Päivittäin Jerusalemissa voi nähdä paljon sellaista, mitä ei voisi kuvitella tapahtuvan missään muussa kaupungissa: Ryhmä kristittyjä pyhiinvaeltajia rukoilee ääneen marmoritaulun luona paikassa, jossa Jeesuksen kerrotaan kaatuneen ristiä kantaessaan.
Joukossa puikkelehtii pitkään takkiin pukeutuneita ortodoksijuutalaisia, joiden ohimokiharat heilahtelevat mustan leveälierisen hatun alla miesten kiiruhtaessa Itkumuurille.
Kaupungin ylle kohoavien minareettien rahisevista kaiuttimista kaikuvat muezzinien rukouskutsut muslimeille.
Jerusalem on kolmen maailmanuskonnon tärkeä kaupunki, jossa on enemmän pyhinä pidettyjä paikkoja kuin missään muualla: Jeesuksen hauta, Temppelivuori, Itkumuuri… Esimerkiksi Raamatun ja Jerusalemin historia kietoutuvat tiiviisti yhteen.
Uskonnolliset nähtävyydet houkuttelevat pyhiinvaeltajia ja muita matkailijoita, ja vanhan kaupungin sokkeloisilla kaduilla voi kuulla kaikkia maailman kieliä.
Uskonnolliset yhteisöt elävät Jerusalemissa rinnakkain kutakuinkin sovussa.
Rauha kuitenkin rikkoutuu helposti, eikä minkään kaupungin historiassa ole käyty yhtä verisiä taisteluita milloin minkäkin uskonnon varjolla.
Kaikki Jerusalemissa vaikuttavat pääuskonnot pohjautuvat varhaiseen juutalaisuuteen, ja niiden uskomuksissa on paljon samaa.
Niiden edustajat vaativat itselleen yksinoikeutta tärkeisiin kohteisiin, mikä on herättänyt kaunaa ja vihaa.
Jokainen kaupunkia vuosisatojen varrella hallinnut kansa on muokannut sitä oman uskontonsa mukaan. Jerusalemin kiertokävely ei siksi tutustuta kävijää vain ikivanhan kaupungin vaan myös kolmen uskonnon historiaan.
Vuosittain muurilla käy miljoona ihmistä
Itkumuurin lähelle pääsee vain turvatarkastuksen kautta.
Mustapukuiset ortodoksijuutalaiset huojuvat edestakaisin ja mumisevat Itkumuurin edessä.
He rukoilevat, että jonain päivänä olisi mahdollista pystyttää uudelleen temppeli, jonka tiettävästi kuningas Salomo rakennutti Temppelivuorelle 3 000 vuotta sitten.
Muut uskovat tyytyvät koskettamaan muurin kiviä. Itkumuuri on juutalaisten pyhin paikka ja täynnä uskonnollista symboliikkaa.
Sen pienimpiinkin rakoihin on tungettu taitettuja paperilappuja, jotka sisältävät jumalalle osoitettuja pyyntöjä.
Niissä toivotaan esimerkiksi terveyttä tai menestystä liike-elämässä tai rakkaudessa. Vuosittain muurista kerätään yli miljoona lappusta, jotka haudataan siunattuun maahan.
Itkumuuri on avoin kaikille, mutta kävijöiden on läpäistävä turvatarkastus, joka tehdään muun muassa metallinpaljastimella ja läpivalaisulaitteilla.
Temppelivuori on sekä juutalaisten että muslimien pyhää maata
Ristiretkeläiset antoivat al-Aqsan moskeijan temppeliritarien päämajaksi.
Vain muutaman minuutin kävelyn päässä Itkumuurilta on kävelysilta, joka johtaa Temppelivuoren laatoitetulle laelle.
Sekä juutalaisuudessa että islamissa uskotaan, että Temppelivuoren huipulla Abraham (Koraanissa Ibrahim) oli valmis uhraamaan poikansa Iisakin (Koraanissa Ismaelin).
Muslimit uskovat myös, että samasta paikasta arkkienkeli Gabriel vei Muhammadin mukanaan taivaaseen.
