Koe vanhan Marokon loisto

Vuonna 1062 joukko miehiä ratsasti tasangolla Aghmatin kaupungin eteläpuolella keskellä nykyisen Marokon aluetta.

Miehet, jotka kuuluivat maurien valtakuntaa hallitsevaan ­islamilaiseen almoravidien dynastiaan, pysähtyivät ­Issiljoen penkalle ja julistivat, että siihen nousisi heidän uusi pääkaupunkinsa.

Uusi kaupunki sai nimen Marrakech – ”Jumalan maa” – ja siitä oli tuleva yksi Pohjois-Afrikan upeimmista.

Paikka valittiin strategisesti kahden ­kilpailevan heimon välistä niin, ettei kumpikaan vahvistuisi liikaa, ja riittävän läheltä isompaa Tensiftjokea, että vettä saataisiin ympäri vuoden.

Lähellä oli myös hedelmällinen Haouzin tasanko.

Kaupungista tuli kauppapaikka

Marrakechissa oli sen ensimmäisten vuosikymmenten aikana vain teltta­rykelmiä sekä alueen punasavesta tehtyjä alkeel­lisia taloja, ja talojen välissä ja ­teiden ­varsilla kasvavat taatelipalmut saivat kaupungin näyttämään lähinnä une­liaalta keitaalta.

1100-luvulla hallitsijat rakennuttivat Marrakechiin kanavia, tekojärviä ja vesisäiliöitä, ja parantunut vesihuolto sekä ­kaupungin varakkaat virkamiesperheet houkuttelivat sinne myös kauppiaita ja käsityöläisiä, kuten nahkureita ja savenvalajia. Marrakechista tuli myös tärkeä pysähdyspaikka etelämpää Afrikasta Välimerelle kulkevilla karavaanireiteillä.

1500-luvun alussa tilanne kuitenkin muuttui. Portugalilaiset val­tasivat Marokon satamakaupunkeja ja pääsivät siten kiinni Afrikan sisämaista tulevaan kulta-, orja- ja sokerikauppaan ilman paikallisia välikäsiä.

Marrakechin kauppa näivettyi, kaupunkilaiset näkivät nälkää, ja paikka autioitui pahasti.

”Kaupunki on pitkälti autio ja tyhjä. Hädin tuskin kolmannes on asuttua”, ­kuvaili alueella kulkenut Leo Africanus.

Marokko kärsi samaan aikaan myös ­sisäisistä kiistoista, ja portugalilaiset ­hyödynsivät tilannetta liittoutumalla ­paikallisten sotapäälliköiden kanssa ja valtaamalla tärkeitä osia maasta.

Kultakausi jäi lyhyeksi

Vuonna 1515 Portugalin joukot uhkasivat Marrakechia.

Tilanne näytti pahalta, kunnes paikallinen heimojohtaja Draan laaksosta Marrakechin eteläpuolelta ajoi portugalilaiset pois. Sen jälkeen hän otti joukkoineen vallan ja perusti saadien dynastian.

Pian Marrakechissa käytiin taas kauppaa, ja rahavirrat palasivat.

Varsinkin ­sulttaani Ahmad al-Mansur, joka nousi valtaan vuonna 1578, osasi hyödyntää eurooppalaisten makeanhimoa rakentamalla sokerinjalostamoita ja käynnistämällä laajamittaisen sokerinviennin.

Sokerituotoillaan al-Mansur rakennutti upeita palatseja ja muita rakennuksia.

Vaikuttavin oli al-Mansurin oma palatsi El Badi, ”Verraton”. Kerrotaan, että palatsin pylväitä varten hankittiin marmoria italialaisilta kauppiailta ja että marmorista maksettiin sen painon verran kultaa.

Marrakechin kulta-aika päättyi 1600-luvulle tultaessa. Al-Mansur lähti menestyksen huumassa sotaretkelle etelään ­nykyisen Malin alueelle, mutta alueen valloitus epäonnistui ja sota tuhosi kara­vaanikaupan lopullisesti.

Sen seurauksena Marrakechin merkitys väheni muiden kaupunkien, kuten Fèsin, vahvistuessa.

Marrakechissa on kuitenkin yhä jäljellä monia kiinnostavia kulttuurikohteita, joita virtaa ihailemaan noin kolme miljoonaa turistia vuosittain.