Hobitti – historian inspiroima tarina

Hobitit muistuttivat englantilaisia ja Gandalf oli Kaarle Suuren neuvonantaja. Kirjailija J. R. R. Tolkien ammensi ideoita teoksiinsa historiasta. Lue lisää Tolkienin inspiraationlähteistä.

torstai 9. heinäkuuta 2015 teksti [email protected]

"Sanoisin, että kirjallisuudesta, kielestä ja elämästä yleensä", vastasi J. R. R. Tolkien, kun häneltä kysyttiin mistä hän ammensi ideoita tarinoihinsa. Vastaus oli totta vain osaksi, sillä Tolkienin kertomukset perustuvat myös historian tapahtumiin, Euroopan kansojen mytologioihin, kuten Kalevalaan, ja hänen omiin kokemuksiinsa.

Lue lisää siitä, mistä Tolkien sai ideansa örkkeihin, haltijakieleen, kääpiöihin ja hobitteihin.

Hobitit olivat Tolkienin maanmiehiä

Esikuva: Englanti


Eräänä iltapäivänä vuonna 1930 Tolkien istui työ­huoneessaan Oxfordin yliopistolla korjaamassa opiskelijoidensa tenttivastauksia. Yhtäkkiä hänen mieleensä pulpahti kummallinen lause: "Kolossa maan sisällä asui hobitti." Tolkien ei koskaan osannut selittää, mistä sana ”hobitti” oli hänen mieleensä tullut.

"Sanat synnyttävät mielessäni koko ajan tarinoita. Niinpä päätin ottaa selvää, mikä hobitti oikein on", ­selitti kirjailija, jolle oli alusta asti selvää, että ­hobitit olivat jonkinlaisia ihmisen kaltaisia olentoja.

Tolkienin luomat hobitit ovat pieniä ja rauhaa­rakastavia olentoja, jotka perustuivat aivan erityiseen ihmislajiin: englantilaisiin. "Kyseessähän on englantilaisen kirjoittama englantilainen kirja", Tolkien totesi. Hän painotti, että ­hobittien kotiseudun Konnun ainoa esikuva oli Englannin maa­seutu.

Herredet from England
Herredet from England

Tolkien painotti, että ­hobittien vehreän kotiseudun Konnun ainoa esikuva oli Englannin maa­seutu.

Piippua tupruttelevien lupsakoiden hobittien asuttama vehreä Kontu oli ihannoitu versio Englannista, ja se kuvasti hyvin 1900-luvun alun arvoja ja ihanteita.

Konnun tärkein esikuva oli Birminghamin tuntumassa sijaitseva idyllinen Sareholen kylä, jossa Tolkien vietti suuren osa lapsuuttaan. Hänen tädillään oli siellä maa­tila, jota paikalliset kutsuivat nimellä ”Bag End”. Tolkien käytti myöhemmin romaaneissaan samaa nimeä Bilbo ­Reppulin kodista. Tolkienin romaanien suomennok­sissa Bag End on käännetty muotoon Repunpää.

Gondor on kuin antiikin Rooma

Middle map danish
Middle map danish

Ihmisten valtakunta oli jakautunut kahtia, ja sitä uhkasivat sotaisat viholliset – aivan kuten aikoinaan Rooman valtakuntaa.

Esikuva: Rooman valtakunta


Tolkienin maailmassa ihmisten valtakunta on jakautunut kahtia, ja sen rajoja uhkaavat alati barbaariset örkit. Pimeyden voimat ovat vallanneet pohjoisen Arnorin, mutta etelässä sijaitseva Gondor pitää yhä pintansa. Vähä vähältä myös Gondor joutuu vihollisten valtaan, kunnes pimeyden voimat uhkaavat jo sen mahtavaa pääkaupunkia Minas Tirithiä.

