Koe H. C. Andersenin Kööpenhamina

H. C. Andersen saapui Kööpenhaminaan vain 14-vuotiaana, ja aika pääkaupungissa teki hänestä yhden maailman tunnetuimmista kirjailijoista.

H. C. Andersen saapui Kööpenhaminaan vain 14-vuotiaana, ja aika pääkaupungissa teki hänestä yhden maailman tunnetuimmista kirjailijoista.

SMK Open

Maanantai 6. syyskuuta 1819 oli merkittävä päivä 14-vuotiaalle Hans Christian Andersenille.

Tuona päivänä tuleva kirjailija saapui postivaunuilla Odensesta suurelle mäelle, jolta avautui näkymä laajaan Frederiksbergin puistoon.

Sieltä hän näki myös Kööpenhaminaan menevän tien.

”Siellä astuin vaunuista vähäisine matkatavaroineni ja kävelin puiston halki, pitkää kujaa pitkin ja esikaupungin läpi itse kaupunkiin”, Andersen kertoi saapumisestaan Kööpenhaminaan, jota hän kutsui ”Maailmani Kaupungiksi”.

Mukanaan hänellä oli vaatteiden ja muiden välttämättömyystarvikkeiden lisäksi 13 riikintaaleria ja sopimus paikasta puusepän oppipoikana ja haaveissaan palava toive tulla kuuluisaksi ja juhlituksi taiteilijaksi.

Puusepän opissa Andersen viihtyi vain yhden päivän. Unelmaa kuuluisuudesta ja elämästä taiteen palveluksessa hän ei kuitenkaan hylännyt.

Kriisi sai kulttuurin kukoistamaan

Taloudellisesti Kööpenhamina – ja koko Tanska – oli tuolloin surkeassa kunnossa.

12 vuotta aiemmin vuonna 1807 britit olivat pommittaneet kaupunkia, ja vuonna 1813 maa oli ajautunut konkurssiin.

Olosuhteet saivat tanskalaiset hakemaan lohtua taiteesta ja kulttuurista. Maalarit, runoilijat ja kirjailijat tuottivat kuvauksia kaikesta siitä kauniista, jota heidän kovia kokeneella isänmaallaan oli tarjota.

Kulttuuri kukoisti niin, että aikaa alettiin myöhemmin kutsua Tanskan kultakaudeksi.

Andersen oli saapunut Kööpenhaminaan oikeaan aikaan.

Satuhahmo Pieni merenneito katselee kaupungin satamaa.

© Shutterstock

Kaupungin taiteilijat tapasivat porvarien salongeissa, joissa he keskustelivat ajankohtaisista asioista.

Andersen löysi Kuninkaallisessa teatterissa vaikuttaneen Knud Lyne Rahbekin salongin, ja Rahbekilta ja tämän vaimolta Kammalta hän sai kaipaamaansa kannustusta.

Rahbek puhui hänestä kuninkaalle ja hankki köyhälle pojalle paikan latinakoulusta, aikansa lukiosta.

Avioparilta saatu tuki antoi Andersenille myös rohkeutta seurata runoilijan unelmaansa. Vuonna 1827 hänellä oli onni myötä, kun Kjøbenhavnsposten -lehti julkaisi hänen runonsa Det døende Barn, ”Kuoleva lapsi”.

Sitä seurasi lisää runoja, ja pian ovet aukenivat kaupungin arvostetuimpiin piireihin.

Kaupunki tarjosi tarinan aiheita

Pitkänhuiskeasta runoilijasta tuli pian tunnettu hahmo Kööpenhaminassa, jossa hän käveli ahkerasti keräämässä inspiraatiota runoihinsa, seikkailutarinoihinsa ja satuihinsa; esimerkiksi kävely kasvitieteellisessä puutarhassa antoi idean kertomukseen Pikku Iidan kukkaset ja Satakieli-sadun hän kirjoitti vietettyään illan Tivoli-huvipuistossa.

Naimaton Andersen oli usein nähty vieras kaupungin ravintoloissa ja salongeissa, joissa hän viihdytti vieraita kertomuksillaan.

Kun Andersen sairastui kesäkuussa 1875, hän muutti kaupungin laitamille ystäviensä Melchiorien luo, missä hän kuoli kaksi kuukautta myöhemmin.

Runoilijan lähtö oli hyvin erilainen kuin vaatimaton saapuminen kaupunkiin 56 vuotta aiemmin.

Tuomiokirkko täyttyi väestä hänen hautajaisissaan, ja seppeleet täyttivät kokonaiset hevosvaunut.

Andersenin elämän voi kiteyttää hänen sanoihinsa: ”Jokainen elämä on seikkailu.”

5 vinkkiä vierailijalle