Joyce, Ulysses, liekkejä

Vihattu mestariteos

”Kaoottinen, epäkristillinen ja täysin moraaliton” kuului tuomio, kun James Joycen ”Ulysses” eli ”Odysseus” ilmestyi sata vuotta sitten. Teosta poltettiin kirjarovioilla, mutta nykyään sitä pidetään yhtenä kirjallisuuden merkkiteoksista.

”Kaoottinen, epäkristillinen ja täysin moraaliton” kuului tuomio, kun James Joycen ”Ulysses” eli ”Odysseus” ilmestyi sata vuotta sitten. Teosta poltettiin kirjarovioilla, mutta nykyään sitä pidetään yhtenä kirjallisuuden merkkiteoksista.

IanDagnall Computing/Imageselect & The Little Museum of Dublin

Barnet Braverman seisoi laiturilla Windsorin kaupungissa Kanadan Ontariossa. Hän veti syvään henkeä ja suuntasi La Salle -lautalle matkustaakseen läheiseen Detroitiin Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli mainostoimisto Curtis Companyn copywriterinä.

Braverman oli matkustanut lautalla satoja kertoja, mutta tänä toukokuun päivänä 1922 häntä hermostutti. Hän oli nimittäin piilottanut housuihinsa aikansa kohutuimman kirjan – James Joycen Ulysses-romaanin, joka oli muutamaa kuukautta aiemmin julkaistu Pariisissa suuren kohun saattelemana.

”Moraaliton ja turmeleva.” Muun muassa näillä sanoilla Yhdysvaltain oikeuslaitos perusteli ”Ulysseksen” kieltämistä Yhdysvalloissa.

Romaania on luonnehdittu niin ”1900-luvun tärkeimmäksi kirjalliseksi teokseksi” kuin ”moraalittomaksi ja turmelevaksikin”. Ulysses on täynnä erotiikkaa, kirosanoja, anarkiaa ja vaikeatajuista kerrontaa, ja monet pelkäsivät sen myrkyttävän lukijoiden mielen ja rohkaisevan moraalittomuuksiin. Niinpä Yhdysvaltojen viranomaiset kielsivät kirjan julkaisemisen ja levittämisen maassa.

Sosialistina Braverman vastusti Yhdysvaltojen vanhoillista politiikkaa, ja kun romaanin pariisilainen kustantaja oli muutamaa viikkoa aiemmin kysynyt häneltä, suostuisiko hän salakuljettamaan romaanin Yhdysvaltoihin, hän ei epäröinyt suostua.

Suunnitelma oli yksinkertainen: Braverman vastaanottaisi lastin romaaneja Pariisista, säilyttäisi niitä tyhjässä asunnossa Windsorissa ja salakuljettaisi ne yksi kerrallaan Detroitiin.

Ensimmäinen Ulysses saapui Yhdysvaltoihin, kun Braverman 10 minuutin matkan jälkeen nousi lautalta maihin Detroitissa. Hänen huojennuksekseen rajavartijat päästivät hänet maihin ilman ruumiintarkastusta. Bravermanin piti kuitenkin tehdä sama uudelleen seuraavana päivänä – ja sitä seuraavana päivänä – kunnes kaikki Pariisista lähetetyt Ulysses-romaanit oli salakuljetettu Yhdysvaltoihin.

lautta, salakuljetus, la salle

Windsorin ja Detroitin välillä liikennöivällä La Salle -lautalla kulki päivittäin jopa 2 000 matkustajaa.

© Windsor Public Library

Ulysses rikkoi romaanikirjallisuuden rajat

Ennen Ulyssesta mikään ei ollut viitannut siihen, että James Joyce kirjoittaisi yhden maailmankirjallisuuden kuuluisimmista romaaneista. Hän syntyi köyhään irlantilaisperheeseen Dublinissa vuonna 1882. Äiti kuoli James-pojan ollessa vielä lapsi, ja tasaisesti paheneva alkoholiongelma nieli isän niukat tulot.

Nuori James pakeni elämänsä ankeutta antiikin kreikkalaisen Homeroksen Odysseiaan, joka kertoo sankari Odysseuksen vaiheista tämän kymmenen vuotta kestäneellä kotimatkalla Troijan sodasta. Kirja oli kiehtonut häntä siitä asti, kun hän oli lukenut sen lapsille tarkoitetun version jesuiittojen sisäoppilaitoksessa, jossa hän kävi koulua 6–9-vuotiaana.

