On tummanpuhuva syysyö Venetsiassa vuonna 1756. Dogen palatsin vankilan katolla näkyy kaksi hahmoa, jotka kapuavat aukosta ulos ”lyijykammiosta”, Venetsian pelätyn varmuusvankilan kammotusta sellistä.
Ikkunaton huone on rakennettu metallista, ja sieltä pakenemista on pidetty mahdottomana.
Mutta 31-vuotias seikkailija Giacomo Casanova on päättänyt onnistua. Hän on valmistellut pakoa kuukausikaupalla kaivamalla kattoon reikää salakuljetetulla rautaesineellä. Vaaralliselle pakomatkalle hän on saanut seuraa viereisen sellin papista.
Pakoyritys on päättyä kohtalokkaasti. Katolta laskeutuvan Casanova yrittää saada jalansijaa ikkunalaudalta, jolloin hänen otteensa on vähällä irrota, mutta hän onnistuu ja katoaa nopeasti kotikaupungistaan.
Casanova kirjoitti myöhemmin kirjan paosta ja kuvasi tapahtumia myös laajoissa muistelmissaan. Monet historioitsijat ovat kuitenkin olleet toista mieltä italialaishurmurin ja -seikkailijan paon dramaattisuudesta.
Heidän mukaansa Casanova ehkä lahjoi vartijan ja pakeni muitta mutkitta vankilasta.
Olipa tarina sitten totta tai ei, pako Venetsian lyijykammiosta teki Casanovasta kuuluisan.
Seikkailijasta tuli pidetty vieras kuninkaallisten palatsien satumaisissa salongeissa eri puolella Eurooppaa.
Kirjoitti elämäkertansa
Casanova alkoi kirjoittaa omaelämäkertaansa yli 30 vuotta myöhemmin. Hän oli jo vanha kihdin ja kolotusten kiusaama mies, jonka ystävät olivat kuolleet ja jonka seikkailut olivat kauan sitten unohtuneet.
Casanova päätti piristää itseään ja aloitti valtavan urakan: hän kirjoitti 13 tuntia päivässä, ja lopulta lauseet täyttivät 12 kokonaista nidettä.
Omien sanojensa mukaan Casanova harrasti seksiä 116 naisen kanssa 40 vuoden aikana.
Hymyillen hän eli uudestaan vaiherikkaan elämänsä. On aivan varmaa, että hän liioitteli paikka paikoin, mutta paksuista muistelmista tuli ainutkertainen todiste tunnetun matkailijan elämästä.
Giacomo Casanova syntyi 2. huhtikuuta 1725 Venetsiassa ja varttui Calle della Commedialla eli Komedian kadulla – sopiva osoite pojalle, jonka vanhemmat olivat näyttelijöitä.
Yksi harvoista Casanovan aikalaiskuvista. Taiteilija oli Raphael Anton Mengs.
Koska vanhemmat kiersivät teatterin mukana, isoäiti kasvatti pojan.
Venetsia oli 1700-luvulla suuri huvittelukaupunki, jota on kuvailtu muun muassa kelluvaksi näytelmäksi ja ikuisiksi naamiaistanssiaisiksi.
Nuoret aatelismiehet matkasivat sinne kaikkialta Euroopasta. Viini virtasi, ja kaupungin peliluolissa liikkuivat hyvin suuret rahasummat.
Casanova vietti suurimman osan elämästään Venetsiassa, mutta ensin hänet lähetettiin läheiseen Padovan kaupunkiin opiskelemaan lakia ja teologiaa.
Casanovan kotikaupunki Venetsia oli 1700-luvulla Euroopan suurimpia huvittelukeskuksia. Keskellä kuvassa Dogen palatsi.
Opiskeli alkemiaa
Casanova oli viehättävä nuori mies, joka osasi keskustella aiheesta kuin aiheesta. Tiedonjanoinen ja lahjakas nuorukainen opiskeli kaikkea teologiasta alkemiaan, jonka harjoittajat yrittivät muuttaa muita metalleja kullaksi.