Yhtymäkohdat Rooman valtakuntaan ovat ilmeisiä. Barbaarit uhkasivat Rooman rajoja, ja vuonna 395 ennen niin mahtava valtakunta jakautui kahtia. Länsi-Rooma luhistui aivan kuten Arnor, mutta Gondorin tavoin Itä-Rooma sinnitteli vuosisatojen ajan, kunnes lopulta jäljellä oli vain pääkaupunki Konstantinopoli, jota Tolkienilla vastasi Minas Tirith. Kumpikin kaupunki joutui hyökkäyksen ­kohteeksi: Minas Tirithiin iskivät örkit ja Konstantinopoliin turkkilaiset vuonna 1453.

Kääpiöt saivat mallia keskiajan juutalaisista

Jews vs. dwarfs
Jews vs. dwarfs

Tolkienin kääpiöiden kohtalo tuo mieleen keskiajan juutalaisvainot.

Esikuva: Juutalaisvainot


Tolkienin kääpiöt perustuvat pitkälti skandinaaviseen mytologiaan. Esimerkiksi monet kääpiöiden nimet, kuten Bifur, Nori ja Thorin, ovat peräisin vanhasta ­islantilaisesta runosta Näkijättären
ennus­tus. Tolkienin kääpiöt muistuttavat Pohjolan kääpiöitä myös ulkoisesti.

Tolkien paljasti vuonna 1965, että hän otti kääpiöihin vaikutteita keskiajan juutalaisvainoista. Aivan kuten juutalaiset, kääpiöt joutuivat lähtemään kotimaas­taan ja elivät eristyksissä muista kan­soista vaa­lien omaa kulttuuriaan. Lisäksi ­molemmilla oli oma vanha ­kielensä, juutalaisila heprea ja kääpiöillä khuzdul.

Haltiakieli sindarin sai vaikutteita kymrin kielestä

Entisajan walesilaisten tavoin haltiatkin olivat taitavia jousimiehiä.

Esikuva: Wales & Irlanti


Birminghamissa varttunut Tolkien katseli poikasena kiinnostuneena Walesista tulevia hiilijunia ja etenkin niiden kylkiin maalattuja nimiä. Hänen mielestään Wale­sissa puhuttu kymri oli maailman kaunein kieli, ja myöhemmin hän loi sen pohjalta haltioiden käyttämän sindarinin kielen.

Kieli ei suinkaan ollut ainoa asia, jonka Tolkien Walesista lainasi. Haltiat – kuten sen ajan käsityksen mukaan walesilaisetkin – olivat yhtä aikaa sekä sotaisia että lempeitä. Lisäksi sekä walesilaiset että haltiat tunnettiin taitavina ­jousiampujina. Walesilaiset jousimiehet olivat olleet tärkeässä roolissa, kun Richard de Clare oli valloittanut Irlannin vuonna 1169.

Haltioita esiintyy monien Euroopan maiden mytologioissa. Tolkien käytti Keski-Maan haltioi­den esi­kuvana luultavasti irlanti­laista Tuatha dé Danann -haltiakansaa, joka tunnettiin urheudestaan ja voimistaan ja jonka jäsenet elivät pitkään eivätkä sairastaneet. ­Keski-Maan haltioissa on piirteitä myös Pohjolan mytologiasta ja etenkin 1200-luvulla kirjoitetusta islantilaisesta Proosa-Eddasta.

Germaaninen Rohan

Esikuva: Anglosaksit


Gondorin länsirajalla eli karski mutta urhea rohanilaisten rat­sastajakansa, rohirrim. Rohanilaisten nimissä ja heidän kulttuurissaan on selviä vaikutteita germaanisilta kansoilta, eritoten anglosakseilta, joista Tolkien oli hyvin kiinostunut. Tolkienin rohanilaisille kehittämä kieli muistuttaa suuresti anglo­saksien puhumaa muinaisenglantia.

Rohirrim's flag
Rohirrim's flag

Rohanin lippu, valkea hevonen vihreällä pohjalla, perustuu tunnettuun geoglyfiin eli maakaiverrokseen.

