Timbuktu oli tiedon kehto
Nigerjoen varrella sijaitsevaan Timbuktuun saapui kauppiaita vesitse niin idästä kuin lännestä, ja pohjois-eteläsuunnassa kulkeneet kamelikaravaanit pysähtyivät myös Timbuktussa.
Esimerkiksi norsunluulla, orjilla, suolalla ja kullalla käyty kauppa oli erittäin tuottoisaa.
Kaupunki kasvoi nopeasti, ja siitä tuli pian yksi merkittävän Malin imperiumin tärkeimmistä kaupungeista – Mali kattoi 1200-luvulla suuren osan koko läntistä Afrikkaa.
Malin ja Timbuktun kulta-aika koettiin kuningas Mansa Musan hallituskaudella vuosina 1307–1337.
Mansa Musan arvellaan olleen rikkain koskaan elänyt ihminen, joten hänellä oli varaa käyttää omaisuuttaan Timbuktun kehittämiseen ja koristelemiseen.
Mansa Musa rakennutti muun muassa palatsin, useita oppilaitoksia ja joukon moskeijoita kaupunkiin, jonka asukkaat olivat omaksuneet islamin uskon jo varhain matkustelevilta arabikauppiailta.
Yliopistoissa opiskeltiin lakia, islamia, maantiedettä ja tähtitiedettä.
Kaupungin sadastatuhannesta asukkaasta peräti neljännes oli vuonna 1450 jotenkin sidoksissa yliopistoon, ja Timbuktu tunnettiin laajalti oppineiden kaupunkina.
”Suolaa tulee pohjoisesta, kultaa etelästä ja hopeaa valkoisten maasta, mutta Jumalan sanaa ja tiedon helmiä löytyy vain Timbuktusta”, kuului afrikkalainen sanonta.
Kulttuuriaarteita restauroidaan
Menestys ei kuitenkaan ollut ikuista. 1400-luvulla eurooppalaiset laivat alkoivat purjehtia Länsi-Afrikan rannikolle hakemaan kultaa ja orjia, ja Timbuktun kaupankäynti alkoi näivettyä.
Kaupunki jäi elämään myyteissä ja vanhoissa teksteissä, mutta kukaan Euroopassa ei pian enää tiennyt, missä Timbuktu oikein oli, ja sen nimi alkoi tarkoittaa arkipuheessa tuntematonta, kaukaista paikkaa ”maailman äärissä”.
Vasta 1820-luvulla, kun eurooppalaiset tutkimusmatkailijat alkoivat järjestelmällisesti tutkia Afrikan sisäosia, Timbuktun salat alkoivat avautua eurooppalaisille.
Aiemmin niin vilkas kauppapaikka oli muuttunut uneliaaksi aavikkokaupungiksi, mutta monet sen kulttuuriaarteista olivat – ja ovat yhä – tallella.
Timbuktu valittiin vuonna 1988 Unescon maailmanperintökohteeksi, ja nykyisin sitä restauroidaan ahkerasti Unescon tuella.