilomaiseksi paikaksi pohjoisella pallonpuoliskolla. Sen portilla lukee ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”. Suppilo ulottuu syvälle maan ytimeen, jonne Lucifer on jäätynyt kiinni.
Dante kuvailee helvetin koostuvan yhdeksästä piiristä, jotka on jaettu eri syntien mukaan. Helvetin läpi matkustaessaan Dante saa oppaakseen roomalaisen runoilija Vergiliuksen, joka kirjoitti 1 300 vuotta ennen Dantea suurteoksensa Aeneis.
1. piiri
Helvetin ensimmäisessä piirissä on välitila, limbo. Siellä Dante näkee oikeamielisiä, kastamattomia pakanoita, esimerkiksi Aristoteleen, Caesarin ja Saladinin, jotka eivät pääse taivaaseen mutta eivät ole riittävän syntisiä helvettiinkään.
2. piiri
Tänne joutuvat ne, jotka olivat eläneet ”lihan hekumassa”, ja hirmumyrsky viskoo heitä lakkaamatta ympäriinsä. Täällä Dante näkee muun muassa Kleopatran ja Troijan Helenan.
3. piiri
Ahmatit päätyvät helvetin kolmanteen piiriin, jossa he joutuvat makaamaan maan mudassa ikuisesti päälleen lankeavassa rankkasateessa.
4. piiri
Tuhlarit ja saiturit saavat rangaistuksensa neljännessä piirissä, jossa he vyöryttävät ulvoen valtavia kuormiaan toisiaan tyrkkien. Täällä on paljon paaveja ja piispoja.
5. piiri
Viidennessä piirissä ovat vihaiset Styx-nimisessä suossa. Kaunaiset makaavat sen pohjalla, ja vihalleen vallan antaneet tappelevat alastomina keskenään suon mudassa.
6. piiri
Tänne joutuvat harhaoppiset ja lahkolaiset vangeiksi liekkien nuolemiin arkkuihin.
7. piiri
Tässä piirissä rangaistaan väkivaltaisia. Toisille väkivaltaa tehneet kiehuvat verivirrassa. Heidän joukossaan on muun muassa Aleksanteri Suuri. Itsemurhaajat eli itselleen väkivaltaa tehneet muuttuvat puiksi, joiden oksia jatkuvasti raastetaan.
8. piiri
Tässä piirissä rangaistaan vilpillisiä. Dante kohtaa muun muassa paavi Nikolaus III:n, joka on myynyt kirkon omaisuutta. Hänet on haudattu pää alaspäin, ja tuli polttaa hänen jalkapohjiaan. Dante kuulee arkkivihollisensa paavi Bonifacius VIII:n myös päätyvän tänne kuoltuaan.
9. piiri
Täällä saavat rangaistuksensa petturit haudattuna ikijäähän. Heidän joukossaan on myös Juudas, ja täällä asuu itse Lucifer.
Jo yhdeksän vuoden iässä Danten kerrotaan rakastuneen 8-vuotiaaseen Bice Portinariin. Hän kutsui tyttöä Beatriceksi, ja tästä tuli Dantelle rakkauden symboli.
Debyyttityössään Vita Nuova (Uusi elämä), joka julkaistiin 1293, Dante ylistää Beatricen ihanuutta ja kuvaa alati kohteliasta ja soveliasta ihastustaan sonettien sarjassa. Emme kuitenkaan tiedä, oliko runon rakkaustarinalle vastinetta todellisuudessa. Joka tapauksessa Bice Portinari meni naimisiin toisen kanssa ja kuoli nuorena.
Dante oli jo 12-vuotiaana kihlautunut Gemma Donati -nimisen tytön kanssa ja nai hänet ollessaan kahdenkymmenen.
Pariskunta sai neljä lasta. Giovanni-poika kuoli varhain, mutta pojat Pietro ja Jacopo kirjoittivat myöhemmin kommentteja kuuluisan isänsä teoksiin. Tytär Antonia päätyi nunnaksi Ravennaan.
Danten lapsuudenrakkaus, Beatrice, on Danten opas paratiisissa Jumalaisessa näytelmässä.
Kauppiaat vallassa
Firenzen tasavalta oli Danten aikana kaupan ja rahoituksen keskus. Aateli tunsi itsensä kukoistavan tekstiiliteollisuuden ja kannattavien pankkien ansiosta rikastuneen ja huomattavaa poliittista valtaa saaneen porvariston syrjäyttämäksi.
