Uskonkiistojen verinen tanner

Pappi Jan Pomukilainen virui verta vuotavana Kaarlen sillan kylmällä kiveyksellä. Vltava-joki virtasi verkkaisesti sillan alitse.

Kuninkaan sotilaat eivät olleet saaneet sanaakaan irti henkihieveriin pieksemästään papista.

Tieto kuningattaren mahdollisesta rakastajasta jäi hänen ja kuningattaren väliseksi rippisalaisuudeksi. Katoliselle papille vaitiolovelvollisuus oli pyhä, vaikka utelija olikin itse kuningas.

Sotilaat sitoivat painavan kivisäkin papin nilkkoihin. Köysi painui ihoon, kun he nostivat hänet ja paiskasivat jokeen.

Jan Pomukilainen vei mukanaan syvyyksiin kuningattaren salaisuudet. Jälkimaailma tuntee hänet Johannes Nepomukilaisena – pappina, joka sanoi kuninkaalle ”ne” eli ei.

Nepomukilainen surmattiin 20. toukokuuta Herran vuonna 1393, kertoo hänen tarinansa muistiin kirjannut jesuiittamunkki Jirí Plachý.

Katolinen pappi oli ensimmäinen Kaarlen sillan 650-vuotista historiaa synkistävistä lukuisista uhreista.

Kananmunaa laastiin

Nepomukilaisen surmapaikkaa, Kaarlen siltaa, alettiin rakentaa 1300-luvun puolivälissä. Rakennuttaja oli keisari Kaarle IV. Aiemmin paikalla ollut kivisilta oli romahtanut joen tulviessa.

Keisari vaati, että uuden sillan tuli kestää pahimmatkin tulvat. Tarina kertoo, että sillan peruskivi muurattiin vuonna 1357 yhdeksännen kuukauden seitsemäntenä päivänä kello 5.31. Lukusarjan 135797531 uskottiin tuovan onnea.

Jotta silta olisi mahdollisimman vankka, työmiehet sekoittivat kertoman mukaan kananmunaa laastiin, joka kiinnitti sillan tuhannet hiekkakivet toisiinsa.

Lopputuloksena oli 505 metriä pitkä ja 10 metriä leveä silta, jota kannatteli 16 kaarta. Joen kummallakin rannalla sillan molemmissa päissä on suuri torni.

Läntinen siltatorni on viimeinen jäänne vanhemmasta kivisillasta. Joen itärannalle rakennettiin 1400-luvulla jykevä goottilainen siltatorni.

Uskonsotien tanner

Hieman yli 200 vuotta myöhemmin Kaarlen sillan goottilainen torni sai irvokkaan roolin yhdessä Euroopan verisimmistä uskonsodista.

Kolmikymmenvuotinen sota puhkesi vuonna 1618, kun Habsburgien sukuun kuuluva kuningas Ferdinand peri Tšekinmaan, joka tuolloin oli nimeltään Böömi. Ferdinand oli intomielinen katolinen ja yritti väkisin käännyttää protestanttiset tšekit katolisiksi.

Maan ruhtinaat nousivat kapinaan ja kaappasivat vallan. Kun he kuulivat, että kuningas Ferdinand kokosi suurta katolista palkka-armeijaa kukistaakseen kapinan, he pyysivät apua Euroopan muilta protestanttisilta mailta, mutta turhaan.

Vuonna 1620 Ferdinand valtasi Tšekinmaan. Kuninkaan joukkoja vastaan taisteli 20 000 tšekkiä. Prahan lähistöllä käyty taistelu päättyi protestanttien kohtalokkaaseen häviöön.

Voiton jälkeen Ferdinand mestautti kapinan 27 aatelisjohtajaa, joiden päät ripustettiin näkyville Kaarlen sillan goottilaiseen torniin.

Keksitty marttyyritarina

Tšekkikapinan kukistaminen oli kolmikymmenvuotisen sodan lähtölaukaus. Kaikkialla Euroopassa protestantit ja katoliset alkoivat surmata toisiaan.

Vuonna 1641 sodan riehuessa kiivaimmillaan katolinen jesuiittamunkki Jirí Plachý pohti, että tšekkiläinen katolinen marttyyri voisi lujittaa yhteishenkeä Tšekin katolisten keskuudessa ja haalentaa veriset muistot protestanttijohtajista, joiden päät oli ripustettu Kaarlen sillalle.

Munkki kehitti tarinan Jan Pomukilaisesta, joka kuoli puolustaessaan katolista rippisalaisuutta.

Jan on kylläkin ollut olemassa ja hänet on todella heitetty jokeen Kaarlen sillalta, mutta syynä ei ollut kuningattaren rippisalaisuus vaan kuninkaan ja Prahan arkkipiispan eli Jan Pomukilaisen esimiehen välinen poliittinen valtataistelu. Mutta Jirí Plachý ei piitannut siitä. Sodassa totuus on aina ensimmäinen uhri.

Ruotsalaisjoukot sillalla

Kaarlen silta oli jälleen avainasemassa, kun väkivaltainen uskonsota läheni loppuaan. Vuonna 1648 protestanttiset ruotsalaisjoukot miehittivät Vltavan länsirannan.

Seuraavaksi he yrittivät vallata Prahan vanhankaupungin Kaarlen sillan kautta. Kiivaimmat taistelut käytiin itse sillalla.

Tšekkijoukot saartoivat sillan suuren itätornin, joka vau-rioitui pahasti rajuissa taisteluissa. Lopulta ruotsalaisjoukkojen oli vetäydyttävä, kun Prahan asukkaat ryhtyivät vastahyökkäykseen.

Raudanlujan 28-vuotisen katolisen hallinnon tuloksena protestanttisia vapautusjoukkoja ei enää kaivattu. Kaarlen sillan taistelu oli kolmikymmenvuotisen sodan viimeinen suurtaistelu.

Prahan tunnusmerkki

Nykyään Kaarlen sillalla näkee kaupustelijoita, taidemaalareita, turisteja ja kävelyllä olevia prahalaisia.

Sillalla on lisäksi Johannes Nepomukilaisen patas, joka pystytettiin vuonna 1683. Patsaan jalustassa on korkokuva, jossa kuninkaan sotilaat heittävät Nepomukilaisen Vltava-jokeen.

Vuosien varrella lukuisat tulvat ovat uhanneet Kaarlen siltaa, viimeksi vuonna 2002.

Onneksi suuremmilta vaurioilta on kuitenkin vältytty, ja Kaarlen silta koristaa edelleen Prahan keskustaa muistutuksena kaupungin verisestä historiasta.