Maailmankieli volapükilla oli lyhyt elämä
Eräänä yönä saksalainen Johann Martin Schleyer kuuli, kuinka Jumala pyysi häntä luomaan uuden maailmankielen. Schleyer kehitti volapükin, joka saavutti lyhyessä ajassa valtavan suosion. Monimutkaisen kieliopin ja keksijänsä jääräpäisyyden vuoksi kielen suosio kuitenkin pian romahti.

Eläkkeellä oleva pappi Johann Martin Schleyer loi volapükin kielen, jonka kielioppia muut eivät saaneet muokata.
Elokuussa 1884 saksalaisessa Friedrichshafenin kaupungissa sijaitsevassa kylpylähotellissa pidettiin kongressi, jossa keskustelun kielenä oli saksa mutta aiheena kaikkien maailman kansojen väliseksi yhdyssiteeksi tarkoitettu maailmankieli volapük.
Osanottajat uskoivat, että kongressin johtajan – volapükiksi cifalin – Johann Martin Schleyerin kehittämä kieli onnistuisi murtamaan kielimuurit.
Schleyer oli luonut volapük-nimisen kielen viisi vuotta aikaisemmin.
1880-luvulla teollistuminen oli täydessä vauhdissa: rautatiet ja höyrylaivat yhdistivät maapallon kaukaisetkin kolkat, ja lennättimen ansiosta ihmiskunta saattoi viestiä nopeasti ja vaivattomasti pitkienkin matkojen päähän.
Viestintää haittasi kuitenkin usein miltei läpitunkematon kielimuuri.
Eteläsaksalaisessa Litzelstettenin pikkukaupungissa pappina toimineella Schleyerillä oli ratkaisu kielipulmaan:
Eläkkeelle jäätyään hän oli lähinnä keskittynyt puuhastelemaan niiden noin 60 kielen parissa, joita hän väitti osaavansa.
Eräänä unettomana yönä vuonna 1879 Schleyer koki ilmestyksen, jossa Jumala kehotti häntä hyödyntämään kielellistä osaamistaan ja luomaan maailmankielen. Hän ryhtyi tuumasta toimeen.
Schleyer uurasti kuin noiduttuna, ja noin vuoden kuluttua hän julkaisi kirjan, jossa esitteli luomansa kielen kieliopin ensimmäisen version.
Koko maailman yhteinen kieli oli nimeltään volapük, joka tarkoitti ”maailmankieltä”.
Uusi kieli saavutti heti suuren suosion: sen kielioppikirja myytiin loppuun alta aikayksikön, ja eri puolille maailmaa syntyi volapük-harrastajien yhdistyksiä.