Praha oli 1500-luvun lopulla yksi Euroopan tieteen keskuksista.
Tähtitieteilijät kartoittivat siellä planeettojen ratoja ja laativat taulukoita, joiden avulla oli mahdollista ennakoida Auringon, Kuun ja tähtien liikkeitä taivaalla.
Alkemistien keitinmaljoissa kuplivat erilaiset liemet ja eliksiirit, kun he tutkivat alkuaineita ja yrittivät keksiä kaavan, jolla halvoista metalleista voisi valmistaa kultaa.
Prahan henkistä ilmapiiriä leimasivat kaikkinainen uteliaisuus, tiedonjano ja tarmokkuus.
Aivan Keski-Euroopan sydämessä sijaitseva Böömi kuului 1500-luvulla Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan, ja sen pääkaupunki Praha oli ollut merkittävä kulttuurikaupunki jo varhaiselta keskiajalta lähtien.
1500-luvulla Prahasta tuli myös Euroopan johtava luonnontieteen ja tutkimuksen keskus, ja sitä alettiin kutsua lisänimellä ”taianomainen Praha”.
Tähtitieteilijät suuntasivat Prahaan
Kiinnostus luonnontieteisiin kumpusi valtakunnan huipulta.
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vuonna 1576 valtaan noussut keisari Rudolf II oli hyvin kiinnostunut tieteistä.
Kun hän seitsemän vuotta valtaannousunsa jälkeen siirsi hovinsa Wienistä Prahaan, suuri joukko tiedemiehiä seurasi perässä.
Rudolf halusi houkutella hoviinsa Euroopan parhaat luonnontieteilijät, ja kun hänen hovilääkärinsä vuonna 1599 suositteli hänelle tanskalaista tähtitieteilijää Tyko Brahea, keisari kutsui Brahen Prahaan hovimatemaatikokseen.
Prahan 70 000 m2:n laajuinen linna on Euroopan suurin.
Seuraavana vuonna myös saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler saapui Prahaan.
Brahe ja Kepler laativat yhdessä Tabulae Rudolphinaen eli ”Rudolfilaiset taulukot”, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti planeettojen ratoja ja sijainteja.
Brahen kuoltua vuonna 1601 Kepleristä tuli uusi hovimatemaatikko. Hän teki useita havaintoja, joilla oli ratkaiseva merkitys tieteen kehitykselle.
Hän oivalsi muun muassa, että planeetat kiertävät Aurinkoa ellipsinmuotoisia ratoja pitkin.
Keisari ajoi alkemistin itsemurhaan
Myös vähemmän perinteiset tutkimusalat kukoistivat Prahassa, sillä Rudolf II houkutteli Prahaan myös alkemisteja ja oli kiinnostunut heidänkin työstään.
Joskus keisarin kiinnostus meni liian pitkälle. Kun englantilainen alkemisti Edward Kelley ei onnistunutkaan valmistamaan kultaa, kuten hän oli luvannut, Rudolf määräsi hänet vuonna 1591 kotiarestiin, jotta hän ei karkaisi ennen kuin oli täyttänyt lupauksensa.
Kelley ”vapautui” vasta, kun hän kuusi vuotta myöhemmin teki itsemurhan myrkyllä, jonka hänen vaimonsa oli aikalaislähteiden mukaan salakuljettanut hänen selliinsä.
Rudolfin toive kullan valmistuksesta ei koskaan toteutunut, mutta täysin turhaa alkemistien työ ei ollut.
Esimerkiksi puolalainen alkemisti Sendivogius selvitti Prahassa ollessaan, että ilma sisälsi ”elämän salaista ravintoa” – happea.
Henkinen vireys heijastui muihinkin aloihin, ja esimerkiksi kirjapainot, kirjallisuus, arkkitehtuuri ja kuvataide kukoistivat Rudolfin Prahassa.
Idylli jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä Rudolf uppoutui tieteisiin ja laiminlöi hallitsemisen.
Hänen veljensä Matias kaappasi vallan vuonna 1611 ja siirsi hovin taas Wieniin.
Rudolf jäi Prahaan ja kuoli yhdeksän kuukautta myöhemmin. Vuonna 1618 syttynyt kolmikymmenvuotinen sota karkotti tutkijat Prahasta, ja kaupungin kulta-aika päättyi.
