Muotimaailman kenties suurimman legendan elämän alkutaipaleelta oli glamour kaukana.
Gabrielle Bonheur Chanel syntyi vuonna 1883 Ranskassa pienessä Saumurin kaupungissa köyhiin oloihin.
Hänen äitinsä kuoli Gabriellen ollessa vain 12-vuotias. Hänen isänsä, kiertelevä kauppamies, lähti matkoihinsa ja jätti viisi lastaan köyhäinavun varaan.
Gabriellen tarinan jatko on kuitenkin kuin elokuvasta.
Hän oppi varttuessaan ompelemaan, muutti Pariisiin ja perusti lopulta oman muotiliikkeen.
Uraauurtavan modernit vaatteet, ylellinen elämäntyyli ja kuuluisat rakastajat tekivät Gabriellesta – jonka maailma sittemmin tunsi Coco Chanelina – yhden Ranskan kuuluisimmista naisista.
Gabrielle teki koko elämänsä lujasti töitä, jottei enää koskaan joutuisi palaaman köyhyyteen.
Hänestä tuli muodin merkittävimpiä hahmoja, mutta kulissien takana onni tuntui karttavan Cocoa.
Naimaton nainen köyhistä oloista valloitti muotimaailman
Arthur ”Boy” Capel oli Cocon suuri rakkaus, mutta luokkaerot estivät heitä menemästä naimisiin.
Apic/Getty Images
Eurooppalaisnaiset rakastivat Chanel-vaatteita, ja muodinluoja työllisti 1930-luvulla kokonaisen ompelijoiden armeijan.
Keystone-France/Getty Images
Chanel suunnitteli koko elämänsä ajan vaatteita aikansa muotitietoisille, moderneille naisille.
Bettmann/Getty Images
Laulusta ei ollut uraksi
Chanel häpesi koko ikänsä taustaansa: köyhyyttä ja sitä, että isä oli hylännyt hänet.
Hän sepittikin itselleen kiinnostavamman menneisyyden.
Gabrielle kertoili esimerkiksi rikkaan isänsä asuvan Yhdysvalloissa ja alkoi myöhemmin käyttää itsestään nimeä Coco.
Gabrielle oppi ompelemaan orpokodissa, ja myöhemmin hän sai lisäoppia tädiltään sekä luostarikoulusta Moulinsissa.
Aluksi Chanel ompeli vain henkensä pitimiksi – hän halusi kokeilla siipiään esiintyjänä.
Mutta vaikka Moulinsin ja Vichyn kabareiden asiakkaat pitivätkin hänestä, hänellä ei ollut laulun lahjaa uraksi asti.
Hajuvesiosastojen myyjät antoivat asiakkaiden kokeilla tuoksua ennen ostopäätöksen tekemistä.
Naiset rakastivat Coco Chanelin modernia tuoksua
Chanelin uran suurimpia menestyksiä oli Nº 5 -parfyymi, joka lanseerattiin vuonna 1921.
Uraauurtaneen tuoksun luomisessa hyödynnettiin parfyyminvalmistuksen moderneimpia menetelmiä.
Nº 5 oli yhdistelmä luontaisia tuoksuaineita ja synteettisiä aldehydejä.
”Halusin antaa naisille tuoksun, joka on keinotekoinen”, Chanel selitti.
Parfymööri Ernest Beaux kehitti tarkkanenäisen Chanelin ideoiden pohjalta useita näyte-eriä, joista Chanel valitsi viidennen. Tästä juontuu tuoksun nimi.
Chanelin itsensä suunnittelema pullo oli yksinkertaisuudessaan moderni.
Nº 5 oli myös ensimmäisiä muotitalojen tuottamia tuoksuja – muotibrändien parfyymeistä tuli sittemmin kestävä trendi.
Äveriäs heila auttoi eteenpäin
Köyhästä elämästä löytyi kuitenkin toinen tie ulos uusien tuttavuuksien avulla.
Coco tapasi pian vauraan upseerin Étienne Balsanin ja muutti tämän kanssa Royallieu’hun hevostilalle Pariisin lähelle.
Balsan kasvatti hevosia ja pelasi pooloa, ja myös Cocosta itsestään tuli taitava ratsastaja.
Coco myös ompeli itselleen ja tutuilleen, ja vähitellen hän alkoi haaveilla omasta liikkeestä Pariisissa.
Unelma toteutui, kun Coco tapasi varakkaan brittiläisen Arthur ”Boy” Capelin, josta tuli hänen elämänsä rakkaus ja myös tärkeä tukija hänen uransa alkutaipaleella.
Pari muistutti toisiaan: myös Boy oli urasuuntautunut liikemies. Chanel eli Boyn kanssa lähes kymmenen vuotta, kunnes tämä meni naimisiin englantilaisen aatelisnaisen kanssa.
Vaikka Chanel itsekin menestyi ja vaurastui, hänen vaatimattoman taustansa vuoksi ranskalainen yläluokka ei koskaan täysin hyväksynyt häntä joukkoonsa.
Maailman luultavasti tunnetuin tuoksu tuli markkinoille vuonna 1921.
