Toinen ristiretki alkoi Vézelaystä

Pääsiäisenä 1146 apotti Bernhard de Clairvaux piti tulikivenkatkuisen saarnan La Madeleinen luostari­kirkossa Vézelayssä Ranskassa. Hän suomi vääräuskoisia ja kehotti kristittyjä pyhään sotaan. Kiihko levisi ja johti lopulta toiseen ristiretkeen.

torstai 16. heinäkuuta 2015 teksti Pelle Stampe

Pääsiäispäivänä vuonna 1146 tuhannet ute­liaat kuulijat tungeksivat Vézelayn luostarikirkkoon, jota paikalliset kutsuivat La Madeleineksi. Maineikkaan apotti Bernhard de Clairvauxin oli määrä pitää siellä pääsiäismessu. Häntä pidettiin jo eläessään pyhimyksenä ja hänen saarnansa tunnettiin kaikkialla. Sanottiin, että apotti Bernhard osasi sanoillaan saattaa kuulijansa suoraan yhteyteen Jumalan kanssa. Hänen maineensa oli kiirinyt niin laajalle, että itse kuningas Ludvig VII puolisoineen oli tullut häntä kuulemaan. Kirkkokansa vilkuili jännittyneenä ympärilleen nähdäkseen edes vilauksen apotista. Yhtäkkiä kaikki vaikenivat. ”Maan kamara järkkyy, koska olemme antaneet pakanoiden hävittää maan, jonka Jumala valaisi ihmeillään ja vihki verellään. Nyt väärä­uskoiset ristin viholliset hävittävät ­Pyhää maata”, apotti jyrisi saarnastuolistaan. ”Mitä te aiotte tehdä, te urhoolliset miehet, te ristin palvelijat? Jätättekö te sen, mikä on pyhää, pakanallisille koirille? Saammeko me elää ikuisessa häpeässä?” hän jatkoi saarnaansa. ”Te urheat ritarit ja roh­keat sankarit, tämä on taistelu, jota voitte käydä ilman vaaraa, sillä kuollessanne pääsette Jumalan valtakuntaan. Ottakaa risti, niin saatte kaikki syntinne anteeksi.” Kansa alkoi huutaa kiihkoissaan, ja tunnelma oli euforinen. Toiset rynnivät eteenpäin tungoksessa, toiset vajosivat polvilleen rukoilemaan Jumalalta anteeksi­antoa. Jotkut repivät viittansa. Apotin sanat tekivät vaikutuksen myös aatelismiehiin, jotka ilmoittautuivat välittömästi ristin puolustajiksi. Bernhardin pääsiäissaarna oli lähtölaukaus toiselle ristiretkelle, joka vei kymmeniä tuhansia kristittyjä taistelemaan Lähi-itään.
Madeleine-kirkko, jossa apotti Bernhard piti kuuluisan saarnansa, sijaitsee Burgundissa Ranskassa. Paikalle perustettiin ensimäinen luostari­kirkko jo 800-luvulla. Vuonna­ 1050 luostarin munkit alkoivat väittää, että kirkossa säilytettiin Magdalan Marian maallisia jäänteitä. Kahdeksan vuotta myöhemmin paavi vahvisti pyhäinjäännösten aitouden, ja Vézelayhyn alkoi virrata pyhiinvaeltajia kaik­kialta Euroopasta. Kaupungista alkoi yksi neljästä pyhiinvaellusreitistä, joiden määränpää oli apostoli Jaakobin hauta Santiago de Compostelassa Espanjassa. Pyhiinvaeltajien tuomat rahat luostari käytti nykyisen kirkon rakentamiseen. Madeleine-kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1132. Se on yksi parhaiten säilyneitä esimerkkejä romaanisesta arkkitehtuurista Euroopassa. Sitä koristavat pyhimysten patsaat, ja sen veistetyt kapiteelit ja portaali kuuluvat 1100-luvun kauneimpiin. Pyhäinjännökset huijausta. Seuraavat 200 vuotta olivat­ Vézelayn luostarin kulta-aikaa. Luostarin apoteilla oli runsaasti poliittista vaikutusvaltaa, ja he nousivat Ranskan kuninkaiden suosioon. Sekä Ranskan Filip II että Englannin Rikhard Leijonamieli viettivät vuonna 1190 luostarissa kolme kuukautta ennen lähtöään kolmannelle ristiretkelle.Madeleine-kirkon suuruu­den aika päättyi vuonna 1279, kun erään provencelaisen luostarin munkit väittivät löytäneensä Magdalan Marian jäännökset sisältävän arkun. Paavi totesi nekin aidoiksi, mikä romahdutti niin Vézelayn luostarin aseman kuin tulotkin. Luostari rapistui, ja 1800-luvulle tultaessa useimmat sen rakennukset olivat sortuneet. Huonokuntoinen luostarikirkko pelastettiin vuosina 1840–1861 toteutetulla restauroinnilla. Vuonna 1979 La Madeleine nimettiin UNESCO:n maailman­perintökohteeksi.

Websites:
www.vezelaytourisme.com

Ehkä sinua kiinnostaa...