Aamupäivällä 8. elokuuta 1663 Pyhän Annan sillan edustalle Kööpenhaminaan ankkuroitui laiva, jonka matkustajana oli Kristian IV:n tytär Leonora Kristina.
13 päivää aiemmin hänet oli pidätetty Englannissa, jossa hän oli rahapulassaan yrittänyt periä vanhaa velkaa Englannin kuninkaalta.
Leonora Kristinaa syytettiin maanpetoksesta.
Hänen aviomiehensä, tanskalainen Corfitz Ulfeldt, oli tukenut Ruotsin hyökkäystä Tanskaan vuonna 1657, ja nyt kuninkaantytär joutui vastuuseen miehensä vehkeilystä. Hän oli vakuutellut syyttömyyttään, mutta silti hänet oli viety Tanskaan lähtevään laivaan.
Nyt laiva odotteli satamassa, eikä Leonora Kristina tiennyt, mitä tapahtuisi.
Vasta myöhään iltapäivällä hänelle tuotiin käsky poistua laivasta. Hän astui veneeseen, joka vei hänet Kööpenhaminan linnaan.
Rannalla seisoi kaupunkilaisia, joista osa riemuitsi ja osa itki.
Linnan aukiolla vilisi kaupungin asukkaita ja sotilaita, ja sillalla odotteli linnanvouti.
Aluksi näytti kuin hän olisi saattanut Leonora Kristinan ylös linnan portaita, mutta yhtäkkiä hän vaihtoi suuntaa ja veikin tämän pauhaavan väkijoukon saattelemana Siniseen torniin.
Hänen etsiessään avaimiaan kuninkaantytär joutui kuuntelemaan rahvaan huutelua.
Viimein vouti avasi oven ja vei hänet sisään. Vankilan ovi sulkeutui Leonora Kristinan takana.
Vasta 21 vuotta, 9 kuukaut-ta ja 11 päivää myöhemmin hän näki taas päivänvalon. Ensimmäisen viikon hän virui pienessä loukossa, jossa rotat nakersivat öisin hänen kynttiläänsä.
Huoneessa oli sietämätön löyhkä, sillä aiemmat vangit olivat tehneet tarpeensa seinille. Viikon kuluttua kuninkaantytär pääsi valoisampaan selliin – se sijaitsi aivan sen kamarin lähellä, jossa hän oli viettänyt hääyönsä.