Kuningas pakkosiirsi merimiehiä
Kuningas Kaarle XI lähti 19. marraskuuta 1679 lähimpien neuvonantajiensa kanssa etsimään suotuisampaa paikkaa laivaston satamalle ja telakalle.
Valinta osui pieneen saareen Blekingen edustalla. ”[Kuningas] tutki luonnonsatamat, lahdet, saaret ja luodot ja päätti, että Trossöhön rakennettaisiin kaupunki, jonka nimeksi tulisi Karlskrona”, kirjoitti Ruotsin linnoituslaitoksen johtaja Erik Dahlbergh päiväkirjassaan.
Pian laivat seilasivat edestakaisin Tukholman ja Trossön välillä hakiessaan pääkaupungin satamasta käyttökelpoista materiaalia uuteen laivastotukikohtaan.
Trossöhön kohosi pajoja ja verstaita, ja pelkästään ruuan varastointia varten rakennettiin nelisenkymmentä taloa. Samaan aikaan aloitettiin sataman sisääntuloa vartioivan Kungsholmenin linnoituksen rakentaminen.
Varmistaakseen riittävästi merimiehiä laivastoonsa kuningas pakkosiirrätti kaupunkiin muualta Blekingestä 1 100 merimiestä perheineen.
Alueelle saapui myös satoja käsityöläisiä. Monet heistä asettuivat asumaan Björkholmenin kaupunginosaan, jonne he rakensivat vankkoja taloja tammesta. Talot ovat niin kestäviä, että osassa niistä asutaan edelleen.
Laivoja syntyi pikavauhtia
Ensimmäinen uudella telakalla rakennettu laiva oli 70 tykin linjalaiva Blekinge, joka laskettiin vesille vuonna 1682. Lisää seurasi nopeaa vauhtia, ja 1690-luvulla telakalla rakennettiin 26 laivaa.
Niinpä Ruotsilla oli vahva laivasto, kun Tanska julisti Saksin, Puolan ja Venäjän kanssa sille sodan vuonna 1700.
Ruotsi löikin Tanskan tuolloin, mutta suureksi Pohjan sodaksi kutsutun sodan päätyttyä oli selvää, että Ruotsin aika suurvaltana oli ohi.
Karlskrona ja laivastotukikohta kuitenkin jäivät, ja siellä otettiin vain kolme vuotta sodan jälkeen käyttöön uusi, teknisesti edistyksellinen kuivatelakka.
Karlskronassa on edelleen Ruotsin suurin laivastotukikohta. Esimerkiksi Ruotsin merivoimien 3. laivue valvoo edelleen Ruotsin aluevesiä paikalta, jonka Kaarle XI valitsi yli 340 vuotta sitten.