Gandalfin esikuva oli keisarin neuvonantaja

Gandalfin hahmo perustuu muun muassa 700-luvulla eläneeseen pappiin nimeltä Alcuin.

Esikuva: Englantilainen pappi


Vaeltavat tietäjät ovat yleisiä hahmoja eurooppalaisissa mytologioissa. Esimerkiksi Skandinavian taruston keskeinen Odin-jumala muistuttaa suuresti Tolkienin Gandalf-velhoa valkoisine partoineen, pitkine sauvoineen ja leveälierisine hattuineen. Tolkien ­kirjoitti vuonna 1946 pitävän­sä Gandalfia ”odinilaisena kulkijana”. Nimi ­Gandalf on peräisin 1000-luvun alussa kirjoi­tetusta Völuspá- eli Näkijättären ennustus -runoelmasta.

Historiantutkijoiden mukaan Gandalfille löytyy toinenkin esikuva: englantilainen pappi Alcuin (735–804), josta tuli vuonna 782 frankkien kuninkaan ­Kaarle Suuren opettaja ja neuvonantaja. Alcuinin ansiosta kulttuuri ja tiede kukoistivat Kaarlen hovissa, ja hän sai tämän lopettamaan kansansa pakko­käännyttämisen.

Kaarle Suuren tavoin myös Aragorn taisteli valtakuntansa hallinnasta.

.

"Uskon on oltava vapaaehtois­ta, sitä ei voi ­pakottaa. Meidän on puhuteltava ihmisten ­omaatuntoa, ei pakotettava heitä väkivallalla", Alcuinin kerrotaan sanoneen Kaarlelle. Vaikka Kaarle vuonna 800 kruunattiin Rooman keisariksi, ­todellinen valta oli Alcuinin mukaan Jumalalla. "Älä luulekaan olevasi maailman valtias. Sinä olet vain sijaishallitsija", Alcuin muistutti Kaarlea – samaan tapaan kuin Gandalf läksytti Gondorin käskynhaltijaa Denethoria.

Myös Kaarle Suuren ja Tolkienin Aragorn-hahmon välillä on yhtäläisyyksiä. Molemmat olivat soturisukua ja mahtavan valtakunnan (Rooman/Gondorin) oikeutettuja kruunun­perijöitä. Kummankin tavoitteena oli kukistaa ”pimeyden voimat” ja yhdistää kahtia­jakautunut valtakun­tansa.

Klonkku oli Grendelin perillinen

Klonkun ulkomuoto on ilmeisesti lainaa irlantilaisesta kirjasta.

Esikuva: Beowulfin Grendel & romaanin olio


Tolkienin Klonkku perustuu osin Beowulf-sankarirunoelmaan ja osin irlantilaiseen 1800-luvun kauhukertomukseen.

Muinaisenglantilainen sankarieepos Beowulf oli Tolkienin tärkeimpiä innoituksen lähteitä. Sieltä hän löysi muun muassa Grendel-hirviön, joka oli esi­kuvana hänen traagiselle Klonkku-hahmolleen.

Beowulfissa Grendeliä kuvataan näin: "Saastainen vieras, ­raivoava peto nimeltään Grendel. Rajamaiden kulkija, rämeiden ruhtinas, letoissa lymynnyt, elosteli pitkään iljetyksen pesissä hamasta päivästä, jolloin Luoja tuomitsi kiroukseen Kainin suvun Abelin surmasta."

Tolkien-asiantuntija John D. ­Rateliffin mukaan Klonkun ulkomuoto on kuin suoraan vuonna 1859 ilmestyneestä irlantilaisesta kauhuromaanista What Was It? Siinä päähenkilöiden kimppuun käy riutunut hahmo, joka tuo oitis mieleen Klonkun. "Se muistutti muodoltaan miestä. –– Se oli lyhyt, ehkä neljän jalan korkuinen, mutta sen raajoissa erottuivat lihakset, jollaisia emme olleet aiemmin nähneet. Sen kasvot olivat silti kauheammat kuin mikään edellä mainittu", romaanihenkilö kuvasi pimeässä vaanivaa olentoa.