Vuonna 1904 Joyce tutustui palvelijatar Nora Barnacleen, ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin pariskunta pakeni Dublinista Joycen asuintoverin uhattua häntä aseella. Vuonna 1905 pari asettui Triesten satamakaupunkiin Italiaan, jossa Joyce ansaitsi elantonsa englanninopettajana, ja heille syntyi kaksi lasta.

Adventures of Ulysses, Odysseia, lastenkirja

James Joyce luki lapsena yhä uudelleen Odysseian lapsille tarkoitetun version – englanniksi The Adventures of Ulysses.

© British Library & Shutterstock

Joyce halusi palavasti kirjailijaksi, ja vuonna 1915 hän päätti kirjoittaa uuden tulkinnan lapsuutensa rakkaasta kreikkalaisklassikosta. Hän antoi teokselle nimen Ulysses, joksi Odysseusta kutsutaan roomalaisessa mytologiassa. Tarinan piti alkuun olla vain lyhyt novelli, mutta aihe laajeni nopeasti kirjoitustyön alettua. Lopulta Joycella oli oman kertomansa mukaan matkalaukun täydeltä muistiinpanoja ja luonnoksia.

Valmistuttuaan Ulysses rikkoi romaanin perinteiset rajat ja konventiot. Tarina perustuu löyhästi Odysseiaan, mutta sen tapahtumat sijoittuvat Dubliniin 16. kesäkuuta 1904 eli päivään, jolloin Joycen ja Barnaclen ensimmäiset treffit olivat. Romaanin päähenkilö on antisankari Leopold Bloom, juutalainen mainosten myyjä, joka kärsii impotenssista ja vaeltaa Dublinin kaduilla pohtien elämää ja kuolemaa.

James Joycen vaimo, lapset, Lucia Joyce, Giorgio Joyce

James Joycen vaimo Nora Barnacle oli miehensä muusa. Pariskunnalla oli kaksi lasta.

© MARKA/Imageselect

Ulysses mursi romaanin lajityypin rajat. Romaanin 18 lukua on kirjoitettu eri tyyleillä, ja ne sisältävät runsaasti katkonaista tajunnanvirtaa, joka kuvaa etenkin Leopold Bloomin mielenmaisemaa. Joyce viittasi kintaalla kielen rakenteille, sillä hän halusi kirjoittaa kieltä, joka kuvastaisi mahdollisimman tarkasti ihmisen ajatusten virtaa.

Ulysses sisältää myös runsaasti viittauksia kirjallisuuteen, taiteeseen, politiikkaan, uskontoon, filosofiaan ja tieteeseen. Teoksen tyyli ei kuitenkaan ollut ainoa asia, joka sai lukijoiden posket punoittamaan. Kirja vilisee kirosanoja ja muun muassa yksityiskohtaisia itsetyydytyksen ja yhdynnän kuvauksia.

Ulysses on myös ensimmäinen kirjallinen teos, jossa kuvataan seikkaperäisesti wc-käyntiä.

James Joyce, silmälappu, kuppa, sokeus

Joyce poti piinallisia silmävaivoja ja käytti niiden vuoksi vuosien ajan silmälappua.

© Bridgeman Images

Syfilis sokeutti James Joycen

Kiistelty kirjailija poti koko elämänsä ajan mahdollisesti syfiliksen aiheuttamia silmävaivoja, jotka veivät häneltä lopulta näön.

James Joyce kärsi koko aikuisikänsä ajan vakavista silmävaivoista, jotka sokeuttivat lopulta hänen toisen silmänsä kokonaan ja toisen 90-prosenttisesti.

”Ansaitsen tämän rangaistukseksi paheistani”, Joyce totesi silmävaivoistaan vuonna 1931. Asiantuntijat uskovat Joycen viitanneen siihen, että hänellä oli kuppa. Joyce sai sukupuoliteitse leviävän kupan luultavasti käytettyään prostituoidun palveluksia vuonna 1904, ja tauti levisi hänen silmiinsä hänen kirjoittaessaan Ulyssesta.

