Maanantai 6. syyskuuta 1819 oli merkittävä päivä 14-vuotiaalle Hans Christian Andersenille.
Tuona päivänä tuleva kirjailija saapui postivaunuilla Odensesta suurelle mäelle, jolta avautui näkymä laajaan Frederiksbergin puistoon.
Sieltä hän näki myös Kööpenhaminaan menevän tien.
”Siellä astuin vaunuista vähäisine matkatavaroineni ja kävelin puiston halki, pitkää kujaa pitkin ja esikaupungin läpi itse kaupunkiin”, Andersen kertoi saapumisestaan Kööpenhaminaan, jota hän kutsui ”Maailmani Kaupungiksi”.
Mukanaan hänellä oli vaatteiden ja muiden välttämättömyystarvikkeiden lisäksi 13 riikintaaleria ja sopimus paikasta puusepän oppipoikana ja haaveissaan palava toive tulla kuuluisaksi ja juhlituksi taiteilijaksi.
Puusepän opissa Andersen viihtyi vain yhden päivän. Unelmaa kuuluisuudesta ja elämästä taiteen palveluksessa hän ei kuitenkaan hylännyt.
Kriisi sai kulttuurin kukoistamaan
Taloudellisesti Kööpenhamina – ja koko Tanska – oli tuolloin surkeassa kunnossa.
12 vuotta aiemmin vuonna 1807 britit olivat pommittaneet kaupunkia, ja vuonna 1813 maa oli ajautunut konkurssiin.
Olosuhteet saivat tanskalaiset hakemaan lohtua taiteesta ja kulttuurista. Maalarit, runoilijat ja kirjailijat tuottivat kuvauksia kaikesta siitä kauniista, jota heidän kovia kokeneella isänmaallaan oli tarjota.
Kulttuuri kukoisti niin, että aikaa alettiin myöhemmin kutsua Tanskan kultakaudeksi.
Andersen oli saapunut Kööpenhaminaan oikeaan aikaan.