Hänestä ei kuitenkaan tullut pappia vaan sotilas. Sotilasurakaan ei lopulta kiinnostanut Casanovaa, vaan hän etsi muuta elantoa. 21-vuotiaana Casanova yritti uraa ammattimaisena kortinpelaajana. Kun hän oli tuhlannut säästönsä, hän alkoi soittaa viulua. Hän kierteli pitkin Venetsiaa yhdessä ystäviensä kanssa pitkin.
He huvittelivat katkomalla gondoleiden kiinnitysköysiä ja katselemalla, kuinka alukset lipuivat pois virran mukana.
Casanova oli 180-senttinen mies, jolla oli suuret, eloisat silmät ja virheetön, oliivinen iho. Vaikka hän suhtautui vapaamielisesti seksiin ja naissuhteisiin, hän ei ollut mikään kyynikko vaan tunteellinen mies, joka liikuttui usein kyyneleihin saakka.
Vaikka Casanovalla oli välillä perässään palkkamurhaajat, hänet koetettiin myrkyttää kahdesti ja hän sairasti kuppaa neljä kertaa, hänen kiinnostuksensa naisia kohtaan ei sammunut koko hänen elämänsä aikana.
Se tietenkin vetosi vastakkaiseen sukupuoleen. Casanova alkoi kierrellä jo nuorena Eurooppaa ja kulki kaikkialla Konstantinopolista Berliiniin. Jos hän kohtasi vaikeuksia, hän jatkoi matkaansa seuraavaan kaupunkiin. Pian huhut hänen hedonistisista seikkailuistaan kiersivät nopeammin kuin mies itse.
Casanova loi maineensa perustan jo 16-vuotiaana. Hän oli rakastunut ikätoveriinsa Angelaan, joka asui rikkaan kreivin luona Venetsiassa. Talossa asui myös kaksi sisarusta, 16-vuotias Nanetta ja hänen 15-vuotias sisarensa Martina.
Nuori Giacomo pyysi sisaruksia toimittamaan rakkauskirjeen Angelalle. Kun Angela ei vastannut Casanovan tunteisiin, sisarukset tarjoutuivat lohduttamaan nuorta rakkauden kolhimaa poikaa. He tyhjensivät yhdessä pari pulloa viiniä: tunnelma tiivistyi, ja Casanova päätyi sänkyyn kummankin tytön kanssa. Pimeässä Casanova ei pian tiennyt, kumman tytön kanssa kulloinkin rakasteli.
Mozart sävelsi oopperan viettelijä Don Juanista.
Don Juan, fiktiivinen Casanova
Oikea Casanova ei olisi välittänyt tulla sekoitetuksi kirjallisuuden Don Juaniin – vaikka hän on ehkä osallistunut hahmon luomiseen.
Ilmauksia ”donjuan” ja ”casanova” käytetään usein naistenmiehistä. Usein hahmot myös sekoitetaan keskenään, mistä Casanova ei olisi ollut mielissään.
Kunniastaan arka Don Juan on fiktiivinen hahmo, tunteeton naistenjahtaaja, joka pitää vastakkaista sukupuolta saaliina. Casanova puolestaan kirjoitti, että ”neljä viidesosaa nautinnostani aiheutuu naisen tekemisestä onnelliseksi”.
Don Juanin hahmo esiintyi ensimmäistä kertaa espanjalaisessa näytelmässä vuonna 1630, minkä jälkeen hänestä on tehty useita näytelmiä ja muita teoksia. Kuuluisin on Mozartin ooppera Don Giovanni vuodelta 1787. Libreton kirjoitti Lorenzo da Ponte, joka tunsi Casanovan.
Säilyneiden muistiinpanojen perusteella Casanova on jopa saattanut itse vaikuttaa tekstin sisältöön.
Seksiä nunnan kanssa
Sellainen oli Casanovan ensimmäinen seksikokemus, ainakin hänen vuosia myöhemmin julkaisemiensa yksityiskohtaisten muistelmien mukaan.
