Kauanko yhden kirjan kopioiminen kesti?

Ennen kirjapainotaidon keksimistä kirjoja kopioitiin käsin luostareissa. Se oli erittäin aikaavievää, ja kirjoihin olikin varaa vain rikkaimmilla.

Ennen kirjapainotaidon keksimistä kirjoja kopioitiin käsin luostareissa. Se oli erittäin aikaavievää, ja kirjoihin olikin varaa vain rikkaimmilla.

Fine Art Images/Imageselect

Ennen kirjapainotekniikan keksimistä kirjoja kopioitiin käsin.

Työtä tekivät erityiskoulutetut kirjurimunkit, jotka käyttivät lähes koko valveillaoloaikansa luostarin kirjoitussalissa eli scriptoriumissa kumartuneena työnsä ääreen.

Kirjojen tekstisisällön kopioimisen lisäksi munkit myös leikkasivat itse itselleen kirjoitusalustaksi pergamenttia, sekoittivat mustetta, sitoivat sivut yhteen ja valmistivat kirjojen kannet.

Lopuksi kirjat annettiin vielä rubrikaattorille, joka maalasi isot värilliset alkukirjaimet, sekä ehkä vielä illuminaattorille, joka koristeli kirjan kuvilla.

Se, kauanko munkilta kului yhden kirjan kopioimiseen, riippui tietysti kirjan pituudesta ja sisällöstä.

Työtä hidasti myös se, että munkit eivät läheskään aina osanneet kieltä, jolla kopioitava kirja oli kirjoitettu, kuten muinaiskreikkaa tai hepreaa. Vaatimuksena saattoi myös olla, että teksti piti kopioida samankokoisena.

Kirjojen kopiointi oli joka tapauksessa hidasta käsityötä, joka kesti tavallisesti useita kuukausia.

Yleensä munkit kopioivat noin kaksi kirjaa vuodessa, mutta esimerkiksi Raamatun kopioiminen oli tehtävä erityisen huolellisesti, ja se saattoi viedä munkin työaikaa jopa 15 kuukautta.

Koska kopiointi oli hidasta, kirjat olivat erittäin kalliita ja niitä oli vain yhteiskunnan kermalla. Vuoden 1440 tienoilla keksitty kirjapainotaito romautti kirjojen hinnat.

Munkki saattoi kopioida 3–4 sivua päivässä, kun taas painokone tuotti päivässä yli kolmetuhatta kopiosivua.