Saksalainen säveltäjä Ludwig van Beethoven kuoli myrskyisenä maaliskuun maanantaina vuonna 1827 pitkän sairastelun jälkeen. Hän oli ollut vuoteenomana jo kuukausia ja kärsinyt keltataudista, ripulista, turvotuksesta ja hengitysvaikeuksista.
Kun ystävät kävivät läpi säveltäjäneron jäämistöä, he löysivät asiakirjan, jonka Beethoven oli kirjoittanut noin 25 vuotta aiemmin. Veljilleen osoittamassaan, kirjeen muotoon laatimassaan ”Heiligenstadtin testamentissa” säveltäjä pyysi, että hänen kuolemansa jälkeen veljet toisivat julki tietoa hänen kuuroudestaan, joka oli aiheuttanut hänelle valtavaa kärsimystä ja pakottanut hänet ”elämään maanpakolaisena”.
Lähes kaksi vuosisataa myöhemmin saksalaisen Max Planckin Evoluutioantropologian instituutin tutkijaryhmä ryhtyi toteuttamaan Beethovenin toivetta tavalla, josta säveltäjä ei olisi osannut edes haaveilla – analysoimalla hänen hiuksistaan saatua dna:ta.
”Keskeinen tavoitteemme oli valaista Beethovenin terveysongelmia. Näihin tunnetusti kuuluu myös etenevä kuulon heikkeneminen, joka alkoi hänen lähestyessään kolmeakymmentä ikävuotta ja johti lopulta vuoteen 1818 mennessä hänen kuuroutumiseensa”, Max Planckin instituutin biokemisti Johannes Krause kertoo uudesta, mullistavasta tutkimuksesta.