Laivastokaupunki Sevastopol

Vuonna 1762 Venäjän hallitsijaksi nousi 33-­vuotias Katariina Suuri. Euroop­palaiset pitivät tuolloin ­Venäjää heikkona ja takapajuisena, mutta nuori keisarinna päätti muuttaa tilanteen.

Hän muun muassa kielsi kidutuksen ja aloitti ilmaisen kouluopetuksen niin pojille kuin tytöillekin.

Seuraavaksi Katariina halusi panostaa ulkopolitiikkaan ja nostaa Venäjän sille mielestään kuuluvaan asemaan eurooppalaisena suurvaltana.

Se edellytti kuitenkin jotain, mitä Venäjältä puuttui: ympäri vuoden auki pysyvää ja keskeisesti sijaitsevaa laivastosatamaa.

Katariinan mielestä paras paikka oli­ Krimin niemimaan eteläkärki. Sieltä Venäjän laivasto pystyisi hallitsemaan Mustaamerta ja pääsemään Bosporin­salmen kautta aina Välimerelle asti.

Rannikon lähellä kohoavat korkeat vuoret suojaisivat tukikohtaa maitse tulevilta hyökkäyksiltä, ja leuto ilmasto takasi sen, ettei satama jäätyisi talvellakaan.

Krim oli tuohon aikaan Ottomaanien valtakunnan alainen kanaatti, mutta Katariina ei antanut sen häiritä vaan valtasi niemimaan vuonna 1783 ja määräsi kenraali Grigori Potjomkinin – rakastajansa – rakentamaan sinne tukikohdan.

Kaupunki sinnitteli 11 kuukautta

Nimen Sevastopol saanut kaupunki kasvoi nopeasti, ja vuonna 1853 siellä oli jo lähes 50 000 asukasta. Sataman lisäksi kaupungissa oli suuri laivaston telakka.

Laivaston läsnäolo teki kaupungista pelinappulan suurvaltapelissä, jossa Venäjä oli nyt Katariinan ansiosta mukana.

Vuonna 1853 Venäjän Mustanmeren laivasto hyökkäsi turkkilaisten sotalaivojen kimppuun, ja Britannia pelkäsi, että Venäjän valta-asema Mustallamerellä ja Väli­meren itäosissa vaarantaisi kauppareitit itään.

Niinpä Britannia saartoi Ranskan avulla Sevastopolin lokakuussa 1854.

”Uskoimme, että Sevastopol pystyisi kestämään hyökkäystä ehkä kolmisen päivää ja todennäköisemmin vain yhden ainokaisen päivän”, kirjoitti erään britti­upseerin vaimo päiväkirjaansa.

Sevastopol kuitenkin antautui vasta ­yhdentoista kuukauden piirityksen jälkeen. Vihollinen ei silti saanut haltuunsa venäläisiä sotalaivoja, sillä ne oli upotettu sataman edustalle suojaamaan kaupunkia mereltä tulevilta hyökkäyksiltä.

Sevastopolista tuli sankarikaupunki

Toisen maailmansodan aikana Sevasto­polin tukikohdan lentokoneet uhkasivat Romanian öljykenttiä, jotka olivat elintärkeitä Saksan ilmavoimille Luftwaffelle.

Tuhotakseen tukikohdan saksalaisjoukot piirittivät kaupungin vuonna 1942.

Sevastopol kesti jälleen, vaikka kaupungissa kärsittiinkin janoa ja nälkää. Kerrotaan, että kun juomavesi loppui, kaupunkilaiset joivat omaa virtsaansa.

Kaupunki antoi periksi vasta, kun saksalaiset ottivat käyttöön tehokkaat rautatietykkinsä, muun muassa 1 350 tonnia painavan Schwerer Gustavin.

Sodan jälkeen Neuvostoliiton johtaja Stalin myönsi kaupungille sen vastarinnan johdosta sankarikaupungin arvonimen.

Noin 90 prosenttia Sevastopolista oli raunioina. Jälleenrakennus oli kuitenkin nopeaa, ja kaupunkiin nousi 1940- ja 1950-luvuilla upeita taloja ja palatseja pylväskäytävineen ja parvekkeineen.

Nykyisin turistien suosima kaupunki on yhä laivastokaupunki. Vuonna 1991 Krim jäi osaksi Ukrainaa, mutta vuonna 2014 Venäjä miehitti alueen. Kaikkien muutosten jälkeenkin Mustanmeren laivaston alukset ovat siellä yhä.