Artdaily.com/Alphonse Mucha

Miten kukkaiskielellä viestittiin?

Viktoriaanisen ajan britit olivat kukkien merkitysten asiantuntijoita ja pystyivät viestimään kimpuillaan monimutkaisiakin asioita – myös kiellettyä rakkautta. Kukkaiskieli ei kuitenkaan ollut brittikeksintö.

Viktoriaanisen ajan Englannissa sosiaalinen normisto ei aina sallinut rakastavaisten ilmaista tunteitaan avoimesti.

Kun sanoja ei voinut käyttää, rakastavaiset sovelsivat luovempia keinoja ja viestivät toisilleen kukkien välityksellä.

Kukkaiskieli eli floriografia oli erityisen suosittu ilmiö 1800-luvulla. Kukkaiskielessä eri kukilla oli omat merkityksensä – lumikello saattoi esimerkiksi symbolisoida toivoa, lilja puolestaan viestiä haikeutta.

1800-luvun britit saattoivat ”keskustella” kukkakimppujen välityksellä.

Beryl Peters Collection/Imageselect & Shutterstock

Unikot symboloivat rauhaa ja lepoa. Unikoilla voitiin ilmaista myötätuntoa, ja niitä saatettiin käyttää esimerkiksi surunvalittelukimpuissa.

Beryl Peters Collection/Imageselect & Shutterstock

Ruusut ovat rakkauden symboleita. Punainen ruusu merkitsee syvää intohimoa, valkoinen ruusu viattomampaa rakkautta. Keltainen ruusu on puolestaan ystävyyden kukka.

Beryl Peters Collection/Imageselect & Shutterstock

Orvokit voivat merkitä väristä riippuen eri asioita. Esimerkiksi lila symboloi naisten välistä rakkautta.

Beryl Peters Collection/Imageselect & Shutterstock

Tuhatkauno yhdistettiin iloon ja kiitollisuuteen, ja sillä voitiin esimerkiksi pyrkiä rohkaisemaan vastaanottajaa. Se symboloi myös puhtautta ja viattomuutta.

Beryl Peters Collection/Imageselect & Shutterstock

Kukkaisviestinnän avulla toisiaan kaipaavat rakastavaiset saattoivat julistaa rakkauttaan lähettämällä toisilleen pieniä, tarkoin valikoituja kukkakimppuja tai hienostuneita kukka-aiheisia kortteja.

Britit eivät kuitenkaan suinkaan itse olleet keksineet floriografiaa.

Jo muinaisessa Kreikassa kukille annettiin eri merkityksiä, ja persialaiset kehittivät varsinaisen järjestelmällisen kukkaiskielen.

Sen ottivat käyttöön myös osmanit, ja etenkin Istanbulin hovinaiset käyttivät kukkia ”keskustellakseen” valittujensa kanssa.

Keskiajan loppua kohden kukkaiskieli saavutti myös Euroopan, ja se sai suosiota etenkin hienoissa porvaristopiireissä, missä sosiaaliset normit rajoittivat sukupuolten välistä kanssakäymistä.

Kukille annettuja merkityksiä ei varsinaisesti standardoitu, vaan ne saattoivat vaihdella ajasta ja paikasta toiseen.

Tämän vuoksi viikkolehdet julkaisivat säännöllisesti uusia päivitettyjä listoja kukista selityksineen, ja lisäksi saatavana oli valtava valikoima kukkasanakirjoja.

Kukkaiskieli elää jossain määrin edelleen, ja esimerkiksi morsiuskimpun kukat voidaan valita niihin liitettyjen merkitysten mukaan.