”Pooh, Pooh, Pooh!” ilkuttiin Stowen sisäoppilaitoksen käytävillä Lontoon pohjoispuolella 1930-luvun alkupuolella.
Huutojen kohde oli 12-vuotias Christopher Robin Milne. Hänen isänsä oli Alan Alexander eli A. A. Milne, joka oli kirjoittanut maailmankuulut kirjat hunajaa rakastavasta karhusta nimeltä Winnie-the-Pooh, suomeksi Nalle Puh.
”Isäni saavutti asemansa kiipeämällä minun lapsenharteilleni.” Christopher Milne muistelmissaan
A. A. Milne julkaisi 1920-luvulla kaksi satukirjaa ja kaksi runokokoelmaa, joissa seikkaili joukko lelueläimiä sekä Christopher Robin eli Risto Reipas. Hahmot perustuivat Milnen poikaan ja tämän leluihin, ja niiden suosio toi Christopherille kouluaikana runsaasti ei-toivottua huomiota.
Ajan mittaan hän alkoi vihata kaikkea Nalle Puhiin liittyvää – myös isäänsä.
Sota traumatisoi Milnen
Alan Alexander Milne syntyi vuonna 1882. Hän rakasti jo lapsena luvuilla ja sanoilla leikkimistä sekä luonnossa kulkemista.
”Luonto tarjoaa näyttelyistä parhaan, se on aina auki ja aina ilmainen”, hän kirjoitti omaelämäkerrassaan vuonna 1938.
Nuorena Milne opiskeli matematiikkaa Cambridgen yliopistossa, mutta hän myös kirjoitti hauskoja artikkeleita ja runoja yliopiston lehteen. Ennen pitkää ne päätyivät luettavaksi myös brittiläisen satiirilehden Punchin toimitukseen, ja pian Milneä pyydettiin ensin lehden avustajaksi vuonna 1904 ja kaksi vuotta myöhemmin sen toimituskuntaan.
Kun urapolku näin oli auennut, Milne kosi vuonna 1913 sydämensä valittua, varakkaan perheen tytärtä Dorothy de Sélincourtia. Nuoripari oli tuskin saanut perustettua kotinsa Lontooseen, kun ensimmäinen maailmansota syttyi. Milne vastusti sotaa mutta ilmoittautui velvollisuudentunnosta armeijaan.
Teddykarhuaan lapsena rakastanut Christopher Milne alkoi myöhemmin vihata kaikkea, mikä liittyi Nalle Puhiin.
Milne sairastui rintamalla ampumahautakuumeeseen, ja osallistuttuaan Sommen taisteluun vuonna 1916 hänet lähetettiin brittiläiseen sairaalaan. Kuntouduttuaan hän palveli rintaman takana tiedustelu-upseerina. Sota jätti häneen ikuiset jäljet.
”Ajatuskin siitä painajaismaisesta henkisestä ja moraalisesta rappiosta, jota sota on, saa minut voimaan pahoin”, Milne kirjoitti muistelmissaan, eikä koskaan puhunut sodasta sen tarkemmin.
Christopher Milne syntyi sodan jälkeen vuonna 1920, ja pian perhe osti Sussexista maatilan voidakseen elää lähellä luontoa. Siellä oli pieni metsä, jonka nimi oli Ashdown Forest mutta jonka maailma oppisi pian tuntemaan Puolen hehtaarin metsänä – Nalle Puhin ja hänen ystäviensä kotina.
Pojan leikit innoittivat kirjoittamaan
Maalla Milnellä oli rauhaa kirjoittaa, retkeillä metsässä Christopherin kanssa tai seurata pojan ja äidin leikkejä. Christopher järjesti lelueläimilleen teekutsuja, ja äiti toimi eläinten äänenä. Leikit ja metsäretket innoittivat Milneä kirjoittamaan lastenkirjan.
”Äitini oli se, joka leikki kanssani lastenhuoneessa, ja hän tarjosi sitten isälleni ideoita tämän kirjoihin”, Christopher Milne kertoi myöhemmin.
Vuonna 1926 julkaistiin ensimmäinen Nalle Puh -kirja Winnie-the-Pooh, ja sitä myytiin satojatuhansia kappaleita.