Oma liike Pariisiin
Vuonna 1910 Chanel avasi – Boyn rahoituksella – ensimmäisen liikkeensä Pariisin Rue de Cambonille kivenheiton päähän hotelli Ritzistä.
Bisnes alkoi kukoistaa, ja vuonna 1913 Chanel avasi liikkeen Deauvillen rantakaupunkiin, joka oli äveriäiden suosima lomakohde.
Ensimmäisen maailmansodan varjossa naiset taistelivat poliittisesta tasa-arvosta, ja Chanel edusti uutta emansipaation aikaa.
Lisääntynyt vapaus näkyi myös naisten vaatetuksessa: helmat lyhenivät ja nilkat tulivat näkyviin.
Chanel lanseerasi malliston, jonka mukaviin ja rennon yksinkertaisiin vaatteisiin hän oli saanut inspiraatiota miesten puvuista ja merimiespaidoista.
Mallisto oli menestys. Chanel ei ollut ehkä itse taitavin ompelija, mutta sillä ei ollut väliä – osaamista sai rahalla.
Hän loi vaatteet selittämällä visionsa leikkaajille ja ompelijoille. Chanelin luontainen tyylitaju, rohkeus ja intuitiivinen tuntuma ajan henkeen ja trendeihin olivat menestyksen avain.
Menestyksen myötä Chanel pystyi myös maksamaan Boylle takaisin lainaamansa rahat ja ostamaan vieläpä ensimmäisen Rolls-Roycensa.
Pian hän avasi Biarritziin liikkeen, jonka asiakkaina oli muun muassa Espanjan kuninkaallisia.
Aikana, jolloin naisten paikka oli vielä kotona, Chanel erottui kirkkaasti joukosta.
Chanelin uudet mallistot olivat huippumuotia yhä 1960-luvulla.
Onnettomuus ajoi uusiin syleihin
Jouluna 1919 Chanelin elämässä tapahtui traaginen käänne, josta hän ei koskaan täysin toipunut:
Arthur ”Boy” Capel kuoli auto-onnettomuudessa. Vaikka Boy oli ollut jo jonkin aikaa naimisissa, suhde Cocoon oli jatkunut edelleen.
Chanelin elämässä alkoi uusi vaihe, jossa kuulut miesystävät seurasivat toistaan.
Cocolla oli muun muassa suhde säveltäjä Igor Stravinskyn kanssa, ja vuonna 1923 hän alkoi tapailla Westminsterin herttuaa, joka oli Englannin rikkain mies.
Cocolla oli kenties toiveita jopa avioliitosta, mutta herttua valitsi lopulta kolmannen vaimonsa aatelistosta.
Vuonna 1926 Chanel loi jälleen muodin historiaa tekemällä aiemmin vain surupukuihin ja tarjoilijoiden asuihin varatusta väristä huippumuodikkaan.
Vogue-muotilehdessä esiteltiin tuolloin Chanelin ”pikkumusta”, yksinkertainen kokomusta leninki, jota kuvattiin Fordin autotehtaan T-malliin verraten ”Chanelin Ford-leningiksi, mekoksi, jota koko maailma tulee käyttämään”.
Muutamaa vuotta myöhemmin Chanel sai kutsun Hollywoodiin suunnittelemaan puvustuksia tuotantoyhtiö MGM:n tähdille.
Yhteistyö ei kuitenkaan lopulta ollut valtaisa menestys – eskapisminjanoisten yhdysvaltalaisten makuun Chanelin tyylistä puuttui näyttävyyttä.
Chanelin logo, kaksi C-kirjainta, symboloi yhä tyyliä ja vaurautta.
Coco maksoi veljensä hiljaisiksi
Coco pelkäsi koko elämänsä ajan, että hänen menneisyytensä vielä tavoittaisi hänet. Hän osti veljensä hiljaisiksi rahalla, asunnoilla ja autoilla.
Työnantajana hän oli ankara – kun työntekijät lakkoilivat työolojaan parantaakseen, Coco sanoi heidän olevan kiittämättömiä.
Toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana Chanelilla oli suhde saksalaiseen upseeriin.
Hän jopa osallistui operaatioon, jonka tavoitteena oli saada britit neuvottelemaan rauhasta saksalaisten kanssa sodan loppuvaiheilla, ja Pariisin vapautuksen jälkeen Cocoa kuulusteltiin, tosin lyhyesti.
Sodan jälkeen Coco muutti vuosikausiksi Sveitsiin. Vastoin kaikkia odotuksia Coco teki paluun muotimaailmaan vuonna 1953.
Hän vakiinnutti asemansa jälleen huipulla muun muassa klassisella jakkupuvullaan, ja Chanelin ranskalainen eleganssi hurmasi nyt myös yhdysvaltalaisnaiset.
Coco Chanel kuoli 10. tammikuuta 1971 sviitissään hotelli Ritzissä, missä hän oli asunut jo lähes neljäkymmentä vuotta.
Parin viikon kuluttua esiteltiin hänen viimeinen mallistonsa.