Joyce kokeili monia eri hoitoja, kuten kokaiinia sisältäviä silmätippoja, silmäluomien sähköhoitoa sekä verta imeviä iilimatoja silmien ympärillä. Eräs lääkäri jopa poisti kirjailijalta 14 hammasta, koska hän uskoi bakteerien voivan levitä hoitamattomista hampaista silmiin. Hoidot eivät kuitenkaan auttaneet, ja näkönsä heikentyessä Joyce turvautui entistä enemmän pulloon ja vaipui masennukseen.

Hän kuoli vain 58-vuotiaana mahahaavaleikkauksen komplikaatioihin Sveitsissä 13. tammikuuta 1941 köyhänä, epätoivoisena ja lähes sokeana.

Ulyssesta rakastettiin ja vihattiin

Kirjoitettuaan Ulyssesta kolme vuotta lähes yötä päivää Joyce oli lopulta valmis jakamaan romaaninsa muun maailman kanssa vuonna 1918.

Romaani oli vasta puolivalmis, mutta kirjailija tarvitsi rahaa, koska hän eli perheineen köyhyysrajalla. Hänen tulonsa koostuivat tuolloin lähes yksinomaan hänen kirjoittajanlahjoihinsa uskovien tukijoiden lahjoituksista.

Lukemattomien kustantajien torjuttua Joycen tuotoksen, jota ne pitivät sekä loukkaavana että käsittämättömänä, tämä sai tarjouksen Chicagossa toimivalta The Little Review -kirjallisuuslehdeltä, joka julkaisi uuden romaanin luku kerrallaan vuosina 1918–1921.

Ulysseksen omalaatuinen tyyli ja kohutut kohdat jakoivat lukijakunnan kahtia. Osa lukijoista piti Joycea nerona, joka oli ylittänyt kirjallisuuden perinteiset raja-aidat, osa taas piti häntä lahjattomana ja kieroutuneena huijarina.

”Kirjallista bolševismia. Kaoottinen, epäkristillinen ja täysin moraaliton.” The Quarterly Review -lehti ”Ulysses”-romaanista

Romaani jakoi myös kriitikot. Esimerkiksi The New Republic -lehden kriitikko Edmund Wilson luonnehti Ulyssesta ”koomiseksi mestariteokseksi”. Muut olivat vähemmän myönteisiä. ”Kirjallista bolsevismia. Kaoottinen, epäkristillinen ja täysin moraaliton”, kuului konservatiivisen The Quarterly Review -lehden tuomio, kun taas marxilainen Karl Radek kuvaili romaania ”matoja kuhisevaksi sontaläjäksi”.

Kirjoittajakollegatkaan eivät olleet yksimielisiä romaanin ansioista. Runoilija T. S. Eliot piti Ulyssesta 1900-luvun merkittävimpänä kirjallisena teoksena, kun taas kirjailija Virginia Woolf kutsui Joycea ”finnejään näplääväksi epävarmaksi opiskelijaksi”, ja toinen kohukirjailija D. H. Lawrence kuvaili romaania ”karkeaksi ja mädäksi lihapadaksi”.

Ulysses, aikakauslehti, the little review

Ulysseksen ensimmäinen luku julkaistiin The Little Review -lehdessä maaliskuussa 1918.

© Granger Historical Picture Archive/Alamy & Shutterstock

Postilaitos tuomitsi romaanin

Yhdysvaltojen ns. Comstock-lakien mukaan maan postilaitoksella oli oikeus takavarikoida ja tuhota ”moraalittomat julkaisut”. Kun muuan postityöntekijä tutki The Little Review -lehden lokakuun numeroa loukkaavan sisällön varalta, hän törmäsi Ulysseksen lukuun, jossa Leopold Bloom masturboi nähdessään nuoren naisen rannalla.

Ulysseksen kirjoittanut hullu pitäisi laittaa näytteille lasipurkissa”, työntekijän väitetään puuskahtaneen tehdessään The Little Review'stä ilmoitusta postin lakiosaston johtajalle William H. Lamarille.

Lamar oli samaa mieltä ja kuvaili kyseistä katkelmaa ”radikaaliksi” ja ”pornografiseksi”. Sitten hän määräsi postin 300 000 postin työntekijää takavarikoimaan ja tuhoamaan kaikki The Little Review’n kyseisen numeron kopiot.

