Euroopassa luettiin 1500-luvulla suurella innolla espanjalaisen tutkimusmatkailijan Leo Africanuksen kiehtovia kertomuksia muun muassa kaukaisesta Timbuktusta Afrikassa.
Nykyisessä Malissa Länsi-Afrikassa sijaitseva Timbuktun kaupunki kuhisi tuolloin oppineita miehiä, ja kaupunki oli erittäin vauras.
”Kolikoiden sijaan ihmiset käyttävät siellä mitä hienoimpia kultakimpaleita”, Leo Africanus kertoi. ”Kuninkaalla on suuri aarre kolikoita ja kultaharkkoja, joista suurin painaa 970 paunaa.”
Leo Africanus ei valehdellut. Edes Euroopan suurimmat kaupungit eivät keskiajalla voineet kilpailla viisaudessa ja vauraudessa Timbuktun kanssa.
Timbuktun kerrotaan saaneen alkunsa paimentolaisten asetuttua alueelle vuoden 1100 tienoilla.
He alkoivat kutsua paikkaa Timbuktuksi paikallisen pientä hiekkatörmää merkitsevän sanan bouctou mukaan.
Timbuktun katukuvaa hallitsevat savitiilistä tehdyt rakennukset.
Timbuktu oli tiedon kehto
Nigerjoen varrella sijaitsevaan Timbuktuun saapui kauppiaita vesitse niin idästä kuin lännestä, ja pohjois-eteläsuunnassa kulkeneet kamelikaravaanit pysähtyivät myös Timbuktussa.
Esimerkiksi norsunluulla, orjilla, suolalla ja kullalla käyty kauppa oli erittäin tuottoisaa.
Kaupunki kasvoi nopeasti, ja siitä tuli pian yksi merkittävän Malin imperiumin tärkeimmistä kaupungeista – Mali kattoi 1200-luvulla suuren osan koko läntistä Afrikkaa.
Malin ja Timbuktun kulta-aika koettiin kuningas Mansa Musan hallituskaudella vuosina 1307–1337.
Mansa Musan arvellaan olleen rikkain koskaan elänyt ihminen, joten hänellä oli varaa käyttää omaisuuttaan Timbuktun kehittämiseen ja koristelemiseen.
Mansa Musa rakennutti muun muassa palatsin, useita oppilaitoksia ja joukon moskeijoita kaupunkiin, jonka asukkaat olivat omaksuneet islamin uskon jo varhain matkustelevilta arabikauppiailta.
Yliopistoissa opiskeltiin lakia, islamia, maantiedettä ja tähtitiedettä.
Kaupungin sadastatuhannesta asukkaasta peräti neljännes oli vuonna 1450 jotenkin sidoksissa yliopistoon, ja Timbuktu tunnettiin laajalti oppineiden kaupunkina.
”Suolaa tulee pohjoisesta, kultaa etelästä ja hopeaa valkoisten maasta, mutta Jumalan sanaa ja tiedon helmiä löytyy vain Timbuktusta”, kuului afrikkalainen sanonta.
5 vinkkiä vierailijalle
Shutterstock1: Pyhäkkö on vastikään restauroitu
Kaupungin ensimmäisen imaamin mukaan nimetty Sidi Yahian moskeija valmistui vuonna 1440.
Legendan mukaan eräs kaupungin pyhistä miehistä rakennutti moskeijan Jumalan kehotettua unessa häntä tekemään niin.
Muun muassa kauniista ovistaan tunnettu rakennus oli yksi kulttuuriaarteista, joita maassa riehuneet islamistit tuhosivat vuonna 2012, mutta se on restauroitu YK:n kulttuurijärjestö Unescon avulla.
2: Huumaannu markkinoista
Timbuktussa kauppaa käydään kaduilla ja katetuilla markkinoilla ympäri kaupunkia.
Tarjolla on muun muassa värikkäitä vaatteita, joita koristavat perinteiset afrikkalaiset kuviot, sekä tuoreita hedelmiä, kuten mangoja, banaaneja ja vesimeloneja.
Suola on yhä tärkeä kauppatavara Timbuktussa. Sitä myydään isoina kimpaleina, ja sillä suolataan esimerkiksi Nigerjoesta pyydettyä kalaa.
3: Vieraile 1300-luvun yliopistossa
Sankoren moskeijan yliopistossa oli kuningas Mansa Musan aikaan 1300-luvulla noin 25 000 opiskelijaa ja sen kirjastossa ainakin 400 000 käsikirjoitusta.
Puurunkoisen rakennuksen seinät on tehty savitiilistä, minkä ansiosta sitä on helppo korjailla rankkasateiden jälkeen.
4: Seuraa saksalaisen seikkailijan jälkiä
Saksalainen Heinrich Barth tutki 1850-luvulla ensimmäisenä eurooppalaisena Timbuktun tieteellisiä tekstejä ja kuvaili kotiin palattuaan kaupungin pitkälle kehittynyttä tiedekulttuuria.
Kaupungissa on pieni museo, jossa on Barthin piirroksia ja kopioita hänen muistiinpanoistaan.
5: Aisti arkielämää
Kaupungin etnologinen eli kansatieteellinen museo esittelee tavallisen kansan elämää Timbuktussa ennen ja nyt.
Käyttöesineiden lisäksi esillä on myös paljon veistoksia, helmikoruja, hiuskoristeita sekä rumpuja ja muita soittimia.
Lisäksi näytteillä on kuvia lähialueilla elävien aavikkokansojen perinteisestä elämänmenosta.
Kulttuuriaarteita restauroidaan
Menestys ei kuitenkaan ollut ikuista. 1400-luvulla eurooppalaiset laivat alkoivat purjehtia Länsi-Afrikan rannikolle hakemaan kultaa ja orjia, ja Timbuktun kaupankäynti alkoi näivettyä.
Kaupunki jäi elämään myyteissä ja vanhoissa teksteissä, mutta kukaan Euroopassa ei pian enää tiennyt, missä Timbuktu oikein oli, ja sen nimi alkoi tarkoittaa arkipuheessa tuntematonta, kaukaista paikkaa ”maailman äärissä”.
Vasta 1820-luvulla, kun eurooppalaiset tutkimusmatkailijat alkoivat järjestelmällisesti tutkia Afrikan sisäosia, Timbuktun salat alkoivat avautua eurooppalaisille.
Aiemmin niin vilkas kauppapaikka oli muuttunut uneliaaksi aavikkokaupungiksi, mutta monet sen kulttuuriaarteista olivat – ja ovat yhä – tallella.
Timbuktu valittiin vuonna 1988 Unescon maailmanperintökohteeksi, ja nykyisin sitä restauroidaan ahkerasti Unescon tuella.