Kaksi pientä savitaulua, joissa on tiheään kaiverrettua nuolenpääkirjoitusta, ovat osoittautuneet avaimeksi amoriitin kieleen, jonka olemamassaoloakin jotkut historioitsijat ovat epäilleet. Tutkijapiireissä on väitelty, oliko amoriiteilla ylipäätään omaa kirjoitettua kieltä vai käyttivätkö he muinaisbabylonialaista akkadin kieltä.
Savitaulut on ilmeisesti salakuljetettu Irakista vuosina 1980–1988 käydyn Iranin–Irakin sodan aikana, eikä niitä ole aiemmin juurikaan tutkittu, ennen kuin kaksi yhdysvaltalaistutkijaa nyt kiinnostui niistä.
Tutkijoiden mukaan savitaulut ovat lähes 4 000 vuotta vanhoja ”matkasanakirjoja”, jotka sisältävät lauseiden käännöksiä akkadista amoriittiin. Taulujen avulla voidaan siten tulkita aiemmin tuntematonta kieltä samaan tapaan kuin Rosettan kiven avulla ratkaistiin Egyptin hieroglyfien arvoitus 1800-luvulla.
”Taulut osoittavat, että amoriitti oli täysin itsenäinen, akkadista irrallinen kieli”, kielentutkija Andrew R. George kertoo.
”Kaatakaa meille viiniä”
Tauluissa muun muassa vertaillaan amoriittien ja mesopotamialaisten jumalia, ja ne sisältävät lyhyitä matkasanakirjoille tyypillisiä, arkisiin tilanteisiin liittyviä lauseita, kuten ”Kaatakaa meille viiniä”.
Tutkimuksissa selvisi myös, että amoriitin kieli muistuttaa paljon heprean kieltä. Se ei ollut tutkijoille sinänsä yllätys, sillä amoriitit olivat alun perin lähtöisin Kanaanista eli nykyisen Israelin alueelta, mutta heprea kirjoitettuna kielenä syntyi vasta noin tuhat vuotta näiden savitaulujen jälkeen. Taulujen avulla kielentutkijat voivat mahdollisesti selvittää siis myös heprean kehitystä.
