Viktorian ajan Lontoo

Noin kuuden miljoonan asukkaan Lontoo oli 1800-luvun lopussa ihmiskunnan historian suurin kaupunki. Brittiläisen imperiumin hallitsija kuningatar Viktoria käytti miljoonia puntia rakennushankkeisiin, joiden piti kuvastaa Britannian vaurautta ja mahtia, ja kansa piti Lontoota loistossa vähintään antiikin Rooman veroisena.

Tunnetun sanonnan mukaan ”joka oli kyllästynyt Lontooseen, oli kyllästynyt elämään”.

Arki Lontoon komean julkisivun takana ei suinkaan aina ollut kovin hohdokasta. ”Missään muualla kuin Lontoossa eivät yltäkylläisys ja puute sekä ylellisyys ja kärsimys elä niin lähellä toisiaan”, kirjoitti muuan lontoolainen kotikaupungistaan 1800-luvulla.

Upporikkaita ja rutiköyhiä

Lontoon asukasluku oli yli kuusinkertaistunut 1800-luvun alun jälkeen, ja köyhälistö joutui usein asumaan ahtaasti ja kurjissa oloissa. Taudit ja rikollisuus olivat yleisiä slummeissa, joissa Viiltäjä-Jack ja monet muut hämärämiehet öisin temmelsivät.

Kaupungin varakas yläluokka sopeutui väestönkasvun mukanaan tuomiin muutoksiin omalla tavallaan. Lontoon länsiosiin, kauas Itä-Lontoon köyhälistökortteleista, syntyi hienostokaupunginosia puistokatuineen. Siellä yläluokkaan kuuluvat saattoivat kävellä Kensington Gardensin puistossa tai käydä konserteissa Royal Albert Hallissa.

Kuningatar Viktorian kuolema vuonna 1901 enteili Brittiläisen imperiumin loiston loppua. Britannia menetti siirtomaansa yksi toisensa jälkeen, mutta Viktorian ajan prameat rakennukset todistavat yhä Brittiläisen imperiumin menneestä mahdista.

10 Lontoon nähtävyyttä:

Daily Mail -sanomalehti julkaisi 16. heinäkuuta 1901 artikkelin, joka käsitteli Whitechapelin kaupunginosan Dorset Streetiä. Lehti kutsui katua ”Lontoon kauheimmaksi kaduksi” ja ”pahan tyyssijaksi” ja kuvaili alueen asukkaita varkaiksi ja murhaajiksi.

Artikkeli herätti runsaasti huomiota ja heijasteli melko osuvasti vallalla olevaa käsitystä Whitechapelista. Aiemmin viihtyisä alue oli 1800-luvun lopulla pahamaineista seutua, joka tunnettiin köyhyydestä, likaisuudesta ja rikollisuudesta.

Whitechapelin huono maine oli suureksi osaksi perua 1880-luvun lopulta, jolloin Viiltäjä-Jackina tunnettu sarjamurhaaja teki siellä karmeita tekojaan. Hän etsi uhrinsa Whitechapelin pimeillä kujilla partioivien prostituoitujen joukosta ja murhasi ja silpoi lähes kirurgisella tarkkuudella ainakin viisi naista, kunnes väkivallanteot äkkiä loppuivat.

Viiltäjä-Jackin henkilöllisyydestä on esitetty useita arvailuja, mutta vieläkään ei tiedetä, kuka hän oli. Viktorian ajan jälkeen Whitechapel on kokenut useita muodonmuutoksia, ja monet alueen vanhoista kaduista ovat kadonneet. Nykyään se on muodikas taiteilijoiden suosima kaupunginosa.

Simpson’s Tavern sijaitsee kapealla sivukujalla aivan Lontoon sydämessä. Kievari avattiin jo vuonna 1757, mutta sen nykyinen sisustus on peräisin 1800-luvun puolivälistä, jolloin se oli yksi Lontoon lukemattomista halvoista ruokapaikoista eli ”chophouseista”.

Simpson’s Tavern tarjoaa Viktorian aikaisia makuelämyksiä autenttisessa ympäristössä, jossa ruokailijat istuvat puupenkeillä pienissä looseissa.

1800-luvun britit arvostivat yksinkertaista maalaisruokaa, ja sellaista Simpson’s Tavern nykyäänkin vierailleen tarjoaa.