Temppelivuorella sijaitsee kaksi muslimeille tärkeää rakennusta, joiden paikalle ortodoksijuutalaiset haluaisivat rakentaa uudestaan Salomon temppelin.
Kun Jerusalem vuonna 638 joutui muslimien haltuun, vuorelle rakennettiin al-Aqsan moskeija ja Kalliomoskeija. Niiden vuoksi Jerusalem on muslimien kolmanneksi pyhin paikka Mekan ja Medinan jälkeen.
Kalliomoskeija on rakennettu Temppelivuorelle. Muslimit uskovat Muhammadin nousseen sieltä taivaaseen.
Ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin vuonna 1099. Kalliomoskeija muutettiin kirkoksi ja al-Aqsa temppeliritarien päämajaksi.
Ritareiden kerrotaan kaivaneen sen alle tunneleita etsiessään liitonarkkua. Muslimien saatua kaupungin haltuunsa vuonna 1187 valta vuorella vaihtui taas.
Pyhiinvaeltajien suosikkikohde
Via Dolorosan kulkijat uskovat astelevansa Jeesuksen jalanjäljissä, vaikka reitti vakiintui 1800-luvulla.
Vuosittain tuhannet pyhiinvaeltajat saapuvat Jerusalemiin kulkeakseen reitin, jonka Jeesuksen uskotaan taittaneen Golgatan kukkulalle ristiinnaulittavaksi. Reittiä kutsutaan Via Dolorosaksi eli Kärsimysten tieksi.
Reitti polveilee Jerusalemin kapeita katuja pitkin. Sen alkuosaan on talojen seiniin merkitty yhdeksän etappia.
Ne alkavat paikasta, jossa Jeesukselle Raamatun mukaan julistettiin kuolemantuomio. Yhdeksäs etapeista on kohta, jossa Jeesuksen kerrotaan kaatuneen kolmannen kerran.
Koska Raamatun mukaan Jeesus joutui kantamaan oman ristinsä, myös monet kävijöistä vaeltavat reitin ristiä kantaen ja pysähtyvät joka etapilla lausumaan uskontunnustuksen.
Reitti vahvistettiin vasta vuonna 1850, eikä nykytietämys tue sen autenttisuutta. Esimerkiksi katutaso oli Jeesuksen aikoihin useita metrejä alempana.
Kristityt riitelevät Jeesuksen haudasta
Kirkossa ei saa muuttaa mitään. Tikkaisiinkaan ei ole koskettu 159 vuoteen.
Via Dolorosan viimeiset viisi etappia sijaitsevat Pyhän haudan kirkon sisällä. Siellä kristityt jonottavat kärsivällisesti päästäkseen rukoilemaan pienelle alttarille, jonka kerrotaan sijaitsevan Jeesuksen hautapaikan päällä.
Hautakirkko on yksi kristittyjen pyhimpiä paikkoja.
Niinpä siitä kiistelevät keskenään kuusi kristinuskon suuntausta: kreikkalaiskatolinen, roomalaiskatolinen, itäsyyrialainen, Armenian apostolinen, koptilaiskristillinen ja Etiopian ortodoksinen kirkko.
Kukin niistä on vuosisatoja vaatinut paikan hallintaa itselleen. Jo vuonna 1192 kirkon avaimet oli pakko luovuttaa asiassa puolueettoman muslimisuvun haltuun.
Erityisen verinen kiista hallinnasta käytiin vuonna 1834, jolloin 300 ihmistä kuoli.
Vuonna 1852 Jerusalemin tuolloinen hallitsija joutui lopulta julistamaan kirkon rauhoitetuksi: mitään siinä ei saa muuttaa.
Aika kirkossa näyttää pysähtyneen paikoilleen. Esimerkiksi kirkon julkisivuun nojaavat tikkaat ovat peräisin vuodelta 1852. Kun ne hajoavat, ne vaihdetaan samanlaisiin tikkaisiin, jotka asetetaan samaan paikkaan.
