needpix/pixabay
napoleon krig

Napoleonin aika Elballa

Vuonna 1814 Napoleon hävisi sodan Euroopan herruudesta, ja hänet karkotettiin Elban saarelle. Pieni saari ei kuitenkaan riittänyt Napoleonille, vaan hän laati tarkan suunnitelman Ranskan valloittamisesta takaisin.

A altojen loiske kallioita vasten kantautui avoinna olevista kaksoisovista Napoleon Bonaparten tilavaan työhuoneeseen Villa dei Mulinissa, jossa keisari asteli edestakaisin itsekseen mumisten.

Oli 16. helmikuuta 1815. Vuotta aiemmin Napoleon oli hävinnyt sodan Itävallan, Venäjän, Englannin ja Preussin liittoumalle. Viholliset olivat saaneet Pariisin hallintaansa ja pakottaneet Napoleonin luopumaan vallasta.

Hänet oli lähetetty maan-pakoon 20 kilometrin päähän Italian länsirannikosta sijaitsevalle Elban saarelle, jonka hallitsijaksi hänet myös nimettiin.

Elban ja sen muutaman tuhannen asukkaan hallitseminen ei ollut kylliksi Napoleonille. Hän halusi takaisin Ranskan keisariksi, ja haave tuntui mahdolliselta toteuttaa.

Ranskan uusi kuningas Ludvig XVIII oli epäsuosittu, ja voittajavaltioiden vaatimat raskaat sotakorvaukset saivat kansan entistä vahvemmin Napoleonin taakse. Napoleonilla oli suunnitelma valmiina.

Englannin laivaston oli määrä partioida Elban vesillä, jotta syrjäytetty keisari ei pääsisi livahtamaan pakoon, mutta Napoleon oli huomannut, että talviaikaan partiointi ei ollut säännöllistä.

Hän yrittäisi purjehtia
Elbalta 600 miehen henkivartiostonsa kanssa salaa Ranskaan, jossa sotaveteraanit liittyisivät hänen riveihinsä ja kansa nousisi vastustamaan Ludvigin hallintoa.

Napoleon istui pöytänsä ääreen ja alkoi kirjoittaa: ”Kenraali Douotille. Toimittakaa priki telakalle. Maalatkaa se Englannin väreillä ja varatkaa muonaa kolmenkymmenen päivän matkaa varten.”

299 päivää Napo-leonin Elballe tulon jälkeen hänen pieni laivastonsa suuntasi naamioidun prikin johtamana kohti Ranskaa.

Kolme viikkoa myöhemmin Napoleon ratsasti riemusaatossa Pariisiin ilman, että laukaustakaan oli vaihdettu. Häntä juhlittiin jälleen keisarina, mutta hänen valtakautensa kesti vain sata päivää.

Talo, jossa Napoleon oli suunnitellut paluutaan valtaan, sijaitsee Välimerellä Elban pääkaupungin Portoferraion laitamilla. Huvila on rakennettu 1700-luvun puolivälissä.

Tuulisella paikalla oli aiemmin ollut kaksi myllyä, mutta ne oli purettu ja osa niiden materiaaleista käytettiin uuteen rakennukseen, joka sai nimekseen ”Villa dei Mulini” eli Myllyjen huvila.

Laaja rakennuskokonaisuus miellytti Napoleonia heti, kun hän saapui Elballe toukokuussa 1814. Näköalat olivat upeat, ja huvilassa oli kaunis puutarha lukuisine patsaineen ja suihkulähteineen.

Sisätilat vaativat kuitenkin kunnostusta, joten Napoleonin asettuminen saarelle työllisti runsaasti sen käsityöläisiä ja taiteilijoita. Pohjakerrokseen entiselle keisarille sisustettiin toimisto, seurustelutiloja ja huone audienssia odottaville vieraille.

Talon toisessa kerroksessa oli Napoleonin perheen yksityishuoneita. Napoleonin sisarelle kalustettiin kokonainen huoneisto. Hänen omaan makuuhuoneeseensa tuotiin komea vaaleansininen pylvässänky, peilejä ja huolella veistettyjä seinäpaneeleita.

Heti huvilan vieressä oli kauniisti sisustettu tanssi-sali, jossa Napoleon vieraineen saattoi nauttia musiikista, teatterista ja tanssista. Napoleon hankki saarelta myös kesäasunnon, joka sisustettiin niinikään keisarin arvon mukaisesti.

Seuraavaksi Napoleon paneutui saaren talouteen ja elinkeinoelämään. Hän käytti suuria summia teiden parannukseen ja kaivostoiminnan tehostamiseen.

Lisäksi hän ajanmukaisti Elban sairaalan, toi saarelle perunan ja istututti sinne oliivipuita.Vaikka Napoleon asui Elban saarella vain kymmenen kuukautta, hänestä ehti tulla saarelaisten sankari.

Keisarilla on ollut siellä jopa oma vuosittainen juhlapäivä. Sekä Villa dei Mulini että Napoleonin kesäasunto olivat pitkään tyhjillään, kunnes ne otettiin virallisesti museokäyttöön 1900-luvun alussa.

Sittemmin kymmenettuhannet turistit ovat käyneet tutustumassa aikaan, jona Napoleon Bonaparte oli Elban keisari.