Vaaleasta kalkkikivestä rakennettujen kauniiden rakennusten sisäpihoilla vilisee viittoihin ja neliön muotoisiin hattuihin pukeutuneita opiskelijoita. Pubien oluen tahrimien pöytien ääressä keskustellaan taiteesta, politiikasta ja tieteestä.
Kuuluisa Oxfordin yliopistokaupunki huokuu sivistystä, perinteitä ja rentoa opiskelijaelämää.
Se sijaitsee Oxfordshiren kreivikunnassa noin 80 kilometrin päässä Lontoosta, ja tuhatvuotisen historiansa aikana se on ollut niin huippu-tutkimuksen, raisujen juominkien kuin joukkotappeluidenkin näyttämö.
Wessexin kuninkaan Alfred Suuren väitetään perustaneen Oxfordiin yliopiston vuonna 872.
Kerrotaan, että Alfred tapasi muutamia munkkeja Thamesjoen varrella Oxenafordaksi eli ”härkäkahlaamoksi” kutsutussa paikassa ja keskusteli heidän kanssaan päiväkausia.
Kohtaamispaikasta tuli hänen valtakuntansa oppinaisuuden ja viisauden keskus.
Tarina lienee keksitty, mutta se tiedetään varmasti, että vanhoissa asiakirjoissa jo vuonna 1096 mainittu Oxfordin yliopisto on yksi Euroopan vanhimmista.
Kehno viini johti joukkotappeluun
Oxfordin yliopisto alkoi kuitenkin kasvaa toden teolla vasta, kun Englannin kuningas Henrik II vuonna 1167 kielsi nuoria englantilaismiehiä opiskelemasta Ranskassa, joka oli siihen aikaan Euroopan kiistaton tieteen keskus – ja Englannin vannoutunut vihollinen.
Seuraavien vuosisatojen aikana Oxfordin yliopisto laajeni paikalliselta Headingtonin louhokselta saadusta kalkkikivestä rakennettu rakennus kerrallaan.
Keskiajalla kirkko kontrolloi yliopistoja tiukasti. Yliopistojen opettajat olivat kirkon palveluksessa, eivätkä he esimerkiksi saaneet mennä naimisiin.
1800-luvun alussa Oxford oli vain pieni maaseutukaupunki.
Kielto kumottiin vasta vuonna 1871. Monet opiskelijat ja opettajat olivat kuitenkin kaukana hurskaasta, ja tappelut paikallisten kanssa olivat yleisiä.
Levottomuudet kärjistyivät 10. helmikuuta 1355, kun kaksi opiskelijaa löi kapakoitsijaa tuopilla päähän tämän tarjoiltua heille kehnoa viiniä.
Seurasi verinen kahakka, joka kesti kaksi päivää ja jossa kuoli 63 opiskelijaa ja 30 kaupunkilaista.
Levottomuuksien välttämiseksi kaikki opiskelijat määrättiinkin vuodesta 1410 lähtien asumaan opinahjoissaan, jotta he eivät enää ”nukkuisi päivisin ja ravaisi öisin kapakoissa ja ilotaloissa”.
Imperiumin eliitti kerääntyi Oxfordiin
1800-luvulla Oxfordin yliopistosta tuli Britannian yläluokan opinahjo.
Brittiläinen imperiumi ulottui maapallon joka kolkkaan, ja se tarvitsi runsaasti koulutettuja virkamiehiä. 1800-luvun puolivälistä alkaen valtaosa opiskelijoista kuuluikin yläluokkaan ja ylempään keskiluokkaan.
Opiskelijamäärän kasvu ja luonnontieteiden nopea kehitys saivat luentosalit, opiskelijayhdistykset ja kapakat täyttymään tiedonjanoisista nuorista.
Oxfordin kulta-aikaa kesti 1900-luvun puoliväliin saakka, ja siellä opiskelivat muun muassa tulevat tutkijat ja kirjailijat J. R. R. Tolkien ja C. S. Lewis, pääministeri Robert Peel sekä ”Arabian Lawrencena” tunnettu seikkailija T. E. Lawrence.
Oxfordiin virtasi varakkaiden sukujen vesoja eri puolilta imperiumia, ja 1800-luvun puolivälistä alkaen siellä koulutettiin lähes koko imperiumin eliitti.
Imperiumi hajosi toisen maailmansodan jälkeen, mutta Oxfordin yliopistoa arvostetaan yhä, ja vuonna 2019 se valittiin maailman parhaaksi yliopistoksi.
