Rigsdagen Berlin nazister

Palo pönkitti natsien valtaa

Berliinin valtiopäivätalossa riehui tuhoisa palo 27. helmikuuta 1933. Natsit syyttivät palosta kommunisteja ja hyödynsivät sitä vaalikampanjassaan. Suunnitelma toimi, ja Hitler saattoi sen ansiosta jatkaa kulkuaan Saksan yksinvaltiaaksi.

Berliinin valtiopäivätalossa riehui tuhoisa palo 27. helmikuuta 1933. Natsit syyttivät palosta kommunisteja ja hyödynsivät sitä vaalikampanjassaan. Suunnitelma toimi, ja Hitler saattoi sen ansiosta jatkaa kulkuaan Saksan yksinvaltiaaksi.

National Archives and Records Administration, National Archives Identifier (NAID) 535790

Kello oli 20.30 helmikuun 27. päivänä 1933, kun vartija teki viimeisen kierroksensa Berliinin valtiopäivätalossa. Kaikki oli rauhallista. Suuri talo oli tyhjillään, sillä uusi valtakunnankansleri Adolf Hitler oli hajottanut Saksan parlamentin ja määrännyt uudet vaalit.

44 minuuttia myöhemmin lähimmälle paloasemalle tuli hätäpuhelu: Valtiopäivätalo oli tulessa. Kun palomiehet hetkeä myöhemmin saapuivat paikalle, palo riehui jo valtoimenaan. Se levisi nopeasti ja sytytti uusia pesäkkeitä. Pian sammutustöiden alkamisen jälkeen Valtiopäivätalon sisäosat räjähtivät liekkihelvetiksi.

Palomiehet totesivat, että talon sisäosia ei enää voitu pelastaa. Sen sijaan heidän olisi estettävä palon eteneminen katolle, jotta rakennus ei tuhoutuisi kokonaan. Palopaikalla kierteli sekavan oloinen 20-vuotias mies ylävartalo paljaana.

Hän kertoi nimekseen Marinus van der Lubbe ja väitti sytyttäneensä palon vastalauseena natseille. Poliisi pidätti miehen, ja sammutustyöt jatkuivat. Palo saatiin sammumaan vasta keskiyön paikkeilla, jolloin Valtiopäivätalo oli sisältä jo pahoin tuhoutunut.

Seuraavana aamuna natsit syyttivät palosta kommunisteja. Hitler väitti, että palo liittyi kommunistien vallankumousyritykseen, ja presidentti Paul von Hindenburg julisti Saksaan sananvapaus- ja kokoontumisoikeutta voimakkaasti rajoittavan poikkeustilan.

Sen myötä Hitler pääsi toteuttamaan suunnitelmiaan valtansa laajentamiseksi. Tuhansia kommunisteja pidätettiin vallankumousyrityksestä, ja Saksan kommunistinen puolue kiellettiin.

Natsit käynnistivät myös massiivisen pelottelukampanjan viikon kuluttua pidettäviä vaaleja silmällä pitäen. Suunnitelma toimi, ja vaalit olivat natseille menestys. Hitler kiitti saksalaisia saamastaan luottamuksesta ajamalla läpi lain, jonka nojalla kaikki muut puolueet kiellettiin, jaHitler varmisti näin virallisesti diktaattorin asemansa.

Saksalla oli vuodesta 1849 ollut kansan valitsema parlamentti eli valtiopäivät. Alussa sillä ei ollut vakituista kokoontumispaikkaa, mutta vuonna 1871 päätettiin rakentaa valtiopäivätalo.

Seuraavana vuonna järjestetyn kilpailun voittanutta ehdotusta ei kuitenkaan koskaan toteutettu muun muassa keisari Vilhelm I:n ja kansleri Otto von Bismarckin välisten erimielisyyksien vuoksi.

Vuonna 1882 järjestettiin uusi kilpailu, tällä kertaa paremmin tuloksin. Uuden valtiopäivätalon avajaisissa 1894 sitä kutsuttiin arkkitehtuuriseksi helmeksi. Vuoden 1933 palon jälkeen rakennus kunnostettiin osittain ja siellä pidettiin natsien kokouksia ja näyttelyitä.

Toisen maailmansodan loppupuolella liittoutuneiden pommit vaurioittivat rakennusta, ja se oli vuoden 1945 pommituksissa etenkin puna-armeijan pommitusten kohteena. Sodan loputtua rakennus oli pahoin vaurioitunut.

Kun Saksa jaettiin, valtiopäivätalo jäi Länsi-Berliinin puolelle, ja rajalinja kulki siitä vain muutaman metrin päässä. Vuonna 1949 Länsi-Saksan parlamentti eli liittopäivät muutti uuteen pääkaupunkiin Bonniin.

Vanha valtiopäivätalo päätettiin kunnostaa vuonna 1956. Vuoteen 1990 valtiopäivätalossa pidettiin satunnaisesti näyttelyjä ja kokouksia. Saksan yhdistymisen jälkeen parlamentti päätettiin siirtää takaisin Berliiniin.

Valtiopäivätalo kunnostettiin, missä yhteydessä siihen rakennettiin mm. valtava lasinen ja teräksinen kupoli sodassa tuhoutuneen tilalle.

Vuonna 1999 Saksan parlamentti alkoi taas kokoontua Berliinin valtiopäivätalossa. Valtiopäivätalo on Saksan yhdistymisen symboli ja matkailunähtävyys, jossa vierailee vuosittain tuhansia matkailijoita.

Websites:
www.berlin.de