Vuonna 1598 englantilaiset veljekset Anthony ja Robert Shirley matkustivat Persiaan solmiakseen kauppasuhteita maiden välille ja kouluttaakseen šaahi Abbas I:n armeijaa nousemaan kapinaan Ottomaanien valtakuntaa vastaan.
Muun muassa Shirleyn veljesten luomien yhteyksien myötä eksoottisesta Lähi-idästä tuli suurta muotia Länsi-Euroopassa.
1600-luku
Veljesten palattua Englantiin heidän korkeakorkoiset persialaiset ratsastussaappaansa synnyttivät Euroopassa aivan uuden kenkämuodin.
Korolliset saappaat pysyivät tukevasti jalustimissa, minkä lisäksi ne auttoivat pitämään aatelismiesten hienot vaatteet puhtaina heidän kävellessään saastaisilla kaduilla.
1600-luku: Persialaissoturien korot tulivat muotiin Länsi-Euroopassa.
Ylhäiset naiset olivat jo 1400-luvulla käyttäneet korokepohjakenkiä. Kun alemmatkin yhteiskuntaluokat alkoivat käyttää korokepohjia, ylhäisönaiset halusivat erottautua rahvaasta kasvattamalla korokepohjiaan entisestään.
Vähitellen kengistä tuli niin korkeita, että niillä oli lähes mahdotonta kävellä. Muotitietoiset naiset ottivatkin käytännölliset korkokengät ilolla vastaan.
Korkojen taru
Jo kreikkalaiset, roomalaiset ja etruskit käyttivät korokepohjakenkiä, joissa oli puusta tai korkista tehty korko. Antiikin Kreikan näytelmissä hahmojen yhteiskunnallinen asema osoitettiin erikorkuisilla koroilla, ja Roomassa korkeat korot olivat prostituoitujen tunnusmerkki.
1400-luvulla muotia olivat niin korkeat korokepohjat, että naiset joutuivat tukeutumaan keppiin tai palvelijaan.
Kun tavallinenkin kansa innostui korkokengistä, historia alkoi jälleen toistaa itseään ja yläluokkien kengänkorot alkoivat muuttua yhä korkeammiksi.
1700-luku
Korkokengät hovissa
Korkeat korot symboloivat paitsi korkeaa yhteiskunnallista asemaa myös valtaa. Aurinkokuningas Ludvig XIV määräsi 1670-luvulla, että Ranskassa vain hoviin kuuluvat aateliset saivat käyttää kenkiä, joissa oli punaiset korot.
Punaiset korot levisivät kaikkialle Eurooppaan. Miesten korkokengät olivat jämäköitä ja neliskanttisia, kun taas naisten kengät olivat sirompia ja niissä oli korkeammat korot.
Ludvig XIV:n käskystä vain aateli sai käyttää punaisia korkoja.
Valistuksen ajan luonnon ihannoimisen myötä korkokenkiä alettiin pitää yhä enemmän vain naisellisen irrationaalisuuden ilmentymänä.
1730-luvulta lähtien miehet lakkasivat käyttämästä korkokenkiä, ja vallankumouksen aikana korot edustivat laiskaa aristokraattista elämäntapaa.
Käsitystä vahvisti kuningatar Marie-Antoinette, joka nousi vuonna 1793 mestauslavalle korkokengissä.
1800-luku
Miehisiä miehiä ja syntisiä naisia
1800-luvulla yhdysvaltalaiset karjapaimenetkin ryhtyivät käyttämään korollisia saappaita, sillä ne pysyivät tukevasti satulan jalustimessa.
1800-luvun puolivälin jälkeen Länsi-Euroopan suurkaupunkeihin alkoi syntyä suuria tavarataloja, joissa myytiin monenlaisia teollisesti sarjatuotantona valmistettuja kulutustuotteita – myös kenkiä.
Yhdysvaltain karjapaimenet käyttivät korollisia saappaita.
Samoihin aikoihin korkeat korot saivat aivan uuden eroottisen merkityksen, kun ainoastaan korkokenkiin pukeutuneita alastomia naisia esittävät eroottiset valokuvat alkoivat saavuttaa suosiota.
1950-luku
Sodat vaikuttivat kengänkorkoihin
Korkeiden korkojen ja seksuaalisuuden yhteys jäi pysyväksi. 1900-luvun alkupuolella ensimmäinen maailmansota ja espanjantauti surmasivat naimaikäisiä miehiä Euroopassa, ja kilpailu kelvollisista aviomiehistä kiihtyi.
Samoihin aikoihin kenkien korot muuttuivat korkeammiksi ja muoti paljastavammaksi.
Pin-up-muoti levisi myös arkikäyttöön.
1940-luvulla miehet lähtivät jälleen sotaan ja naiset joutuivat töihin tehtaisiin ja pelloille.
Samalla kenkien korot muuttuivat kotirintamalla käytännön syistä matalammiksi.
Rintamalla korkeat korot olivat yhä kurssissaan miesten huokaillessa korkokenkiin sonnustautuneiden pin-up-tyttöjen perään.
Sodan loputtua ja miesten palattua kotiin pin-up-muoti levisi, ja naiset ryhtyivät käyttämään korsetteja, kellohameita ja korkeakorkoisia kenkiä.
Elintaso alkoi nousta, ja keskiluokkaiset perheet muuttivat suurkaupunkien ympärille kasvaneisiin lähiöihin.
Sodanjälkeisen ajan ihannenainen oli tehokas kotirouva, jossa käytännöllisyys ja äidillisyys yhdistyi eroottisuuteen ja joka hoiti kotityöt huoliteltuna ja korkeakorkoisissa kengissä sipsuttaen.
Terävät piikkikorot tulivat muotiin 1950-luvun alussa. Silloin tuli teknisesti mahdolliseksi valmistaa teräsvahvisteisia korkoja, jotka olivat sekä ohuita että riittävän vahvoja kannattamaan aikuisen naisen painon.
1960-luku
Miehet korkokengissä
1960-luvulla miehet innostuivat pitkän tauon jälkeen korkokengistä. Yksi syy miesten korkokenkävillitykseen oli englantilainen The Beatles -yhtye, jonka jäsenet käyttivät korkeakorkoisia kenkiä.
Vuoden 1968 seksuaalisen vallankumouksen ja unisex-muodin vanavedessä miesten suosioon nousivat tukevat korkeakorkoiset saappaat.
Myös monet 1970-luvun glamrock-tähdet käyttivät liioitellun korkeakorkoisia korokepohjasaappaita.
1980-luvun menestyvät uranaiset pukeutuivat leveillä olkatoppauksilla varustettuihin jakkupukuihin ja korkeisiin piikkikorkoavokkaisiin.
1990- ja 2000-luvuilla korkeat korot symboloivat yhä edelleenkin seksiä ja valtaa.
Sinkkuelämää-sarjan kaltaiset televisio-ohjelmat sinetöivät korkokenkien aseman nykyaikaisen, itsenäisen ja vahvan naisen tunnusmerkkinä – kenkätehtailijoiden suureksi riemuksi.