Toinen merkillinen episodi tapahtui, kun Casanova oli 28-vuotias. Hän oli aiemmin kihlautunut 14-vuotiaan tytön kanssa, joka eläisi luostarissa, kunnes täyttäisi 18.
Casanovan ja tyttö pitivät yhteyttä erään nunnan avulla. Lopulta nunnasta tuli Casanovan rakastajatar.
Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun nunna rikkoi siveyslupauksensa. Hän vei Casanovan toisen rakastajansa kesäasunnolle. Kun pari oli harrastanut seksiä, nunna kertoi, että talon omistaja oli katsellut heitä makuuhuoneen seinässä olevasta reiästä.
Muistelmissaan Casanova kirjoittaa ylpeästi, että heitä tarkkaillut mies oli tunnettu ranskalainen lähettiläs, monsieur Bernis, josta tuli myöhemmin kardinaali.
Kirjansa mukaan Casanovalla oli kaiken kaikkiaan 116 rakastajatarta 40 vuoden aikana. Valloitusten joukossa oli kaikenikäisiä ja kaikista yhteiskuntaluokista tulevia naisia.
Miehet eivät kiinnostaneet Casanovaa, ennen kuin hän tapasi Bellinon, nuoren kastraattilaulajan. Casanova kieltäytyi uskomasta, että kaunis laulaja oli kastroitu nuorukainen. Kun hän onnistui viettelemään tämän, kävikin ilmi, että hän oli oikeassa: Bellinon puvun alla oli nuori nainen. Pari rakastui ja alkoi suunnitella avioliittoa.
Nainen halusi syntyä mieheksi
Ajateltuaan asiaa tarkemmin Casanova piti avioliittoa teatterinäyttelijän kanssa kuitenkin mahdottomana. Noihin aikoihin näyttelijöitä ei arvostettu juuri prostituoituja enempää, joten mies päätti jatkaa matkaansa.
Vuodesta 1757 Casanovalla oli seitsemänvuotinen suhde keski-ikäisen, vauraan aatelisnaisen kanssa. Ranskalainen Madame d’Urfe huolehti taloudellisesti nuoresta rakastajastaan, joka puolestaan uskotteli eksentriselle rouvalle, että voisi toteuttaa hänen unelmansa: Madame d’Urfe halusi syntyä uudelleen miehenä.
Casanova suoritti vuoden verran salaperäisiä seremonioita valmistellessaan d’Urfen ”uudistumista”. Casanovan tarkoitus oli, että nainen tulisi raskaaksi ja synnyttäisi pojan, johon hänen sielunsa voisi siirtyä. Sillä tavoin hän ikään kuin syntyisi uudelleen miehenä.
Suureksi pettymyksekseen nainen ei tullut koskaan raskaaksi. Kun hän tajusi katkeran totuuden, hän raivostui Casanovalle ja tämä joutui pakenemaan Englantiin.
Casanova kihlasi 15 vuotta nuoremman italiattaren, Manon Ballettin. Hän poti muistelmissaan tunnontuskia siitä, että oli lyhentänyt naisen elämää uskottomuudellaan.
Inkvisitio jahtaama
Jopa inkvisitio, paavillinen tuomioistuin, joka on taistellut kerettiläisyyttä vastaan vuodesta 1231, etsintäkuulutti Casanovan.
Hänen lennokas seksielämänsä ei kuitenkaan herättänyt kirkon vihaa, vaan se, että hän levitti kiellettyjä kirjoja ja kannusti ihmisiä ajattelemaan omin päin sen sijaan että nämä olisivat vain sokeasti uskoneet paavin sääntöjä.
Vaikka Casanovalla oli välillä perässään palkkamurhaajat, hänet koetettiin myrkyttää kahdesti ja hän sairasti kuppaa neljä kertaa, hänen kiinnostuksensa naisia kohtaan ei sammunut koko hänen elämänsä aikana.
