Pistekirjoitukseksi kutsutun sokeainkirjoituksen kehitti 15-vuotias ranskalaispoika Louis Braille vuonna 1824.
Hän sokeutui 3-vuotiaana viillettyään itseään vahingossa toiseen silmään naskalilla ja menetettyään näön toisestakin silmästään tulehduksen vuoksi.
Braille ei antanut sokeutensa haitata vaan lähti opiskelemaan vasta perustettuun kuninkaalliseen sokeainkouluun Pariisiin.
Musiikki oli opinnoissa tärkeällä sijalla, koska sitä pidettiin yhtenä harvoista tavoista, joilla sokeat pystyivät ansaitsemaan elantonsa.
Braillesta tuli taitava urkuri, ja hän kiersi ympäri Ranskaa esiintymässä.
Koulussa oli perustajansa Valentin Haüyn kehittämällä sokeainkirjoituksella kirjoitettuja kirjoja, joiden kohokirjaimet muodostuivat paperiin upotetusta taivutetusta kuparilangasta.
Kirjoja oli kuitenkin vaikea lukea, ja ne olivat hyvin kalliita.
Braille kehitti oman pistekirjoituksensa Ranskan armeijan niin sanotun yökirjoituksen pohjalta pistelemällä paperiin reikiä.
Siinä jokainen kirjain koostuu 1–6:sta neliön sisälle pistetystä reiästä.
Louis Braille kehitti pistekirjoituksensa vuonna 1824 armeijan koodikirjoituksen innoittamana.
Useimmat pistekirjoitusaakkoset ovat kansainvälisiä, mutta joissakin kirjaimissa ja muun muassa välimerkeissä voi olla kansallisia eroja.
1800-luvun lopulta lähtien useimmissa Euroopan maissa on käytetty sokeainkirjoituksena Louis Braillen kehittämää pistekirjoitusta.