Pontius Pilatus pesi kätensä kaupungin museossa
Ajanlaskun alussa linnoituksessa majailivat Rooman ylimmät edustajat, ehkä myös Jeesuksen kuolemaan tuominnut Pontius Pilatus.
Jerusalemin sitadelli eli Daavidin torniksi kutsuttu linnoitus sijaitsee kaupungin vanhan ympärysmuurin sisällä vanhassa kaupunginosassa.
Siellä sijaitsee näyttely, joka esittelee Jerusalemin myrskyisän menneisyyden eri kausia.
Linnoituksella on merkittävä osa kaupungin historiassa. Joidenkin historioitsijoiden mukaan juuri siellä Pontius Pilatus pesi vertauskuvallisesti kätensä jouduttuaan tuomitsemaan Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.
Melko korkealla sijaitseva linnoitus on arkeologisten kaivausten mukaan toiminut vaihtuvien hallitsijoiden asuinpaikkana – myös Raamatun aikoina.
Yksi linnoituksen hallitsijoista oli kuningas Herodes, joka rakennutti linnoitukseen kolme näyttävää tornia lähistöllä sijainneen palatsinsa – eikä niinkään kaupungin asukkaiden – suojaksi. Yksi torneista on yhä olemassa. Sieltä avautuvat upeat näkymät kaupungin kattojen ylle.
Kuningas Daavidin valitsema pääkaupunki
Daavidin kaupungista on löydetty 3 000 vuotta vanhoja raunioita. Löydöt eivät kuitenkaan kerro mitään Daavidin mahdollisesta oleskelusta alueella.
Daavidin kaupungiksi kutsutulta museo- ja kaivausalueelta on löydetty yli 3 000 vuotta vanhoja rakennusten raunioita, jotka olivat olemassa jo kauan ennen kuin Jerusalemin nykyistä ”vanhaa” kaupunginosaa oli alettu rakentaa.
Museon 3-d-elokuvateatterissa kerrotaan juutalaisen kuningas Daavidin tarina.
Hänen sanotaan valloittaneen paikan paikallisilta asukkailta vuonna 1000 eaa. ja perustaneen sinne valtaistuimensa. Hän tiettävästi hallitsi menestyksekkäästi yli 30 vuotta ja onnistui pitämään alueen riitaisat heimot kurissa.
Daavidin poika, viisaudestaan kuulu kuningas Salomo, rakennutti palatsin viereiselle kukkulalle ensimmäisen juutalaistemppelin.
Vaikka Daavidin kaupungin historia liitetään Raamatussa mainittuihin Daavidiin ja Salomoon, ei tiedetä, ovatko he koskaan todellisuudessa eläneet siellä.
Daavid lienee historiallinen henkilö, sillä hänet mainitaan joissakin kirjallisissa lähteissä, mutta hänestä ei ole löydetty alueelta todisteita. Varmaa on vain asutuksen vanha ikä.
Kuolleiden vuori
Öljymäen rinteessä on tuhansia juutalaisia hautoja. Muslimien vainajat on laskettu haudan lepoon Temppelivuoren juurelle.
Sekä muslimit että juutalaiset tavoittelevat hautapaikkaa Öljymäeltä tai sen läheisyydestä, sillä he uskovat, että sinne haudatut vainajat herätetään tuomiopäivänä ensimmäisinä.
Mäen lounaisrinteellä on kymmeniätuhansia juutalaishautoja.
Muslimien kalmisto puolestaan sijaitsee vuoren juurella kaupunginmuurin lähellä.
Ortodoksijuutalaisten mukaan Messias näyttäytyy Öljymäellä tuomiopäivänä ja johtaa kuolleet Kultaisen portin läpi Temppelivuorelle.
Muslimeilla on ylösnousemuksesta samantyyppinen uskomus. Molempien perimätiedon mukaan ylösnousseet joutuvat tasapainoilemaan veitsenterällä tai kapealla sillalla Öljymäeltä Temppelivuorelle.
Vain oikeauskoiset selviävät kokeesta, muut joutuvat kadotukseen. Vuonna 1541 ottomaanien sulttaani Suleiman käski muurata vuorelle johtavan Kultaisen portin umpeen.