Hän haki jatkuvaa huomiota ympäristöstään ja etenkin rikkaiden aatelismiesten ihailua.
Levoton seikkailija kierteli kuin onnenonkija Euroopan hoveja. Elettiin melko rauhallisia aikoja, ja ruhtinailla oli runsaasti aikaa hurvitella. Charmikas ja maailmanmiehenä esiintynyt Casanova oli suosittua seuraa salongeissa.
Erään Ranskan-matkansa aikana Casanova vihittiin vapaamuurariksi. Siten hän pääsi mukaan kansainväliseen merkkihenkilöiden verkostoon, josta oli hänelle hyötyä hänen vauhdikkaassa elämässään.
Jotkut historioitsijat ovat väittäneet, että Casanova toimi järjestön salaisena kuriirina. Se selittäisi hänen monet matkansa ja sen, ettei häneltä koskaan puuttunut rahaa.
Casanova tapasi kierrellessään aikansa suuria persoonia. Hän vieraili muun muassa paavi Benedictus XIV:n kesähuvilalla ja tapasi myös filosofit Voltairen ja Rousseaun.
Tapasi kuninkaallisia
Kun Casanova vieraili Ranskan kuninkaan rakastajattaren, käytännössä koko Ranskaa johtavan Madame de Pompadourin luona Pariisissa, hän sai pestin kuninkaallisen sotilasakatemian arvontatoimiston johtajana.
Tehtävä sopi uhkapeleistä pitävälle italialaiselle mainiosti. Hän kehitteli idean kansallisesta arvonnasta ja koetti myydä sen muun muassa Englannille ja Venäjälle. Casanova tapasi esimerkiksi Venäjän Katariina Suuren, Britannian kuninkaan Yrjö III:n ja Preussin Fredrik Suuren.
Vapaa-ajattelijana ja vapaamuurarina ja pelurina Casanova ajautui usein vaikeuksiin viranomaisten kanssa. Hän joutui vankilaan monissa kaupungeissa, kuten Stuttgartissa, Pariisissa ja Barcelonassa.
Eniten kuuluisutta Casanova sai siitä, että hän onnistui ensimmäisenä maailmassa pakenemaan Venetsian Dogen palatsin lyijykammiosta.
Kaksintaistelu
Yksitoista vuotta myöhemmin Casanova joutui jälleen hankaluuksiin, kun eräs puolalainen kreivi huomasi, että hänen kosiskelemansa nainen oli aloittanut suhteen Casanovan kanssa. Vihainen kreivi haastoi venetsialaisen hurmurin kaksintaisteluun.
Casanova piti suurena kunniana sitä, että aatelismies halusi taistella hänen kanssaan. Kaksikko kohtasi sumuisena aamuna maaliskuussa 1766 Varsovan ulkopuolella. He marssivat muutaman askelen poispäin toisistaan ja paljastivat rintansa osoittaakseen, etteivät käyttäneet suojuksia.
Laukaukset kajahtivat samanaikaisesti. Casanova loukkaantui käteen, ja hän itse osui kreiviä rintaan. Molemmat miehet jäivät henkiin, mutta Casanova karkotettiin maasta, sillä kaksintaistelut olivat kiellettyjä Puolassa.
Myöhemmin Casanova osallistui vielä kahteen kaksintaisteluun. Hän kertoi mielellään dramaattisista kokemuksistaan ja tuli tunnetuksi taitavana tarinankertojana.
Hän puhui sujuvasti kuutta kieltä ja oli kaiken kukkuraksi hyvä ratsastaja, miekkailija ja tanssija, joten hän pystyi liikkumaan sujuvasti seurapiireissä. Casanova piti itseään ”vapaana miehenä, maailmankansalaisena”.
Inkvisition vakooja
Casanova oli myös onnenonkija, joka teki kaikkensa, jotta voisi jatkaa juhlavaa arkeaan.
Vaikka inkvisitio oli ollut hänen kannoillaan vuosikausia, hän ryhtyi itse katolisen tuomioistuimen vakoojaksi.
