Karnevaalihuumaa Venetsiassa

Venetsia vaihtaa vapaalle joka vuosi kymmenen päivän ajaksi.

Jokavuotisen karnevaalin aikana kadut täyttyvät ­naamiaispukuihin pukeutuneista ihmisistä, ja kanavissa kulkevat gondolit koristellaan juhlaa varten.

Todel­linen taika alkaa kuitenkin illan ­pimetessä, sillä silloin käynnistyvät lukuisat naamiaistanssiaiset, joissa erilaisin puolinaamioin varustautuneet naiset ja miehet pyörähtelevät musiikin tahdissa kaupungin monissa tanssiais­saleissa.

Kukaan ei tiedä, kuka naamion taakse kätkeytyy, ja lähes kaikki on sallittua.

Perimätiedon mukaan Venetsian ­ensimmäiset karnevaalit ­järjestettiin voitetun sodan kunniaksi. Venetsia voitti vuonna 1162 Aquileian vaikutusvaltaisen patriarkan Ulrico di Trevenin, joka oli liitossa mahtavan Pyhän saksalais-­roomalaisen keisarikunnan kanssa.

Venetsialaiset teuras­tivat voitonjuhlaa varten 12 sikaa ja yhden härän.

Vallasnaiset käyttivät naamioita

Eläinten teurastuksesta ja hyvästä ruuasta ja juomasta tuli tärkeä osa Venetsian karnevaaleja, jotka alettiin järjestää vuosittain juuri ennen pääsiäispaaston alkua.

Karnevaa­lien aikana venetsialaiset antautuivat myös seksuaaliseen hurjasteluun ja muuhun huvitteluun, mikä oli pääsiäispaaston aikana ankarasti kiellettyä.

Rikkaalla Venetsialla oli varaa juhlia. Se oli renessanssiaikana tärkeä Euroopan ja Lähi-­idän välisen kaupan solmukohta, ja sen mahtava laivasto hallitsi suurta osaa Adrianmeren rannikosta.

Kaupunkivaltiossa vallitsi tiukka arvojärjestys, ja ­ankarat lait säätelivät esimerkiksi sitä, miten eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvien ihmisten piti pukeutua.

Ylhäiset naiset pukeutuivat loisteliaasti, mutta he eivät saaneet näyttäytyä julkisesti.

Jos vallasnainen halusi mennä esimerkiksi teat­teriin, hänen oli peitettävä kasvonsa puolinaamiolla. Prostituoidut taas eivät saaneet käyttää lainkaan naamioita. Karnevaalien aikana kaikki saattoivat kuitenkin pukeutua miten ikinä halusivat.

Myös kiusoittelu ja yleinen hälinä kuuluivat karnevaaliin, ja yksi karnevaalien perinteistä oli kanssaihmisten heittele­minen kananmunilla.

”Joillakuilla oli kori täynnä onttoja munankuoria. Osa munista oli täytetty ruusu­vedellä ja osa musteella”, englanti­lainen Philip Skippon kuvaili karnevaalia vuonna 1665.

Napoleon kielsi karnevaalit

Venetsialaiset ottivat karnevaaleista kaiken irti, mikä aiheutti usein jännitteitä.

Vuonna 1339 viranomaiset kielsivät naamioituneilta juhlijoilta pääsyn luostareihin, jotta papit, munkit ja nunnat eivät altistuisi lihan houkutuksille. Kaupungin prostituoidut taas valittivat, että naispuolisiksi Gnaga-kissahahmoiksi pukeutuneet miehet veivät heiltä asiakkaat.

Venetsian karnevaalit houkuttelivat matkailijoita 1400-luvulta asti, mutta 1500-luvulla Venetsian talous alkoi heiketä, kun Vasco da Gaman löytämä meritie Intiaan siirsi kaupan painopisteen muualle. Vuonna 1797 Napoleon valloitti Venetsian ja karnevaalit kiellettiin.

Venetsian kaupunginhallinto kumosi karnevaalikiellon vasta vuonna 1979.

Vanhan perinteen elvyttäminen otettiin vastaan riemulla, ja karnevaalien taiasta saapuu nykyään nauttimaan vuosittain kolme miljoonaa matkai­lijaa – joko naamiossa tai ilman.