Vuonna 1250 perustettiin poliittinen järjestelmä nimeltä ”kansanvalta”, jossa porvariston edustajat valittiin kaupunginneuvostoon ja johtaviin virkoihin. Kyse ei kuitenkaan ollut demokratiasta nykymielessä. Naisilla ja palkkatyöläisillä ei ollut äänioikeutta, eivätkä he olleet myöskään vaalikelpoisia.
Voidakseen osallistua poliittiseen elämään kansalainen tarvitsi jäsenyyden kaupungin ammattikilloista.
Koska Dante oli kirjoittautunut kiltaan, joka edusti muun muassa lääkäreitä ja apteekkareita, hän meni mukaan politiikkaan. Hän oli mukana useissa Firenzen neuvostoista ja sai johtavan viran vuonna 1300.
Italian niemimaan politiikalle olivat pitkään olleet ominaisia taistelut paavinvaltaa tukevien guelfien ja saksalaisroomalaisen keisarin puolella olevien ghibelliinien välillä.
Dante toivoi Italian yhdistymistä maantieteellisesti, poliittisesti ja kielellisesti.
Unelma yhtenäisestä Italiasta ja yhteisestä kielestä
Jo ensiteoksessaan Vita Nuova Dante valitsi kirjoituskieleksi oman Toscanan murteensa eikä kirjoittanut latinaksi, joka oli tavallisesti kirjoitettu kieli.
Maanpakonsa aikana hän asui monissa paikoissa Italiassa ja opiskeli eri murteita. Hän tuli yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että poliittisesti jakautunutta niemimaata tulisi pitää yhteisenä ”isänmaana” ja että tulisi kehittää yhteinen kansankieli, lingua comune.
Hän kuvasi ideoitaan tieteellisessä teoksessa De vulgari eloquentia (Kansankielen puhetaidosta).
Dante ei koskaan nähnyt unelmansa toteutuvan, mutta hän sai pian seuraajia, jotka kirjoittivat kansankielellä ja näin tarjosivat kirjallisuutta laajemmalle lukijakunnalle. Kaksi heistä olivat kirjailijat Giovanni Boccaccio ja Francesco Petrarca, kummatkin firenzeläisiä. Unelma toteutui vasta Italian yhdistyessä vuonna 1870.
Danten toscanalaismurre vaikutti merkittävästi siihen, millainen yhdistyneen valtion ”virallisesta” italiasta tuli.
Kiista keisariudesta
Nimitykset olivat saaneet alkunsa 1100-luvun Saksasta, jossa kaksi aatelissukua Welf (joka oli väännetty sanaksi ”guelf”) ja Hohenstaufen (jonka Waiblingenin linna antoi nimen ”ghibelliineille”) kilpailivat keisarin tittelistä.
Danten perhe kuului guelfeihin, ja 1289 hän osallistui ratsumiehenä Campaldinon taisteluun, jossa firenzeläiset guelfit murskasivat Arezzon ghibelliinit.
Paavi Bonifacius VIII:stä tuli Danten suuri vihollinen. Paari mm. liittoutui Ranskan kuningasvallan kanssa, joka hyökkäsi Firenzeen ja murskasi Danten kannattamat guelfit.
Firenzessä guelfit lähtivät valtataistelusta voittajina, mutta 1290-luvulla puolue jakautui kahteen ryhmään, ”mustiin" ja "valkoisiin”.
Dante koki kuuluvansa valkoisiin, jotka edustivat varakasta porvaristoa. Mustiin liittyivät vanhat aatelisperheet, jotka eivät halunneet menettää valtaa kauppiaille ja pankkiireille.
1301 paavinvalta, joka tuki ”mustia”, muodosti liiton Ranskan kanssa ja suunnitteli hyökkäystä Firenzeen. Dante kuului valtuuskuntaan, joka lähetettiin Roomaan taivuttelemaan paavi diplomatian avulla lopettamaan hyökkäyssuunnitelmansa. Mutta turhaan.
Mustien guelfien voitto
Ennen kuin Dante oli palannut Firenzeen, Ranskan kuningas Kaarle Valois’n joukot olivat marssineet Firenzeen ja auttaneet mustia guelfeja ottamaan vallan. Vanhan vallan edustajana Dante, joka oli Sienassa, tuomittiin sakkoihin ja kahdeksi vuodeksi maanpakoon.
Maaliskuussa 1302 tuomio muuttui elinkautiseksi karkotukseksi, ja Dantea uhkasi rovio, jos hän palaisi Firenzeen. Paon alkuvaiheessa Dante lyöttäytyi muiden firenzeläisten maanpakolaisten seuraan, ja he yrittivät ottaa takaisin vallan kotikaupungissaan.
