Tiesitkö, että kiinalaisissa aakkosissa on yli 4000 merkkiä, että arabit kirjoittavat oikealta vasemmalle, koska heidän merkkinsä keksittiin ennen paperia, ja että mayojen kirjoitettu kieli on historian monimutkaisin?
Lue kirjoitetun kielen historiasta ja lähetä samalla kiitollinen ajatus foinikialaisille, jotka varmistivat, että aakkosissamme on vain 29 merkkiä.
Sisältökatsaus
- Sumerin kirjakieli koostui piktogrammeista
- Kiinalaisten täytyy hallita 4000 merkkiä
- Foinikialaiset antoivat äänteille merkit
- Arabiaa kirjoitetaan "väärään" suuntaan
- Rooman legioonalaiset levittivät latinaa
- Riimut varastettiin etelästä
- Mayojen kirjoitus sekoitti kaiken
- Käsittämättömät kielet, joita kukaan ei ole vielä tulkinnut
Sumerin kirjakieli koostui piktogrammeista
Maailman vanhin kirjoitettu teksti - Kish-taulu - löydettiin Kishin kaupungista, 80 kilometriä nykyisestä Bagdadista etelään.
Sumeri
Noin 3500 eaa. tuntematon sumerilainen tarttui ruokoon ja raaputti viestin kosteaan saveen. Huolimatta siitä, että kirjuri yritti tehdä selviä merkkejä, kielitieteilijät eivät ole vielä pystyneet lukemaan Kish-taulua – maailman vanhinta todistetta kirjoitetusta kielestä.
Ensimmäinen kirjoitettu kieli syntyi Mesopotamiassa, nykyisen Irakin alueella sijaitsevassa monikulttuurisessa maassa, jossa Kishin kirjurin seuraajat kehittivät puhutun kielen sanat piktogrammeiksi eli kuvamerkeiksi. Esimerkiksi aurinkoa esittävä piirros saattoi tarkoittaa sekä aurinkoa että aikaa, jolloin aurinko paistaa, eli päivää.
Sumerin kielessä monissa sanoissa oli vain yksi tavu, ja kirjurit tajusivat nopeasti, että he voivat käyttää piktogrammeja myös tavujen merkitsemiseen.
Vähitellen sumerilaisten kuvamerkkien ja tavujen yhdistelmä muuttui, ja noin vuonna 3200 eaa. syntyi klassinen kolmionmuotoinen kiilakirjoitus. Sitä käytettiin muun muassa sumerilaisen Gilgamesh-eepoksen kirjoittamiseen.
Kiinalaisten täytyy hallita 4000 merkkiä
Muinaiskiina kehittyi puhtaasti kuvakielestä nykyiseen kieleen 2000 vuoden aikana. Tässä näet mandariinikiinan kielen elefanttimerkin kehittymisen. Kiinalaisilla oli laajalle levinnyt julkinen koulujärjestelmä jo 1600-luvulla, ja historioitsijat arvioivat, että ainakin yksi jäsen jokaisesta perheestä osasi lukea ja kirjoittaa.
Kiina
Muinaiset kiinalaiset yrittivät sumerien tavoin kuvata maailmaa kuvakirjoituksilla. Kiinalaiset arkeologit ovat löytäneet noin vuodelta 1200 eaa. tuhansia kilpikonnankuoria ja eläinten luita, joihin on kaiverrettu kuvamerkkejä – niin sanottuja oraakkeliluita, joita käytettiin ennustamiseen.
Myöhemmin kiinalaiset siirtyivät kirjoittamaan paperille siveltimellä ja musteella, mikä antoi kirjaimille niiden tunnusomaisen muodon.
Nykykiina on sekoitus kuva- ja tavukirjoitusta. Siksi kiinaa puhuvien ei välttämättä tarvitse opetella merkkiä jokaista kielen sanaa varten.
Monet kiinalaisten aakkosten merkit edellyttävät kuitenkin erityistä kiinalaisen kulttuurin tuntemusta – esimerkiksi merkki "kuuro" (聾) koostuu merkistä "lohikäärme" (龍) ja "korva" (耳). Tutkijat arvioivat, että hyvin koulutettu kiinalainen hallitsee jopa 4 000 merkkiä, kun taas sanakirjassa on yleensä kaksi kertaa enemmän merkkejä.
Foinikialaiset antoivat äänteille merkit
Foinikialaiset tunnettiin Välimeren taitavimpina kauppiaina – ja siitä, että he keksivät puheääniin perustuvat aakkoset.
Foinikia
Noin 1000 eaa. foinikialaiset alkoivat kirjoittaa. Itäisen Välimeren sivilisaatio, joka tunnettiin purppurakankaiden kauppamonopolistaan, oli tehnyt toisenkin ainutlaatuisen keksinnön – äännekirjoituksen.
Vaikka egyptiläiset ja sumerilaiset olivat kirjoittaneet jo vuosisatoja, heidän kirjoitusjärjestelmänsä perustuivat edelleen kuviin, joissa oli satoja merkkejä.
Foinikialaiset tajusivat, että he eivät tarvinneet merkkejä kaikkea tai jokaista tavua varten – yksi merkki puheäännettä kohti riitti. Foinikialaiset kirjurit loivat maailman ensimmäiset aakkoset egyptiläisistä hieroglyfeistä, joita vähitellen piirrettiin uudelleen ja yksinkertaistettiin.
