Tutustu tarujen Samarkandiin

Sotapäällikkö Timur Lenk kohteli vihollisiaan säälimättömästi. Vain käsityöläiset ja taiteilijat saivat armon, sillä heitä Timur tarvitsi rakentamaan loisteliasta pääkaupunkiaan Samarkandia.

Sotapäällikkö Timur Lenk kohteli vihollisiaan säälimättömästi. Vain käsityöläiset ja taiteilijat saivat armon, sillä heitä Timur tarvitsi rakentamaan loisteliasta pääkaupunkiaan Samarkandia.

Maineikas 1400-luvulla elänyt keskiaasia­lai­nen sotapäällikkö Timur Lenk oli julma tyranni. Hän vietti suuren osan 35-vuotisesta valtakaudestaan Tšagatain kaanikunnan hallitsijana valloitusretkillä. Minne Timur menikin, hän murhasi paikalliset asukkaat ja hävitti heidän kaupunkinsa. Historioitsijat ovat arvioineet hänen ­olleen vastuussa noin 17 miljoonan ihmisen kuolemasta.

Hirmuhallitsija jätti kuitenkin jälkeensä muutakin kuin tuhoa ja kuolemaa. Hänen pääkaupunkinsa Samarkand oli ­islamilaisen maailman ehkä kaunein ­kaupunki sekä yksi aikansa tärkeimmistä tieteen ja tutkimuksen keskuksista.

Samarkand, joka on nykyään Uzbekistanin toiseksi suurin kaupunki, sijaitsi Silkkitieksi kutsutun, Kiinasta Eurooppaan kulkevan kauppareitin varrella, ja se oli jo vanhastaan vauras ja vilkas.

­Esimerkiksi italialainen löytöretkeilijä Marco Polo kuvaili ­Samarkandia jo 1200-luvulla ”suureksi ja mahtavaksi”.

Timur, josta tuli Tšagatain kaanikunnan hallitsija vuonna 1370, halusi kuitenkin tehdä pääkaupungistaan kaikkia muita kaupunkeja upeamman.

Taiteilijat saivat pitää henkensä

Timur tiesi ettei Samarkandissa ollut ­tarpeeksi taitavia käsityöläisiä toteut­tamaan hänen suunnitelmiaan. Niinpä hän lähti valloitusretkille nykyisten Iranin, Irakin ja Syyrian alueelle.

Timur surmasi kaikki tielleen sattuneet mutta säästi arkkitehtien, käsityöläisten ja taiteilijoiden hengen. Heidät hän vei mukanaan Samarkandiin.

Samarkand market

Samarkandin sijainti Silkkitien varrella näkyy yhä kaupungin toreilla.

© Shutterstock

Samarkandiin nousi toinen toistaan upeampia rakennuksia, kuten kaupungin laidalla sijaitsevan Shah-i-­Zindan nekropolin palatsimaiset mauso­leumit, jotka oli tarkoitettu Timurin perheenjäsenille ja muulle lähipiirille.

Vuonna 1398 Timur alisti valtaansa ­Intian ja toi sieltä mukanaan 95 sotanorsua. Ne valjastettiin vetämään jättimäisiä kivenlohkareita, joista rakentui loistelias Bibi Khanumin moskeija. Timur valvoi moskeijan rakentamista itse, sillä hän ­halusi sen olevan täydellinen.

”Moskeija oli tuskin valmis, kun Timur jo löysi vikoja sen sisäänkäynnistä. Se oli hänen mielestään liian matala ja se piti purkaa”, kirjoitti Kastilian Henrik III:n ­lähettiläs Ruy González de Clavijo.

Samarkandin rappio ja uusi nousu

Vuonna 1405 Timur sairastui ja kuoli ­ollessaan sotimassa Kiinassa. Hänen palsamoitu ruumiinsa tuotiin ­Samarkandiin ja haudattiin hänen itselleen rakennuttamaansa Gur Emir -mausoleumiin.

Timurin dynastia pysyi valtaistuimella, ja hänen pojanpoikansa Ulugh Begin ­valtakausi oli ­Samarkandin kulta-­aikaa.

Ulugh Beg rakennutti useita madrasoja eli islamilaisia kouluja, joissa keskityttiin tieteisiin, sekä hienon observatorion, jonka tähtitieteilijät olivat ­aikansa etevimpiä. Samarkandista tuli islamilaisen maailman tieteen keskus.

Viholliset kuitenkin uhkasivat Timurin valtakuntaa, ja vuonna 1500 persialaiset ­safavidit valloittivat Samarkandin. Uudet hallitsijat eivät piitanneet kaupungista, ja se alkoi rapistua.

Vuonna 1720 ­Samarkand oli lähes autioitunut, ja se alkoi elpyä vasta, kun siitä vuonna 1888 tuli laajan Venäjän keisarikunnan halki kulkevan Keski-Aasian rautatien pääteasema.