Historian varhaisin tunnettu kirjoitusjärjestelmä oli nuolenpääkirjoitus, jota käytettiin 3400-luvulla eaa. Mesopotamiassa (nyk. Irak, Kuwait ja Syyria). Sen kehittivät muinaiset sumerilaiset, jotka alkoivat painaa terävällä kaislalla merkkejä savitauluihin.
Ensimmäiset merkit olivat kuvakirjoitusta, mutta kirjoitus kehittyi edistyneeksi kieleksi, jossa oli jopa tuhat merkkiä.
Arkeologisten löytöjen perusteella merkkejä käytettiin muun muassa kirjanpidossa, henkilökohtaisissa kirjeissä ja runojen kirjoituksessa.
Savitauluja on löydetty jopa kaksi miljoonaa, mutta vain pari prosenttia on tulkittu.
Nuolenpääkirjoituksessa ei ole nykykäsityksen mukaisia kirjaimia, vaan se koostuu merkeistä, jotka edustavat äännettä tai kokonaista sanaa.
Siksi nuolenpääkirjoitus ei ole sidottu vain yhteen puhuttuun kieleen vaan se on helposti muokattavissa eri kieliin. Arkeologisten todisteiden perusteella nuolenpääkirjoitusta on käytetty noin 15 eri kielessä.
Useimmat löydetyistä savitauluista on kirjoitettu sumerin ja akkadin kielillä, jotka eivät olleet sukulaiskieliä. Nuolenpääkirjoitusta käytettiin eri kulttuureissa vielä ajanlaskun alun tienoilla. Nuorin tunnettu sillä tehty kirjoitus on tähtitieteellinen teksti vuodelta 75.