Foinikialaisten aakkosten 22 kirjainta olivat konsonantteja. Vokaalit ilmestyivät kreikkalaisiin aakkosiin ensimmäisen kerran noin 750 eaa.
Arabiaa kirjoitetaan "väärään" suuntaan
Koraanissa vokaalit on merkitty erikseen, mutta niitä ei yleensä ilmaista arabialaisessa kirjoitusasussa – suomeksi se vastaisi sanan "esimerkiksi" kirjoittamista muodossa "smrkks".
Arabia
Seitsemännen vuosisadan alkuun mennessä arabisoturit olivat onnistuneet levittämään uutta islamin uskontoa laajalle alueelle Keski-Aasiasta Etelä-Espanjaan.
Sotureiden mukana tuli arabialainen kirjoitus, jolla pyhän kirjan Koraanin tekstit kirjoitettiin.
Kirjoitus oli kehitetty aramean kielestä, jota kauppiaat käyttivät Jordanian Petran kalliokaupungissa noin vuonna 100 jKr. Toisin kuin latinalaiset kirjaimet, arabialaiset kirjaimet kirjoitetaan oikealta vasemmalle, eikä niissä oteta huomioon isoja ja pieniä kirjaimia.
Useimmat maailman vanhimmat aakkoset kirjoitetaan oikealta vasemmalle, ja historioitsijat arvelevat, että oikeakätisten oli helpompi kaivertaa merkit tähän suuntaan.
Kun merkkejä alettiin kirjoittaa paperille, muste tahriintui kirjoitussuunnasta, minkä vuoksi useimmat paperin jälkeen keksityt kielet kirjoitetaan vasemmalta oikealle.
Rooman legioonalaiset levittivät latinaa
Roomalaiset legioonat valloittivat suurimman osan Eurooppaa. Niin myös latinalaiset aakkoset.
Latina
Rooman valtakunta oli pieni tasavalta Italian Latiumin tasangolla, kun antiikin nouseva suurvalta alkoi kirjoittaa latinankielisiä kirjaimia noin vuonna 500 eaa.
Kirjaimet oli lainattu kreikkalaisilta ja etruskeilta. Aluksi C-merkki edusti sekä K- että G-äänteitä, mutta noin vuonna 200 eaa. roomalaiset lisäsivät joihinkin C-merkkeihin koukun, jolloin syntyi G.
Klassisissa latinalaisissa aakkosissa oli 23 merkkiä, joista Y:tä ja Z:tä käytettiin vain kreikan kielestä peräisin olevissa sanoissa.
U ja V olivat alun perin saman kirjaimen muunnelmia, kun taas I:n muunnelmasta J tuli itsenäinen kirjain vasta 1500-luvulla.
Keskiajalla eri maiden munkit yhdistivät latinankielisiä kirjaimia uusiksi merkeiksi, kuten W (v + v), Ñ (n + n) ja Æ (a + e).
Riimut varastettiin etelästä
Kun rautakautisessa futhark-riimukirjoituksessa oli 24 merkkiä, viikinkiajan nuoremmassa futharkissa oli vain 16 merkkiä.
Riimukirjoitus
Eddarunon Hávamál (Korkeimman puhe) mukaan viikinkien pääjumala Odin keksi riimujen veistämisen (eli kirjoittamisen) taidon roikuttuaan yhdeksän päivää Yggdrasil-puussa.
Arkeologit huomauttavat kuitenkin, että ensimmäiset riimut – kiveen tai puuhun kaiverretut kulmikkaat kirjaimet – ilmestyivät viikinkien germaanisten esi-isien keskuudessa heti Kristuksen syntymän jälkeisinä vuosina.
Saksalaiset ottivat luultavasti vaikutteita Alppien eteläpuolella käytetyistä aakkosista – esimerkiksi riimu ᛒ on samanlainen kuin roomalainen B, ja molemmat merkit edustivat samaa äännettä. Kuten latinan aakkoset, riimut painettiin mieleen tietyssä järjestyksessä, jota kutsuttiin kuuden ensimmäisen riimun mukaan nimellä fuþark (futhark).
Mayojen kirjoitus sekoitti kaiken
Arkeologit tietävät mayojen kirjakielestä Chichén Itzán raunioituneesta kaupungista löydetystä 1 000 vuotta vanhasta kirjasta.
Maya-kirjoitus
Guatemalassa ja Etelä-Meksikossa mayojen temppelipapit kirjoittivat yhdellä maailman monimutkaisimmista kirjoitusjärjestelmistä.
Yksityiskohtaiset, neliönmuotoiset kirjaimet, joissa oli pyöristetyt kulmat, järjestettiin tekstilohkoiksi ja maalattiin seiniin, keramiikkaan ja kaarnaan.
Jotkin maya-kirjaimet merkitsevät kokonaisia sanoja, toiset kirjaimet merkitsevät tavuja, ja toiset taas voivat merkitä molempia, riippuen asiayhteydestä.
Esimerkiksi sana jaguaari, b'alam, voidaan kirjoittaa joko kuvakirjoituksella (jaguaarin pää), kolmella tavulla b'a-la-ma tai kuvakirjoituksen ja tavujen yhdistelmällä.
Vuosien ajan mayojen kirjoitus aiheutti kielitieteilijöille unettomia öitä, mutta 1980-luvulla asiat alkoivat vihdoin valjeta, ja nykyään ymmärretään yli 60 prosenttia mayakirjoituksista.