Maailmankieli volapükilla oli lyhyt elämä
Eräänä yönä saksalainen Johann Martin Schleyer kuuli, kuinka Jumala pyysi häntä luomaan uuden maailmankielen. Schleyer kehitti volapükin, joka saavutti lyhyessä ajassa valtavan suosion. Monimutkaisen kieliopin ja keksijänsä jääräpäisyyden vuoksi kielen suosio kuitenkin pian romahti.
Eläkkeellä oleva pappi Johann Martin Schleyer loi volapükin kielen, jonka kielioppia muut eivät saaneet muokata.
Elokuussa 1884 saksalaisessa Friedrichshafenin kaupungissa sijaitsevassa kylpylähotellissa pidettiin kongressi, jossa keskustelun kielenä oli saksa mutta aiheena kaikkien maailman kansojen väliseksi yhdyssiteeksi tarkoitettu maailmankieli volapük.
Osanottajat uskoivat, että kongressin johtajan – volapükiksi cifalin – Johann Martin Schleyerin kehittämä kieli onnistuisi murtamaan kielimuurit.
Schleyer oli luonut volapük-nimisen kielen viisi vuotta aikaisemmin.
1880-luvulla teollistuminen oli täydessä vauhdissa: rautatiet ja höyrylaivat yhdistivät maapallon kaukaisetkin kolkat, ja lennättimen ansiosta ihmiskunta saattoi viestiä nopeasti ja vaivattomasti pitkienkin matkojen päähän.
Viestintää haittasi kuitenkin usein miltei läpitunkematon kielimuuri.
Eteläsaksalaisessa Litzelstettenin pikkukaupungissa pappina toimineella Schleyerillä oli ratkaisu kielipulmaan:
Eläkkeelle jäätyään hän oli lähinnä keskittynyt puuhastelemaan niiden noin 60 kielen parissa, joita hän väitti osaavansa.
Eräänä unettomana yönä vuonna 1879 Schleyer koki ilmestyksen, jossa Jumala kehotti häntä hyödyntämään kielellistä osaamistaan ja luomaan maailmankielen. Hän ryhtyi tuumasta toimeen.
Schleyer uurasti kuin noiduttuna, ja noin vuoden kuluttua hän julkaisi kirjan, jossa esitteli luomansa kielen kieliopin ensimmäisen version.
Koko maailman yhteinen kieli oli nimeltään volapük, joka tarkoitti ”maailmankieltä”.
Uusi kieli saavutti heti suuren suosion: sen kielioppikirja myytiin loppuun alta aikayksikön, ja eri puolille maailmaa syntyi volapük-harrastajien yhdistyksiä.
Kielimuuri alkoi murentua
Friedrichshafenin kongressia seurasi vuonna 1887 pidetty Münchenin kongressi.
Kolmannessa volapük-kongressissa Pariisissa vuonna 1889 keskustelut käytiin jo kokonaan volapükiksi. Järjestäjät olivat huolehtineet jopa siitä, että myös tarjoilijat osasivat puhua sitä.
Pariisin kongressin aikaan volapükin kielessä oli jo yli 20 000 sanaa.
Volapük-intoilijat olivat perustaneet 283 yhdistystä, kielestä oli laadittu 316 oppikirjaa, ja eri puolilla maailmaa ilmestyi 25 volapükinkielistä sanoma- ja aikakauslehteä – niiden joukossa huumoriin keskittyvä Cogabled, ”vitsikirja”.
Volapükin puhujia oli yli 250 000, ja kieli oli niin suosittu, että monet, muun muassa tunnettu brittiläinen matemaatikko ja kielitieteilijä Alexander Ellis, pitivät kielimuuriongelmaa ratkaistuna.
Volapükin suosiosta huolimatta tyytymättömyys alkoi levitä sen harrastajien keskuudessa.
Schleyerin asema volapük-liikkeen omavaltaisena cifalina merkitsi sitä, että hän saattoi mielivaltaisesti hyväksyä tai hylätä kieleen ehdotettuja muutoksia.
Paikalliset volapük-yhdistykset lähettivät Schleyerille hyvin perusteltuja muutosehdotuksia, jotka tämä kuitenkin torjui selittelemättä.
Myös runsas umlaut-äänteiden (ä-, ö- ja ü) käyttö herätti paljon kritiikkiä. Schleyer oli valinnut volapükin perustaksi englannin kielen mutta sisällyttänyt siihen silti ä-, ö- ja ü-äänteet, jotka kuulostivat kovin saksalaisilta ja vaikeuttivat monien mielestä ääntämistä.
Umlaut-vokaalien yleisyys saattoi johtua siitä, että vaikka Schleyer väitti taitavansa 60 kieltä, hänen englannin kielen taitonsa oli melko heikko.
Aikalaislähteiden mukaan Schleyer oli siinä uskossa, että myös englannissa käytettiin umlaut-vokaaleja.
Hän esimerkiksi väitti, että englannin sana sir, ”herra” kirjoitettiin sör, koska siltä sana kuulosti äännettäessä.
Lisäksi esimerkiksi sana much, ”paljon”, muuntui hänen korvissaan muotoon möch.
Schleyer oli järkkymätön. Ä-, ö- ja ü-äänteiden poistaminen edellyttäisi hänen mukaansa koko kieliopin kirjoittamista uusiksi, jolloin tuhannet volapükin harrastajat joutuisivat aloittamaan alusta.
Muutos myös tuhoaisi Schleyerin elämäntyön.
Muutospaineet kasvoivat, ja samaan aikaan volapük sai kilpailijan esperantosta, joka oli niin ikään yhden ainoan miehen luomus.
Esperantoa oli helpompi oppia kuin volapükiä, jonka se ohitti pian suosiossa.
Yksi syy esperanton suosioon saattoi olla se, että sen luoja Ludwik Lazar Zamenhof antoi muidenkin muokata kieltä, sillä hän uskoi, että kielen piti antaa kehittyä luonnollisesti.
Ensimmäiseen volapükin maailmankongressiin Saksassa vuonna 1884 osallistui ihmisiä kaikkialta maailmasta.
Schleyer torjui uudistukset
Uudistuksia kannattava ryhmä perusti Pariisin kongressissa ”kieliakatemian”, jonka johtoon valittiin hollantilainen Auguste Kerckhoffs.
Kerckhoffs halusi aloittaa volapükin uudistamisen verbeistä.
Hänen laskelmiensa mukaan lukuisista etuliitteistä ja päätteistä johtuen verbillä saattoi volapükissä olla peräti 504 440 erilaista muotoa, mikä oli hänen mielestään epäkäytännöllistä.
Schleyer vastasi ilmoittamalla, ettei suostuisi muuttamaan kieltä, jonka oli Jumalan käskystä luonut, ja vaati veto-oikeutta akatemian päätöksiin.
Kerckhoffs torjui vaatimuksen, minkä seurauksena Pariisin kongressi keskeytyi.
Yksittäiset volapük-yhdistykset yrittivät tahoillaan uudistaa kieltä, mutta Schleyerin kuollessa vuonna 1912 kiinnostus volapükiin oli romahtanut.
Sittemmin volapükiä on yritetty elvyttää useaan otteeseen, mutta yrityksistä huolimatta kieltä puhuu arviolta vain noin 20 ihmistä koko maailmassa.