Trafalgar Squaren aukio on nimetty amiraali Horatio Nelsonin vuonna 1805 ranskalaisista saavuttaman kuuluisan voiton mukaan. Ihmisiä ja autoja kuhisevan aukion keskellä komeilee Nelsonin 51 metrin korkuinen muistomerkki.

Aukio oli alun perin määrä nimetä kuningas Vilhelm IV:n (1765-1837) mukaan, mutta kun se vuonna 1845 valmistui, kuningas joutui tekemään tietä Britannian kenties kuuluisimmalle sotasankarille.

Aukion luoteiskulmaan varattiin kuin lohdutukseksi paikka Vilhelmin patsaalle, mutta koska tämä ei ollut jättänyt varoja patsaan pystyttämistä varten, kulmaus oli vuosikausia tyhjillään.

Vuonna 2001 Vilhelmin patsaalle varattuun kulmaukseen päätettiin sijoittaa vaihtuvia nykytaiteilijoiden teoksia. Trafalgar Squaren laidalla on myös Britannian kansallisgalleria The National Gallery, jonka mittaviin taidekokoelmiin pääsee tutustumaan maksutta.

Belgravian kaupunginosan talot rakennettiin 1800-luvun alussa Lontoon yläluokalle, joka halusi asua mahdollisimman kaukana kaupungin itäisissä osissa majailevasta mittavasta köyhälistöstä.

Loistelias Belgravia oli – ja on yhä – yksi maailman kalleimmista asuinalueista.

Länsi-Lontoon viihtyisässä museokaupunginosassa Kenginstonissa on myös Royal Albert Hall. Vaikuttava konserttitalo valmistui vuonna 1871, ja se nimettiin kuningatar Viktorian kymmenen vuotta aiemmin kuolleen puolison, prinssi Albertin mukaan. Kuningatar suri rakasta puolisoaan kuolemaansa saakka vuoteen 1901 ja nimesi useita rakennuksia ja muistomerkkejä miehensä mukaan.

Royal Albert Halliin mahtuu yli 7 000 ihmistä, ja siellä järjestetään vuosittain yli 350 tapahtumaa, kuten BBC:n perinteikkäät ”The Proms”-konsertit. Rakennuksen tiilenpunaista julkisivua koristaa friisi, jonka aiheena on taiteen ja tieteen voitto.

Royal Albert Hallissa on järjestetty kaikkiaan yli 50 000 tapahtumaa. Musiikkipiireissä on tapana vitsailla, että taiteilija on tehnyt läpimurron vasta esiinnyttyään Royal Albert Hallissa.

Kensington Gardens on yksi Lontoon monista suurista puistoista. Reilun neliökilometrin suuruinen puisto sijaitsee aivan Hyde Parkin vieressä, ja matkailijat luulevatkin usein, että kyseessä on yksi ainoa suuri puisto.

Kensington Gardens rakennettiin vuosina 1728–38 Kensingtonin palatsissa asuneiden kuningas Yrjö II:n ja kuningatar Karoliinan yksityispuutarhaksi. Sitä ympäröi korkea aita, ja se oli pitkälle 1800-luvulle yksityisaluetta, jonne tavallisilla lontoolaisilla ei ollut asiaa.

Myöhemmin puisto avattiin yleisölle – tosin vain ”kunniallisesti pukeutuneille”. Yksi puiston nähtävyyksistä on vaikuttava kullalla silattu Albert Memorial -patsas, jonka kuningatar Viktoria pystytti puolisonsa prinssi Albertin muistoksi.

”Piirrän aseman mieleni mukaan”, kirjoitti tunnettu Viktorian aikainen insinööri Isambard Brunel ystävälleen Matthew Digby Wyattille. Hän lisäsi, ettei hänellä ollut aikaa pienille koristeellisille yksityiskohdille ja että rakennuksesta tulisi ”metallinen hirviö”.

Paddingtonin asema vihittiin käyttöön vuonna 1854. Sen tunnusmerkki on katettu asemalaiturihalli, jonka 210 metrin pituista lasikattoa kannattelee kolme 31-metristä teräskaarta. Asemaa käyttää nykyään yli 30 miljoonaa junamatkustajaa vuodessa.

Paddington oli aikoinaan myös maailman ensimmäisen maanalaisen Metropolitan Railwayn päätepysäkki. Maanalainen, jonka raiteet kulkivat kolmessa kerroksessa, valmistui vuonna 1863. Alusta asti sitä käytti noin 25 000 ihmistä päivittäin.