Christopher Milne lahjoitti kuuluisat pehmolelunsa New Yorkin kaupunginkirjastolle, jossa ne ovat yhä nähtävillä.
Nimessä yhdistyivät karhu ja joutsen
A. A. Milne keksi kertomukset, mutta Nalle Puhin ja monen muun Puolen hehtaarin metsän asukkaan nimi oli peräisin hänen pojaltaan Christopherilta.
Christopher Milne sai vuonna 1921 yksivuotislahjakseen ensimmäisen Nalle Puh -tarinoissa maailmanmaineeseen nousseista lelueläimistä. Se oli Harrodsin tavaratalosta ostettu teddykarhu, jonka Christopher nimesi jossain vaiheessa Edwardiksi.
Ajan mittaan hän sai muitakin pehmoelämiä, kuten aasin, jota hän kutsui aasin ääntelyn mukaan nimellä Eeyore (suomeksi Ihaa), sekä pienen possun, joka sai nimen Piglet (Nasu).
Lontoon eläintarhassa Christopher ihastui mustakarhuun, joka oli nimetty kanadalaisen Winnipegin kaupungin mukaan, ja sen jälkeen hän alkoi kutsua myös omaa nalleaan lempinimellä Winnie.
A. A. Milne ja Christopher kävivät usein retkillä metsässä. Kun Christopher halusi ruokkia metsälammessa elävää joutsenta mutta joutsen ei piitannut Christopherin sille heittelemistä leivän paloista, pettynyt poika käytti siitä ilmausta pooh, vähän kuin suomen ”hyi” tai ”pöh”.
Joutsenen torumisesta ja musta- ja teddykarhun nimistä A. A. Milne yhdisteli satuhahmonsa erikoisen nimen Winnie-the-Pooh (Nalle Puh).
Kun lukijoille valkeni, että Risto Reipas perustui todelliseen henkilöön, Milneille alkoi tulvia ihailijakirjeitä – ja Christopher joutui vastaamaan kaikkiin.
Vuonna 1928 ilmestyi toinen Nalle Puh -kirja, ja Christopheria haastateltiin lehtiin. Roolista lastenkirjojen pikkupoikana alkoi tulla hänelle painolasti, kun häntä alettiin kiusata sen vuoksi.
”Kotona pidin yhä tuosta pikkupojasta, tunsin aika ajoin ylpeyttäkin siitä, että olin samanniminen ja kuuluisa. Koulussa tilanne oli päinvastoin, siellä vihasin häntä yhä enemmän”, Christopher Milne kirjoitti vuonna 1974.
Ihailijat tuppautuivat lähelle
Kirjojen suosio kävi raskaaksi koko perheelle. Ashdown Forest oli pian täynnä ihailijoita, joita tuppautui maatilalle asti tervehtimään Christopheria. A. A. Milne tunnusti ystävälleen, että kuuluisuus aiheutti hänessä ”sekä ihmetystä että iljetystä”.
Kahden satukirjan ja runokokoelman jälkeen A. A. Milne jätti Nalle Puhin ja Puolen hehtaarin metsän taakseen. Hän oli kuitenkin jo saanut lastenkirjailijan leiman, ja suhde Christopheriin pysyi kireänä hänen kuolemaansa asti vuonna 1956.
A. A. Milne keksi tarinoita poikansa Christopherin pehmoleluista, ja niin syntyivät Nalle Puh -kirjat.
Christopher Milne oli katkera lapsuudestaan eikä ottanut vastaan kirjojen tuottoa. Hän perusteli päätöstään muistelmissaan.
”Isäni saavutti asemansa kiipeämällä minun lapsenharteilleni. Hän varasti nimeni eikä jättänyt jälkeensä kuin tyhjän tunteen siitä, että olin kuuluisa koska olin hänen poikansa.”
Isänsä kuoltua Christopher Milne tapasi äitinsä vain kerran ennen tämän vuonna 1971 tapahtunutta kuolemaa. Pian sen jälkeen Milne kertoi julkisuudessa, että oli ”hyvästellyt lopullisesti” vanhempansa eikä enää tuntenut vihaa. Perheidylli oli kuitenkin iäksi mennyt.
Ironista kyllä, Christopher Milne piti aikuisena kirjakauppaa, jossa hän oli vaarassa tavata Nalle Puh -intoilijoita.