Saksalainen säveltäjä Ludwig van Beethoven kuoli myrskyisenä maaliskuun maanantaina vuonna 1827 pitkän sairastelun jälkeen. Hän oli ollut vuoteenomana jo kuukausia ja kärsinyt keltataudista, ripulista, turvotuksesta ja hengitysvaikeuksista.
Kun ystävät kävivät läpi säveltäjäneron jäämistöä, he löysivät asiakirjan, jonka Beethoven oli kirjoittanut noin 25 vuotta aiemmin. Veljilleen osoittamassaan, kirjeen muotoon laatimassaan ”Heiligenstadtin testamentissa” säveltäjä pyysi, että hänen kuolemansa jälkeen veljet toisivat julki tietoa hänen kuuroudestaan, joka oli aiheuttanut hänelle valtavaa kärsimystä ja pakottanut hänet ”elämään maanpakolaisena”.
Lähes kaksi vuosisataa myöhemmin saksalaisen Max Planckin Evoluutioantropologian instituutin tutkijaryhmä ryhtyi toteuttamaan Beethovenin toivetta tavalla, josta säveltäjä ei olisi osannut edes haaveilla – analysoimalla hänen hiuksistaan saatua dna:ta.
”Keskeinen tavoitteemme oli valaista Beethovenin terveysongelmia. Näihin tunnetusti kuuluu myös etenevä kuulon heikkeneminen, joka alkoi hänen lähestyessään kolmeakymmentä ikävuotta ja johti lopulta vuoteen 1818 mennessä hänen kuuroutumiseensa”, Max Planckin instituutin biokemisti Johannes Krause kertoo uudesta, mullistavasta tutkimuksesta.
Tämä ”Stumpffin kiehkurana” tunnettu hiustukko oli yksi viidestä, jotka tutkijat pystyivät osoittamaan kuuluneen Beethovenille.
Säveltäjä kärsi maksavaivoista
Tutkimus on kattavin Beethovenin dna:sta tähän mennessä tehty analyysi, ja sen tulokset viittaavat siihen, että säveltäjällä oli erityisen korkea maksasairauksien riski – hän kärsi perinnöllisestä hemokromatoosista, jossa elimistöön kertyy normaalia enemmän rautaa, muun muassa maksaan.
Beethovenin tiedetään käyttäneen runsaasti alkoholia, mikä on saattanut pahentaa oireita ja kuormittaa maksaa entisestään. Hänen kuolemakseen koitui kuitenkin lopulta todennäköisesti hepatiitti B. Tutkijat löysivät analyysissään jälkiä maksatulehdusta aiheuttavasta viruksesta ja päättelivät, että Beethoven oli saanut tartunnan viimeisinä elinkuukausinaan.
Kaikki nämä tekijät ovat todennäköisesti yhdessä johtaneet maksan toiminnan pettämiseen ja edelleen Beethovenin kuolemaan vain 56 vuoden iässä.
Hiuskiehkuroista erotettiin laboratoriossa pienen pieniä näytteitä analysoitavaksi.
Kaikki halusivat Beethovenin kiehkuran
Beethoven oli kansainvälisesti tunnettu säveltäjä jo elinaikanaan, ja ystävät ja ihailijat halusivat mielellään kiehkuran hänen hiuksistaan. Säveltäjä saattoi lähettää hiuksiaan etenkin tietyille ihailijoille, ja hänen kuoltuaan vuonna 1827 monet pitivät kiehkurat tallessa muistona suuresta taiteilijasta.
Tutkijoilla olikin aineistonaan kahdeksan nykypäivään asti säilynyttä Beethovenin hiuskiehkuraa. Ensimmäinen yllätys tuli kuitenkin pian vastaan – kolmen kiehkuran dna-profiili ei nimittäin vastannut viittä muuta eivätkä ne täten olleet Beethovenilta peräisin alun perinkään.
Yhtä kyseisistä ”valekiehkuroista” oli tutkittu jo vuonna 2007, jolloin tutkijat päättelivät säveltäjän kuolleen lyijymyrkytykseen. Teoria voitiin nyt kumota, ja uusien, tarkempien dna-tutkimusten perusteelle Max Planckin instituutin tutkijat totesivat, että kiehkura oli todennäköisesti peräisin juutalaiselta naiselta. Ei kuitenkaan tiedetä, miten sitä on aikoinaan päädytty olettamaan Beethovenin hiuksiksi.
Vaikka uusista tutkimuksista saatiin runsaasti uutta tietoa säveltäjän terveydentilasta hänen elämänsä viimeisinä aikoina, ne eivät kuitenkaan valottaneet syitä siihen, miksi Beethoven menetti vähitellen kuulonsa.
”Rehellisesti sanottuna meidän on minusta vain oltava kiitollisia kaikesta, mitä olemme saaneet selville”, tutkijaryhmän johtaja Tristan Begg toteaa.
Tutkimukset paljastivat myös erään täysin odottamattoman yllätyksen – kävi nimittäin ilmi, että Beethovenin suvussa oli ollut avioliiton ulkopuolinen lapsi. Kun hiusnäytteiden Y-kromosomeja verrattiin Beethovenin myöhempien sukulaisten Y-kromosomeihin, tutkijat saattoivat päätellä, että joitain sukupolvia ennen Beethovenin syntymävuotta 1770 naispuolinen sukulainen hänen isänsä puolelta oli saanut avioliiton ulkopuolisen lapsen.