Ankara tilanhoitaja joutui epäsuosioon
Kun britti Charles Boycott ajoi irlantilaiset vuokraviljelijät kodeistaan, koko lähitienoo kosti kieltäytymällä työskentelemästä hänelle.
1880: Charles Boycott työskenteli rikkaan maanomistajan tilanhoitajana Irlannissa, joka kuului 1800-luvulla Britanniaan.
Hänen tehtäviinsä kuului muun muassa häätää vuokraviljelijät mökeistään, mikäli nämä eivät pystyneet maksamaan vuokraansa ajoissa.
Kun hän sitten ajoi 11 perhettä kodeistaan huonon sadon seurauksena, koko lähitienoo nousi kapinaan.
Seppä, postimies ja pyykkäri kieltäytyivät työskentelemästä Boycottille, joka ei enää voinut hoitaa juoksevia asioitaan lähikylässä, ja lähiseudun vuokraviljelijät kieltäytyivät raatamasta Boycottin isännän pelloilla.
Boycott sai sadon korjattua ulkopuolisten avulla, mutta hän joutui palkkaamaan heidän turvakseen tuhat poliisia ja sotilasta.
Kun Boycott jonkin ajan kuluttua kyllästyi ja päätti lähteä Irlannista, hän joutui pyytämään kyytiä armeijalta, sillä paikalliset vaunuajuritkin olivat panneet hänet boikottiin.
”Boikotti” lisättiin brittiläisiin sanakirjoihin vuonna 1888. Charles Boycott oli tuolloin jo muuttanut nimensä Cunninghamiksi, jotta häntä ei tunnistettaisi.
Lordi Eväsleipä
1765: Sandwichin jaarli ei halunnut lopettaa korttipeliä edes aterioiden ajaksi.
Siksi hän pyysikin kokkiaan panemaan kinkkua kahden leipäpalan väliin, jotta leipää pystyisi syömään yhdellä kädellä. Niin syntyi sandwich eli kerrosvoileipä.
Tiukka ministeri pani aateliston verolle
1759: Ranska oli vararikon partaalla, kun talousministeri Étienne de Silhouette teki mullistavan päätöksen: siihen asti veroista vapautettu aateli sai luvan osallistua yhteisiin taloustalkoisiin.
Ylellisyystuotteille määrättiin korkeita veroja ja maaomaisuuskin pantiin verolle, jolloin aatelisto joutui tinkimään kalliista palveluista, kuten muotokuvista.
Muotiin nousivat halvat pahvista leikatut profiilikuvat, joita alettiin pian kutsua silueteiksi.
Kirjailijat eivät kainostelleet
Sekä markiisi de Sade että Leopold von Sacher-Masoch saivat nautintoa kivusta. Molemmat myös kuvailivat kokemuksiaan auliisti.
1768: Prostituoidun nostama raiskaus- ja pahoinpitelysyyte oli ensimmäinen monista ranskalaisen markiisi de Saden elämää leimanneista skandaaleista.
Markiisi janosi seksiä, ja kivun tuottaminen oli hänelle tärkeä osa nautintoa. Ranskalaisten mitta kuitenkin täyttyi, kun hän kirjoitti irstailuistaan avoimesti.
De Sade viettikin suurimman osan elämästään vankilassa tai mielisairaalassa. Vuonna 1886 itävaltalainen psykiatri Richard von Krafft-Ebing käytti de Saden mieltymyksistä nimeä sadismi.
1869:Itävaltalainen kirjailija Leopold von Sacher-Masoch pyysi rakastajatartaan käyttämään usein turkkia, etenkin tämän ollessa vihainen.
Hän itse puolestaan alistui naisen orjaksi ja pyysi tätä kutsumaan häntä palvelijoille tyypillisellä nimellä ”Gregor”.
Sacher-Masochin osin omaelämäkerrallinen kirja Venus turkiksissa kertoo miehestä, joka nauttii kivusta ja naisten alistamaksi joutumisesta. Krafft-Ebing käytti vuonna 1886 kirjailijan taipumuksista nimitystä masokismi.
Lordi Villatakki
1853: Lordi Cardigania paleli jatkuvasti Krimin sodassa, ja hän alkoikin käyttää univormutakkinsa alla villaliiviä.
Liivistä tuli suositun kenraalin kotimaassa Britanniassa muotiasuste, johon lisättiin vielä lämpimät hihat. Syntyi cardigan eli villatakki.
Tuomari venytti lakia
1780: Amerikan itsenäisyyssota ei ollut vain amerikkalaisten patrioottien taistelua Britannian siirtomaavaltaa vastaan, vaan myös kuninkaalle uskollisia amerikkalaisia vastaan. Virginialainen tuomari Charles Lynch päättikin iskeä kuningasmielisten maanmiestensä kimppuun.
Lynch keräsi aseistetun joukkion ja pidätti epäiltyjä, jotka hän tuomitsi samantien. Mikäli olemassa oleva laki ei tarjonnut riittäviä perusteita tuomiolle, Lynch keksi uuden lain.
Onnekkaimmat joutuivat vain vannomaan uskollisuutta kongressille, mutta jotkut menettivät omaisuutensa, pakotettiin sotaväkeen tai ruoskittiin.
Lynch kutsui harjoittamaansa oman käden oikeutta ”Lynchin laiksi”.
Hän ei kuitenkaan koskaan tuominnut ketään hirtettäväksi, ja lynkkaus alkoikin tarkoittaa väkijoukon toimeenpanemaa hirttotuomiota vasta 1800-luvulla.
Tutkimuksissa on selvinnyt, että Yhdysvalloissa hirtettiin noin 5 000 ihmistä ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä vuosina 1882–1968.