Pitkän piirityksen jälkeen roomalaiset olivat murtautuneet Jerusalemin kahden kaupunginmuurin läpi.
Rooman armeija oli lähetetty kukistamaan juutalaisten kapina, ja viimeiset kapinalliset olivat linnoittautuneet suureen temppeliin, jota kutsuttiin ”Toiseksi temppeliksi”. Roomalaiset sotilaat ryhmittyivät temppelin ulkopuolelle ja valmistautuivat viimeiseen iskuun, jonka piti tehdä loppu kapinallisista.
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus, joka oli todistamassa vuoden 70 hyökkäystä, kirjoitti:
”Roomalaiset ajoivat juutalaiset temppeliin. Silmittömän raivon valtaama sotilas sai käteensä palavan soihdun. Toinen sotilas nosti häntä niin, että hän saattoi sytyttää tuleen kullatun ikkunan, josta tuli levisi koko pohjoisseinään.”Roomalainen sotapäällikkö käski turhaan miestensä sammuttaa tulipalon – sotilaat eivät enää kuunnelleet käskyjä. Pian upseerit eivät enää pystyneet hallitsemaan joukkojaan, ja sotilaat ryhtyivät ryöstelemään ja tuhoamaan koristeellista temppeliä, kunnes yksi heistä lopulta sytytti kultaisen portin tuleen. ”Pian lieskat löivät temppelin sisältä, ja pyhäkkö poltettiin tuhkaksi keisarilta lupaa kysymättä”, kirjoitti Josefus. Temppelin polttaminen oli kuitenkin vain alkusoittoa Jerusalemin kärsimyksille. Roomalaiset sotilaat mellastivat pitkin kaupunkia surmaten kaikki tielleen sattuneet ikään ja sukupuoleen katsomatta, ja kaduilla virtasi veri. Juutalaislähteiden mukaan verilöylyssä kuoli lähes miljoona ihmistä, joskin uhrien todellisen määrän uskotaan olevan lähempänä 200 000:ta.
Juutalaisten pyhin temppeli poltettiin
Rooman sotilaat riehuivat Jerusalemissa vuonna 70. He tuhosivat kaupungin pyhimmän temppelin maan tasalle niin, että jäljelle jäi vain yksi muuri – itkumuurin oli määrä muistuttaa juutalaisia siitä, että maa kuului Roomalle.