Näennäisestä tyyneydestään huolimatta amiraali Ove Giedde oli pakahtumaisillaan kiukusta, kun hän 21. marraskuuta 1620 poistui intialaisen ruhtinas Ragunathan hovista.
Hän ei vieläkään onnistunut kuninkaalta saamassaan tehtävässä perustaa Intiaan tanskalainen siirtokunta. Palatsin ulkopuolella odotti ankkurissa sotalaiva Elefanten ja muut vastaperustetulle Tanskan Itä-Intian komppanialle kuuluvat laivat.
Laivasto oli lähtenyt purjehtimaan Kööpenhaminasta kahta vuotta aikaisemmin. Giedde oli tuolloin 24-vuotias ja saanut juuri nimityksen Tanskan siihen asti kalleimman tutkimusretken johtajaksi.
Retkikunnan oli määrä purjehtia Ceyloniin, sinetöidä sopimus, jonka kuningas Kristian IV oli neuvotellut paikallisen ruhtinaan kanssa hollantilaisen välimiehen avustuksella, ja perustaa Ceyloniin Tanskan ensimmäinen siirtokunta.
Matkalla noin puolet laivaston kaikkiaan 500 hengen miehistöstä kuoli, useimmat heistä keripukkiin.
Kun retkikunta viimein saapui määränpäähänsä 18. toukokuuta 1620, kävi ilmi, että kuninkaan neuvottelema sopimus oli täysin arvoton.
Puoli vuotta aiemmin tanskalaiset olivat lähettäneet Ceyloniin Øresund-nimisen aluksen pohjustamaan siirtokunnan perustamista.
Ceylonissa alusta olivat kuitenkin olleet vastassa portugalilaiset, joilla oli saarella menestyviä siirtokuntia ja jotka eivät kaivanneet kilpailijoita.
Portugalilaiset olivat upottaneet Øresundin ja surmanneet valtaosan sen miehistöstä.
Siirtokunnan synty
Portugalilaiset olivat säästäneet Øresundin kapteenin Roland Crappen ja tusinan verran merimiehiä ja vieneet nämä Tanjoren ruhtinaan Ragunathan hoviin.
Tanskalaisille karkotus Ceylonista oli onni onnettomuudessa, sillä ruhtinas myönsi Crappelle luvan perustaa siirtokunnan Tharangambadiin, jota tanskalaiset alkoivat pian kutsua Trankebariksi.
Neuvottelut kuitenkin vaikeutuivat, kun Giedde saapui Tanjoreen ja kieltäytyi osallistumasta hindulaisiin rituaaleihin ja lahjanvaihtoseremonioihin.
Ruhtinas viihdytti Gieddeä viikkokaupalla muun muassa härkätaisteluilla ja esittelemällä 465 vaimonsa jalokivikokoelmia.
Sopimusta siirtokunnan perustamisesta hän ei silti suostunut allekirjoittamaan. Lopulta turhautunut Giedde palasi laivalleen osoittaakseen ruhtinaalle, että nyt oli viimeinen tilaisuus tehdä kauppoja.
Temppu toimi. Giedde oli hädin tuskin ehtinyt laivalleen, kun ruhtinas taipui ja allekirjoitti sopimuksen.
Nyt tanskalaiset saattoivat rakentaa Trankebariin linnoituksen, kerätä veroja ja käydä kauppaa ruhtinaalle maksettavaa korvausta vastaan.
Giedde alkoi heti rakennuttaa Dansborgin linnoitusta.
Sitten hän panttasi laivojensa tykkejä ja osti valtavat määrät mausteita. Vuoden kuluttua hän nimitti Crappen siirtokunnan johtoon, nosti purjeet ja suuntasi kohti Kööpenhaminaa.
Trankebarin kuvernöörin entinen huvila on entisöity, ja siinä toimii nykyään tasokas hotelli.
Siirtokunnasta hotelliksi
Tanskan lippu liehui Trankebarissa 225 vuotta. Sodat Britanniaa vastaan vuosina 1801 ja 1807 köyhdyttivät Tanskaa kuitenkin niin, ettei sillä enää ollut varaa ylläpitää siirtokuntaa.
Vuonna 1845 Kristian VIII myikin Trankebarin siirtokunnan briteille.
Dansborgin linnoitus on yhä olemassa, ja siellä toimii nykyään tanskalaisten siirtomaa-aikaa esittelevä museo.
Museo on suosittu matkailukohde, sillä se sijaitsee Tamil Nadun osavaltiossa useisiin kauniisiin hindutemppeleihin ja luonnonpuistoon johtavan reitin varrella.
Tanskan kansallismuseo on vuodesta 2004 lähtien vaalinut tanskalais-intialaista kulttuuriperintöä, ja Intian hallitus on suojellut Trankebarin siirtomaa-aikaiset rakennukset.
Niinpä kaupungissa on yhä jäljellä muun muassa tanskalaistyylinen kirkko ja vanha hautausmaa. Entinen kuvernöörin huvila on nykyään hotelli.
Sen verannalla matkailijat voivat nautiskella näkymästä merelle, jonka yli tanskalaiset purjehtivat perustamaan ensimmäistä siirtokuntaansa.