Jo muinaiset kreikkalaiset pelkäsivät eläviä kuolleita ja hautasivat joskus vainajat painavan kiven alle, jotta nämä eivät voisi nousta haudastaan. Nykyaikaisten zombien juuret juontuvat kuitenkin Haitin voodoouskonnosta.
Haitilaisessa perinteessä zombit ovat ruumiita, jotka voodoopapit ovat herättäneet taas henkiin. Nämä elävät kuolleet ovat orjia, jotka palvelevat tahdottomasti käskijäänsä.
Yhdysvaltojen miehittäessä Haitia vuosina 1915–34 länsimainen media uutisoi ajoittain Haitin elävistä kuolleista, ja pian zombit löysivät tiensä kirjoihin, näytelmiin ja elokuviin. Populaarikulttuuriin ihmissyöjäzombit murtautuivat kuitenkin vasta vuonna 1968 George A. Romeron elokuvassa Night of the Living Dead eli Elävien kuolleiden yö, jossa joukko ihmisiä taistelee zombeja vastaan autiossa talossa.
VIDEO: Katso Elävien kuolleiden yön traileri
Elokuva teki zombeista suosittuja
Elokuvassa ei käytetä elävistä kuolleista sanaa ”zombi” vaan ”ghoul”, mutta elokuvakriitikot viittasivat puoliksi mädäntyneisiin ihmissyöjähirviöihin ”zombeina” ja nimitys juurtui käyttöön. Elävien kuolleiden yö synnytti kokonaisen zombi-elokuvien genren, jossa zombi-sanaa viljeltiin ahkerasti – kuten Elävien kuolleiden yön jatko-osassa Dawn of the Dead (”Kuolleiden aamunkoitto”) vuodelta 1978.
Nykyään zombit ovat juurtuneet populaarikulttuuriimme niin tiukasti, että Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskus CDC julkaisi vuonna 2011 kansalaisille toimintaohjeet, joissa se käytti zombien hyökkäystä esimerkkinä hätätilanteesta.
