Itävallassa vuonna 1787 voimaan tulleen lain mukaan maassa asuvien juutalaisten oli alettava käyttää sukunimeä kristittyjen kansalaisten tapaan.
Siihen asti Keski-Euroopan juutalaiset olivat käyttäneet patronyymejä eli isännimiä, kuten ”Samuelin poika”.
Juutalaiset haluttiin integroida kristilliseen väestöön
Uusilla ankarilla juutalaislaeilla pyrittiin integroimaan juutalaiset tiiviimmin kristittyyn valtaväestöön, ja sukunimien käyttö oli keino edistää integraatiota.
Muilla saksankielisillä alueilla otettiin käyttöön vastaavia lakeja, ja vähitellen saksankieliset nimet levisivät Itä- ja Keski-Euroopan juutalaisten puhuman jiddišin kielen välityksellä.
