Venetsia vaihtaa vapaalle joka vuosi kymmenen päivän ajaksi.
Jokavuotisen karnevaalin aikana kadut täyttyvät naamiaispukuihin pukeutuneista ihmisistä, ja kanavissa kulkevat gondolit koristellaan juhlaa varten.
Todellinen taika alkaa kuitenkin illan pimetessä, sillä silloin käynnistyvät lukuisat naamiaistanssiaiset, joissa erilaisin puolinaamioin varustautuneet naiset ja miehet pyörähtelevät musiikin tahdissa kaupungin monissa tanssiaissaleissa.
Kukaan ei tiedä, kuka naamion taakse kätkeytyy, ja lähes kaikki on sallittua.
Perimätiedon mukaan Venetsian ensimmäiset karnevaalit järjestettiin voitetun sodan kunniaksi. Venetsia voitti vuonna 1162 Aquileian vaikutusvaltaisen patriarkan Ulrico di Trevenin, joka oli liitossa mahtavan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kanssa.
Venetsialaiset teurastivat voitonjuhlaa varten 12 sikaa ja yhden härän.
Vallasnaiset käyttivät naamioita
Eläinten teurastuksesta ja hyvästä ruuasta ja juomasta tuli tärkeä osa Venetsian karnevaaleja, jotka alettiin järjestää vuosittain juuri ennen pääsiäispaaston alkua.
Karnevaalien aikana venetsialaiset antautuivat myös seksuaaliseen hurjasteluun ja muuhun huvitteluun, mikä oli pääsiäispaaston aikana ankarasti kiellettyä.
Rikkaalla Venetsialla oli varaa juhlia. Se oli renessanssiaikana tärkeä Euroopan ja Lähi-idän välisen kaupan solmukohta, ja sen mahtava laivasto hallitsi suurta osaa Adrianmeren rannikosta.
Kaupunkivaltiossa vallitsi tiukka arvojärjestys, ja ankarat lait säätelivät esimerkiksi sitä, miten eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvien ihmisten piti pukeutua.
Ylhäiset naiset pukeutuivat loisteliaasti, mutta he eivät saaneet näyttäytyä julkisesti.
Jos vallasnainen halusi mennä esimerkiksi teatteriin, hänen oli peitettävä kasvonsa puolinaamiolla. Prostituoidut taas eivät saaneet käyttää lainkaan naamioita. Karnevaalien aikana kaikki saattoivat kuitenkin pukeutua miten ikinä halusivat.
Myös kiusoittelu ja yleinen hälinä kuuluivat karnevaaliin, ja yksi karnevaalien perinteistä oli kanssaihmisten heitteleminen kananmunilla.
”Joillakuilla oli kori täynnä onttoja munankuoria. Osa munista oli täytetty ruusuvedellä ja osa musteella”, englantilainen Philip Skippon kuvaili karnevaalia vuonna 1665.
Venetsian lukuisissa palatseissa järjestettiin karnevaalin aikana loisteliaita naamiaistanssiaisia.
Napoleon kielsi karnevaalit
Venetsialaiset ottivat karnevaaleista kaiken irti, mikä aiheutti usein jännitteitä.
Vuonna 1339 viranomaiset kielsivät naamioituneilta juhlijoilta pääsyn luostareihin, jotta papit, munkit ja nunnat eivät altistuisi lihan houkutuksille. Kaupungin prostituoidut taas valittivat, että naispuolisiksi Gnaga-kissahahmoiksi pukeutuneet miehet veivät heiltä asiakkaat.
Venetsian karnevaalit houkuttelivat matkailijoita 1400-luvulta asti, mutta 1500-luvulla Venetsian talous alkoi heiketä, kun Vasco da Gaman löytämä meritie Intiaan siirsi kaupan painopisteen muualle. Vuonna 1797 Napoleon valloitti Venetsian ja karnevaalit kiellettiin.
Venetsian kaupunginhallinto kumosi karnevaalikiellon vasta vuonna 1979.
Vanhan perinteen elvyttäminen otettiin vastaan riemulla, ja karnevaalien taiasta saapuu nykyään nauttimaan vuosittain kolme miljoonaa matkailijaa – joko naamiossa tai ilman.
5 vinkkiä vierailijalle
Maista venetsialaisia perinneherkkuja
Venetsia on kanavien kaupunki, ja juhlintakin keskittyy pitkälti vesille. Karnevaalin aloittaa joka vuosi venekulkue Cannaregio-kanavassa.
Paraatiin osallistuvat veneet koristellaan hienosti, usein jonkin tietyn teeman mukaisesti.
Kanavan varrella tarjotaan myös jo renessanssiaikana suosittuja venetsialaisia ruokia, kuten sarde in saoria eli paistettuja sardiineja hapanimelässä sipulikastikkeessa tai bigoli in salsaa eli pastaa ja anjoviksia.
Enkeli laskeutuu kellotornista
1500-luvun puolivälissä turkkilainen akrobaatti käveli nuoraa pitkin Pyhän Markuksen aukion kellotorniin ja laskeutui sieltä Venetsian hallitsijan palatsin parvekkeen kautta aukiolle.
Tapauksesta kehittyi vuotuinen perinne, joka on muuttanut ajan mittaan muotoaan.
Nykyään esitystä kutsutaan ”enkelin lennoksi”, ja siinä edellisvuoden karnevaalikuningatar lasketaan vaijereilla tornista aukiolle.
Syö Casanovan kantapaikassa
Kuuluisa venetsialainen rakastaja Giacomo Casanova (1725–1798) huvitteli karnevaalin aikana Venetsian krouveissa.
Muistelmissaan hän kertoo vietelleensä naimisissa olevan naisen Cantina Do Spade -kievarissa hankkiuduttuaan ensin eroon tämän aviomiehestä.
Loihdi oma naamio
Karnevaaleissa käytettiin naamioita jo 1300-luvulla, ja ne ovat yhä tärkeä osa juhlia.
Dorsoduron alueella on runsaasti käsityöläispajoja, joissa vierailijat voivat valmistaa itselleen oman naamion tai ostaa sellaisen valmiina.
Uroteko muistetaan
Vuonna 946 merirosvot tunkeutuivat vihkimisen aikana San Pietro di Castello -kirkkoon ja ryöstivät alttarilta 12 morsianta.
Venetsian doge Pietro Candiano vangitsi ja surmasi roistot ja pelasti ryöstetyt morsiamet.
Tapausta muistellaan yhä Festa delle Marie -juhlassa, jossa 12 neitoa esiintyy paraatissa Pyhän Markuksen aukiolla.