Se, että kirkon moraalikäsityksiä auliisti rikkova mies paljasti kaltaisiaan, oli tietysti tekopyhää mutta ei tuntunut haittaavan häntä eikä hänen työnantajaansa.
Lopulta ikä nujersi hurmurin. Casanova ei jaksanut enää kiivasta vauhtiaan, jota oli pitänyt yllä vuosikymmeniä.
Viimeiset vuotensa hän vietti Duxin linnassa Böömissä. Virallisesti hänet oli palkattu kreivin kirjastonhoitajaksi, mutta käytännössä mies toimi eräänlaisena hovinarrina.
Markiisi de Saden tunnetuimpiin teoksiin lukeutuva Justine ilmestyi 1791.
Markiisi de Sade rikkoi tabuja
Toinen kiistanalainen kuuluisuus Casanovan ajoilta oli ranskalainen markiisi de Sade, joka oli menettää päänsä giljotiinissa.
Suunnilleen samoihin aikoihin kuin Giacomo Casanova seikkaili Euroopassa markiisi de Sade (1740–1814) tuli tunnetuksi irstaasta elämästään. Ranskalainen kirjailija kuului ylhäiseen aatelissukuun, jolla oli vahvat siteet kuningashuoneeseen.
Hänen oma elämänsä oli kuitenkin vähintäänkin skandaalinkäryinen. Casanovan tapaan de Sade istui useita kertoja vankilassa, muun muassa varkaudesta, murhayrityksestä ja seksuaalisesta kevytkenkäisyydestä.
Casanova ja de Sade elivät samaan aikaan ja liikkuivat samoissa paikoissa, mutta heidän kohtaamisestaan ei ole mitään todisteita. Markiisi de Sade antoi nimen sadismille eli seksuaaliselle taipumukselle, jossa ihminen saa nautintoa kumppaninsa kiduttamisesta ja nöyryyttämisestä.
Hänen tunnetuimmat kirjansa ovat Sodoman 120 päivää ja Justine. Niiden tapahtumat sijoittuvat usein syrjäisiin linnoihin ja ovat täynnä groteskia
kidutusta ja sadismia.
Ranskan vallankumouksen aikana hän julkaisi poliittisia kirjoituksia ja vältti vain niukasti giljotiinin. Viimeiset 13 vuottaan hän vietti hullujenhuoneessa Pariisin ulkopuolella.
Kirjoitti tieteisromaanin
Casanova omistautui myös kirjoittamiselle. Hän julkaisi yhteensä yli 25 kirjaa, muun muassa tieteisromaanin. Muistelmansa hän kirjoitti ranskaksi.
Hän antoi niiden nimeksi Histoire de ma Vie (”Elämäni tarina”) mutta ei aikonutkaan julkaista niitä, pikemminkin päinvastoin. Casanova pyysi, että ne poltettaisiin hänen kuolemansa jälkeen.
Giacomo Casanova kuoli kesäisenä päivänä vuonna 1798, 73-vuotiaana –
yksinäisenä, masentuneena ja unohdettuna.
Hänen muistelmansa julkaistiin yli 20 vuotta myöhemmin vahvasti sensuroituina. Kokonaisuudessaan ne julkaistiin vasta 1960-luvulla.
Vanhan Casanovan kaikkia kertomuksia ei kannata uskoa. Tutkijat ovat löytäneet lukuisia virheitä hänen teksteistään.
Hän muun muassa kirjoittaa olleensa sängyssä kuuluisan pankkiirin tyttären kanssa Amsterdamissa. Tiettävästi pankkiirilla oli kuitenkin vain poika. Monet Casanovan yksityiskohtaisista huomioista rakentunevat kuitenkin oikeasti todellisille tapahtumille.
Casanovan muisto elää yhä, yli kaksisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Hänen nimensä on synonyymi suurille viettelijöille, ja häntä on kuvattu niin kirjoissa kuin elokuvissakin – sopiva loppu miehelle, joka rakasti huomiota.