Helmikuussa 1921 The Little Review tuomittiin newyorkilaisessa tuomioistuimessa ”säädyttömän sisällön” julkaisemisesta. Tuomio merkitsi sitä, että Ulyssesta ei voitu julkaista Yhdysvalloissa.

comstock, lait, New York Society for the Suppression of Vice

”New York Society for the Suppression of Vice” -yhdistys varjeli yhdysvaltalaisten moraalia. Sen perusti Anthony Comstock, joka sai myös ajettua läpi niin sanotut Comstock-lait. Ne kielsivät monien ”siveettömien” asioiden, kuten ehkäisyvälineiden ja seksuaalisten tekojen kuvausten, lähettämisen postitse.

© Granger Historical Picture Archive & Shutterstock

Joyce asui tuolloin Pariisissa, ja hän löysi vapaamielisemmästä Ranskasta pian kustantajan, joka suostui julkaisemaan hänen parjatun teoksensa.

Ulysses valmistui viimein 2. helmikuuta 1922 seitsemän vuoden kirjoitusurakan jälkeen. Romaanin kysyntä oli suurta, mutta Yhdysvaltoihin sillä ei ollut asiaa ja pian myös Britannian valtionsyyttäjä kutsui Ulyssesta ”saastaiseksi kirjaksi” ja kielsi sen koko maassa.

James Joyce, köyhyys, menestys

Joyce sai nauttia menestyksestä viimeisinä elinvuosinaan, mutta suurimman osan elämästään hän eli köyhyydessä.

© Shutterstock

Tuhansia kopioita päätyi silti yhdysvaltalaisten ja brittiläisten lukijoiden käsiin – pitkälti Barnet Bravermanin kaltaisten salakuljettajien ansiosta. Kysynnän kasvaessa Joycen ranskalaiset kustantajat keksivät yhä uusia keinoja salakuljettaa romaania sen kieltäneisiin maihin.

Yksi tavallisimmista keinoista oli irrottaa kirjojen sivut Ranskassa, piilottaa ne sanomalehtien sisään ja kuljettaa ne Yhdysvaltoihin ja Britanniaan, missä ne nidottiin taas yhteen ja myytiin eniten tarjoaville.

Salakuljetus ei kuitenkaan aina sujunut toivotulla tavalla, ja pelkästään syksyllä 1922 Yhdysvaltojen postilaitos takavarikoi 500 Ulysseksen kopiota, jotka poltettiin myöhemmin.

Nero, jolla on saastainen mielikuvitus

Yhdysvalloissa Joycen mestariteoksen kielto kumottiin oikeustaistelun seurauksena vuonna 1933. Oikeus totesi, ettei romaani ollut ”rivo” ja se voitiin siten julkaista Yhdysvalloissa.

Kolme vuotta myöhemmin teos sallittiin taas myös Britanniassa.

Bloomsday, Dublin, juhla, Ulysses

Joka vuosi 16. kesäkuuta Dublinissa vietetään ”Bloomsday”-päivää, johon Ulysseksen tapahtumat sijoittuvat. Päivä on nimetty romaanin päähenkilön Leopold Bloomin mukaan.

© Niall Carson/PA Images/Ritzau Scanpix

Nykyään Ulysses, jota on pidetty muun muassa omintakeisen kielensä vuoksi ”mahdottomana kääntää”, on käännetty yli 20 kielelle ja sitä on myyty miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. Romaania pidetään yhtenä kirjallisuudenhistorian merkkiteoksista, joka raivasi tietä aiempaa taiteellisemmalle ja kokeellisemmalle tyylille.

Ulyssesta arvostetaan erityisesti ihmisten ajatusten ja tunteiden virran realistisesta kuvauksesta, mutta monet pitävät sitä erittäin vaikeatajuisena.

Joycen Nora-vaimo kahlasi silti uskollisesti läpi koko 732-sivuisen teoksen saatuaan sen kappaleen nro 1 000 lahjaksi mieheltään. Kun häneltä myöhemmin kysyttiin, mitä hän ajatteli romaanista, hän vastasi:

”No, mieheni on varmastikin nero, mutta kylläpä hänellä onkin saastainen mielikuvitus.”