Lisäksi hän perusti portin kohdalle esteeksi muslimihautausmaan, jottei juutalaisten Messias pääsisi Temppelivuorelle.
Kultaista porttia ei ole myöhemminkään avattu vaan se on yksi monista kaupungin nähtävyyksistä, jotka kertovat sen ristiriitaisesta historiasta.
Muuri vie maan alle
Itkumuuria voi seurata maan alle temppelin länsipuolella.
Itkumuurin edessä olevalla aukiolla mainostetaan opastettuja kierroksia, jotka vievät sekä useita metrejä maan alle että tuhansia vuosia ajassa taaksepäin.
Itkumuuri on vain pieni osa Temppelivuoren tukimuurista. Katutason alapuolella muuri jatkuu vielä 485 metriä.
Matka maan alle paljastaa, miksi roomalaiset eivät onnistuneet hajottamaan kaikkea hävittäessään Herodes Suuren temppeliä vuonna 70 : muuriin on käytetty 500 tonnia painavia kivenlohkareita, joita ei ollut helppoa siirrellä.
3 000 vuoden kiista vuoresta
Temppelivuori on yksi Jerusalemin kiistakapuloista. Juutalaisen perimätiedonmukaan kuningas Salomo rakennutti sinne temppelin, jossa liitonarkku sijaitsi.
1000 eaa. Vanhan testamentin mukaan juutalainen kuningas Daavid valloitti Temppelivuorta ympäröivän alueen ja teki siitä Israelin pääkaupungin. Hänen poikansa Salomo rakennutti vuorelle ensimmäisen temppelin, johon liitonarkku sijoitettiin.
587–45 eaa. Raamatun mukaan babylonialaiset hyökkäsivät Jerusalemiin ja tuhosivat Salomon temppelin. Juutalaiset pääsivät palaamaan Jerusalemiin vasta, kun persialaiset löivät babylonialaiset. Toisen temppelin rakennustyöt alkoivat.
63 eaa. Roomalaiset valloittivat Jerusalemin. Vuosina 37–4 eaa. kaupunkia hallitsi kuningas Herodes Suuri, joka laajensi toista temppeliä merkittävästi, ja hän muun muassa käski tasoittaa Temppelivuoren laen.
70 Rooma kukisti neljä vuotta sitä vastaan kapinoineet juutalaiset. Roomalaiset polttivat toisen temppelin, josta jäi jäljelle vain osia tukimuurista.
638 Jerusalem siirtyi muslimivallan alle. Vuonna 638 Temppelivuorelle rakennettiin al-Aqsan moskeija ja vuonna 691 Kalliomoskeija.
1099 7. heinäkuuta ristiretkeläiset saartoivat Jerusalemin. Viiden viikon piirityksen jälkeen he pääsivät kaupunkiin ja surmasivat lukuisia kaupunkilaisia. Myöhemmin temppeliritarit tekivät al-Aqsasta päämajansa.
1187 Muslimijohtaja Saladin valloitti Jerusalemin ja löi sitä puolustamaan saapuneet Rikhard Leijonamielen joukot. Saladin salli silti kristittyjen pyhiinvaeltajien tulla kaupunkiin.
1516–17 Ottomaanit ottivat Jerusalemin haltuunsa, ja heidän sulttaaninsa Suleiman Suuri käynnisti useita mittavia rakennushankkeita. Niistä ovat yhä näkyvillä mm. kaupunkia ympäröineet muurit ja portit, joista pääsee vanhaan kaupunginosaan.
1948 Israelin valtio perustettiin, mutta israelilaiset saivat haltuunsa vain Jerusalemin länsiosan. Itäosa, jolla Temppelivuori sijaitsee, jäi osaksi Jordaniaa.
1967 Kuuden päivän sodassa Israel alisti valtaansa koko Jerusalemin. Temppelivuori jäi silti yhä muslimien haltuun, ja sen käyttö on edelleen heidän päätäntävallassaan.