Kuninkaan tyttären vankila

Vuonna 1663 Tanskan kuninkaan Kristian IV:n tytär vangittiin maanpetoksesta ja teljettiin Kööpenhaminan Siniseen torniin.

Aamupäivällä 8. elokuuta 1663 Pyhän Annan sillan edustalle Kööpenhaminaan ankkuroitui laiva, jonka matkustajana oli Kristian IV:n tytär Leonora Kristina.

13 päivää aiemmin hänet oli pidätetty Englannissa, jossa hän oli rahapulassaan yrittänyt periä vanhaa velkaa Englannin kuninkaalta.

Leonora Kristinaa syytettiin maanpetoksesta.

Hänen aviomiehensä, tanskalainen Corfitz Ulfeldt, oli tukenut Ruotsin hyökkäystä Tanskaan vuonna 1657, ja nyt kuninkaantytär joutui vastuuseen miehensä vehkeilystä. Hän oli vakuutellut syyttömyyttään, mutta silti hänet oli viety Tanskaan lähtevään laivaan.

Nyt laiva odotteli satamassa, eikä Leonora Kristina tiennyt, mitä tapahtuisi.

Vasta myöhään iltapäivällä hänelle tuotiin käsky poistua laivasta. Hän astui veneeseen, joka vei hänet Kööpenhaminan linnaan.

Rannalla seisoi kaupunkilaisia, joista osa riemuitsi ja osa itki.

Linnan aukiolla vilisi kaupungin asukkaita ja sotilaita, ja sillalla odotteli linnanvouti.

Aluksi näytti kuin hän olisi saattanut Leonora Kristinan ylös linnan portaita, mutta yhtäkkiä hän vaihtoi suuntaa ja veikin tämän pauhaavan väkijoukon saattelemana Siniseen torniin.

Hänen etsiessään avaimiaan kuninkaantytär joutui kuuntelemaan rahvaan huutelua.

Viimein vouti avasi oven ja vei hänet sisään. Vankilan ovi sulkeutui Leonora Kristinan takana.

Vasta 21 vuotta, 9 kuukaut-ta ja 11 päivää myöhemmin hän näki taas päivänvalon. Ensimmäisen viikon hän virui pienessä loukossa, jossa rotat nakersivat öisin hänen kynttiläänsä.

Huoneessa oli sietämätön löyhkä, sillä aiemmat vangit olivat tehneet tarpeensa seinille. Viikon kuluttua kuninkaantytär pääsi valoisampaan selliin – se sijaitsi aivan sen kamarin lähellä, jossa hän oli viettänyt hääyönsä.

Sininen torni oli viisikerroksinen nelikulmainen torni, joka sijaitsi Kööpenhaminan linnan portin vieressä.

Torni mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1446, mutta kirjallisissa lähteissä ei puhuta sen alkuperäisestä tarkoituksesta. Tornia kerrotaan käytetyn vankilana ensimmäisen kerran kuningas Hannun
(1481–1513) aikaan.

Vuosien kuluessa siellä oli vangittuna sekä mahtavia valtiomiehiä että tavallisia rikollisia.

Varsinkin Kristian IV:n tiedetään olleen ahkera tornin käyttäjä.

1600-luvulla kansa kutsui Sinistä tornia ”Pimeäksi kirkoksi”, koska siitä ei näkynyt kaupungin puolelle yhtään ikkunaa.

Pahamaineisen tornin ylimmässä kerroksessa tiedetään olleen piinapenkki vankien kiduttamista varten.

Sinisen tornin alla oli maanalainen vankila, jota sanottiin ”Peikon luolaksi”. Vangit laskettiin sinne köyden varassa.

Islantilainen Jon Olafsson kertoo muistelmissaan vankeusajastaan tornin kellarissa 1620. Vankikuilun seinät olivat sileät kuin munankuori, joten pakeneminen oli mahdotonta.

Kööpenhaminan linnaa laajennettiin vuosien mittaan.

Kun linna uudistettiin kokonaan 1727–1728, Sinisestä tornista koristeellisine renessanssitorneineen tuli uuden linnan osa.

Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Kuningas Frederik IV:n kuoltua neljä vuotta myöhemmin hänen poikansa Kristian VI määräsi linnan – ja Sinisen tornin – purettavaksi maan tasalle, ja jäljelle jäi vain tyhjä tontti.Seuraava linna valmistui vasta vuonna 1745.

Se edusti barokkityyliä ja sai nimekseen Christiansborg. Linna paloi vuonna 1794, mutta osia siitä, mm. koko ratsastusmaneesi, säästyi tulelta. Toinen Christiansborg rakennettiin samalle paikalle vuonna 1828, mutta sekin paloi jo vuonna 1884.

Kolmannen Christiansborgin perustuksia kaivettaessa löydettiin yllättäen edellisten linnojen raunioita.

Sininen torni kaivettiin esiin vuonna 1902, ja vuosina 1906–1908 ja 1918–1922 kaivettiin esiin loputkin rauniot.

Löytö sai runsaasti julkisuutta, ja raunioiden peittämisen sijaan ne päätettiin säilyttää jälkipolville. Rau-niot avattiin yleisölle 1924, ja nykyään ne ovat nähtävissä Christiansborgin alla.