Tolkien oli kuolla vaeltaessaan "Sumuvuorilla"

Sormuksen ritarien on päästävä Sauronin hallitsemaan Mordoriin, mutta esteenä ovat muun muassa vaikeakulkuiset Sumuvuoret.

Esikuva: Alpit


Sekä Hobitissa että Tarussa sormus­ten herrasta Tolkienin sankarien on ylitettävä korkeat Sumuvuoret, joilla sankareita uhkaavat niin lumimyrskyt kuin kivivyörytkin.

Vuonna 1961 päivätyssä kirjeessä Tolkien paljasti, että Sumuvuorten koettelemukset perustuivat hänen omiin kokemuksiinsa. Ollessaan ­vuonna 1911 vaeltamassa Aletschin jäätiköllä Sveitsin Alpeilla kirjailija koki matkalla monia vaaroja, jotka jäivät hänen mieleensä.

"Lähesty­imme jo Aletschia, kun olimme vähällä jäädä auringon ­lämmön jäästä irrot­tamien irtokivien alle. Minun ja edellä ­kulkevan toverini väliin putosi yhtäkkiä valtava järkäle. Hobitissa mainitaan sekä kivivyöry että ukkosyö, jolloin jouduim­me nukkumaan ulkona karja­suojassa", Tolkien kirjoitti.

Örkit perustuvat skottikirjailijan olioihin

Örkit perustuvat skottikirjailijan luomiin ilkeisiin hiisiin.

Esikuva: Hiidet


Kun Tolkienin piti keksiä nimi ­Sauronin palve­luksessa oleville rujoille orjille, hän tarttui jälleen kerran Beowulfiin, jossa esiintyvä sana ”orcnea” tarkoittaa ”eläviä ­kuolleita”.

Nimestään huolimatta örkit muistuttavat silti enemmän skot­lantilaisen George MacDonaldin 1800-luvun lopulla ilmestyneiden kirjojen hiisiä. Niin örkit kuin ­MacDonaldin hiidetkin ovat häijyjä ja ovelia ja vihaavat auringonvaloa sydämensä ­pohjasta. ­Tolkien myönsi avoimesti, että ­Mac­Donaldin kirjat olivat olleet ­innoituksena hänen ­örkeilleen.

"Örkit ovat paljosta velkaa peikkoperinteelle ja erityisesti George Mac­Donaldin olioille", Tolkien totesi vuonna 1954 kirjoittamassaan kirjeessä.

Umbarin esikuvana oli Rooman perivihollinen

Sekä Umbar että Karthago tunnettiin pelottavista sota­norsuistaan.

Esikuva: Karthago


Gondorin pahin vihollinen etelässä oli Umbar, jolla oli vahva laivasto ja suuri armeija sotanorsuineen. Tolkien-asian­tuntija David Salon mukaan Umbar perustuu Rooman arkkiviholliseen Karthagoon, joka tunnettiin juuri laivastostaan ja norsuistaan.

Rooma ja Karthago kävivät kolme sotaa vuosina 264–146 eaa. Toisessa sodassa Karthagon armeija norsuineen tunkeutui Rooman alueelle.

Peikot kivettyvät auringossa

Esikuva: Pohjolan mytologia


Tolkienin peikot juontuvat pohjoismaisesta tarustosta. Aivan kuten skandinaaviset esikuvansa, myös Tolkienin peikot ovat suuria ja aggressiivisia, himoavat ihmis­lihaa ja kivettyvät auringossa. Nämä peikkojen ominaisuudet ovat peräi­sin muinaisesta islantilaises­ta Runo-Eddasta, jonka sankarit Atli ja Helgi jututtavat Hrimgerd-peikkoa, kunnes aurinko nousee ja muuttaa sen kiveksi.

Ehkä sinua kiinnostaa...