Dante oli raivoissaan. Hän ja valkoiset guelfit olivat vuosia tukeneet paavinvaltaa, mutta nyt paavi Bonifacius VIII oli pettänyt heidät. Lisäksi Bonifacius oli laajentanut paavinistuimen valtaa niin, että vastaisuudessa keisari olisi paavin alainen, eikä se ollut Danten mieleen.
Danten mielestä paavilla ja keisarilla tulisi olla valtaa yhtä paljon. Kostoksi Dante asetti paavi Bonifaciuksen helvetin kahdeksanteen piiriin, jossa korruptoituneita rangaistiin.
”Sun kaikk’ on jätettävä kalleimpasi, syvimmin lempimäs.” Dante elämästään maanpaossa
Pian hän kuitenkin väsyi juonitteluun ja kilpailuun omien sanojensa mukaan ”tässä pahassa ja yksinkertaisessa seurassa”.
Hän paneutui nyt täysin sydämin kirjoittamiseen ja asui vieraana samanmielisten ja ruhtinaiden luona useissa Pohjois-Italian kaupunkivaltioissa.
Luultavasti vaimo ja lapset jäivät ensin Firenzeen, mutta myöhemmin myös aikuiset lapset joutuivat maanpakoon. Danten koko omaisuus oli takavarikoitu, ja hän oli hyväntekijöidensä anteliaisuuden varassa.
Dante kieltäytyi taipumasta
Se, miten Dante koki kodittoman kiertolaiselämänsä, näkyy eräässä Jumalaisen näytelmän säkeissä:
”Sun kaikk’ on jätettävä kalleimpasi, syvimmin lempimäs; ja tää on nuoli maanpaon jousen sulle ensimmäinen. Kokea saat sa, kuinka syödä karvas on leipä muiden sekä kuinka raskaat on nousta, laskeutua mieron portaat.”
Vaikka Dante kaipasikin kotiin Firenzeen, hän ei kuitenkaan halunnut palata millä tahansa hinnalla.
Dante ja Vergilius näkivät helvetin yhdeksännessä piirissä, miten pettureita rangaistiin. Nämä olivat vankina jäätyneessä järvessä, jossa he repivät toisiaan kappaleiksi.
1315 Firenzen hallitsijat tarjosivat hänelle armahdusta edellyttäen, että hän esittäisi julkisen anteeksipyynnön nöyryyttävin menoin. Danten tässä yhteydessä eräälle Firenzen papille kirjoittamasta kirjeestä selviää, mitä hän tuumi ehdotuksesta.
”Ei, isäni, tämä ei ole tapa palata isänmaahan. Mutta jos te tai jotkut muut voitte löytää toisen keinon, joka ei ole ristiriidassa Danten maineen ja kunnian kanssa, käyn sen nopein askelin. Mutta jollei sellaista tietä Firenzeen löydy, en koskaan palaa.”
Malaria koitui kohtaloksi
Dantea ei koskaan enää nähty hänen kotikaupungissaan. Viimeiset aikansa hän vietti Ravennassa, kaupungin hallitsija Guido Novello da Polentan vieraana. Vuonna 1321 Dante oli jäsenenä valtuuskunnassa, jonka Polenta lähetti Venetsiaan torjumaan sodan puhkeamisen. Tehtävä onnistui, mutta paluumatkalla halki soisten seutujen Dante sairastui kuumeeseen.
Hän kuoli pian saavuttuaan yöllä 14. syyskuuta Ravennaan, syynä luultavasti malaria. Tuolloin jo tunnettu kirjailija haudattiin marmorisarkofagissa fransiskaanimunkkien kirkkoon.
Dante kuoli 56-vuotiaana syyskuussa 1321 ystäviensä ympäröimänä. Kuolinsyy oli todennäköisesti malaria.
Muutaman vuoden kuluttua Danten kuoleman jälkeen paavin lähettiläs saapui Ravennaan ja määräsi julkisesti poltettavaksi Danten poliittisimman teoksen, De Monarchian.
Hän halusi myös polttaa Danten jäännökset roviolla, mutta kirjailijan ystävät onnistuivat piilottamaan ruumiin.
Firenze on toistuvasti yrittänyt vaatia kaupungin kuuluisan pojan jäännöksiä, mutta menestyksettä. Nykyään runoilija lepää upeassa sarkofagissa Ravennassa, ja hänen muistomerkkinsä on Firenzen Santa Crocen kirkossa.